Koronavirus ei pelota Helsingin Kalliossa yksin asuvaa Sisko Kiurua, 83.
– En kuitenkaan ole huoleton sen suhteen, koska minulla on keuhkosairauksia. Olen kaksi kertaa ollut viiden vuoden aikana sairaalassa keuhkokuumeen takia, vaikka olen muuten ollut kohtuullisen terve. Siksi olen ollut aika varovainen, hän sanoo.
– Tämän kanssa voi pärjätä nykyisillä ohjeilla.
Kiuru sanoo tottuneensa olemaan karanteeninomaisissa olosuhteissa. Häntä ei häiritse se, että ikäihmisiä kehotetaan olemaan varovaisia kontaktien suhteen jatkossakin. Ei kuitenkaan ole ulkonaliikkumiskieltoa ja ihmisiin voi pitää yhteyttä monin tavoin.
– Tutkijathan sanovat, että varsinkin 70 ikävuoden jälkeen ihmisen vastustuskyky heikkenee niin, että sairastuu helpommin. Jos saa tartunnan, saattaa saada keuhkokuumeen. Se on kuolettava sairaus, Kiuru toteaa.
– Minulla ei ole hätää. Muutamien yksin elävien ystävien kanssa olemme todenneet, ettei meidän elämämme ole paljon muuttunut. Tärkeintä on se, että kohtuullinen eläke juoksee, kun on uskollisesti tehnyt työtä. Helsingissä auttaa lisäksi, jos on saanut maksettua asuntonsa.
Hän arvioi, että ne kärsivät, joiden talous on tiukoilla pandemian vuoksi.
– Toisaalta kyse on siitä, mihin on tottunut. Jos on aina ollut sisävessa ja astianpesukone, katsoo maailmaa eri tavalla kuin, jos on kokenut niukempaa elämää. Olen lähtenyt Viipurista evakkoon kolmevuotispäivänäni, kun talvisota alkoi. Sota-aika ja sen jälkeenkin oli köyhää.
Hän ei usko, että yli seitsemänkymppisten elämä on kovin erilaista kuin nuorempien.
– Se riippuu kunnosta. Jos ihminen on terve ja pystyy liikkumaan ja on sosiaalinen, hänellä on paljon tekemistä ja päivät täynnä. Tilanne on erilainen sairailla ja niillä, jotka eivät uskalla liikkua.
Tytär vahtii
Entinen politiikan toimittaja ja valtioneuvoston tiedottaja aloittaa päivänsä koluamalla sanomalehden sivu sivulta.
– Katson uutiset ja politiikan ohjelmia, kun elän politiikasta.
Kauppaan hän pääsisi helposti, ja voisi käydä vaikka yöllä, mutta tytär on halunnut hoitaa kauppareissut hänen puolestaan.
– Tytär vahtii, etten mene kauppaa, Sisko Kiuru nauraa.
– Sanovat myös, etten saa käyttää julkista liikennettä. En ole käyttänyt, enkä edes ole ylittänyt Pitkääsiltaa maaliskuun puolivälin jälkeen.
Ruuan hän laittaa itse.
– Voisihan sitä tilatakin, mutta olen vastikään remontoinut keittiöni ja siellä on ihana laittaa ruokaa, hän kertoo.
Tavallisesti Kiuru käy usein teatterissa, harrastaa työväenopistolla ja yhdistyksissä.
– Nyt en tapaa ihmisiä, paitsi torilla. Kierrän tavallisesti Merihaan ja tulen torin kautta kotiin.
Kiuru sanoo, että hänen on vaikea ymmärtää hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka valittavat rajoituksista.
– Olen suulas ja sosiaalinen ihminen, mutta osaan myös olla yksin, koska olen 30 vuotta asunut yksin. En kärsi siitä, mutta joskus menen pihalle katsomaan, josko siellä olisi joku, jonka kanssa voisi rupatella. Parin naapurin kanssa vaihdamme kirjoja ja semmoista. Puhun myös paljon puhelimessa
Jotain hän kuitenkin kaipaa: uimahallia. Tavallisesti hän käy vesijumpassa tai vesijuoksemassa päivittäin.
– Mutta ei se ole iso harmi, kun pääsen sauvakävelemään.
Hallituksen kupru
Kiuru on tyytyväinen hallituksen toimiin koronapandemian osalta.
– Palvelin 15 vuoden aikana useampaa hallitusta ja näin erilaisia kriisejä. Oli Tšernobyl, 90-luvun lama, devalvaatiot, hän luettelee.
– Hallituksille tulee vastaan tilanteita, jollaisia ei ole ollut aiemmin ja tämä todella on sellainen. Minusta ministerit ovat pärjänneet aika hyvin.
Yhden kuprun hän mainitsee: suojatarvikkeet.
– Hallituksessa luotettiin siihen, että suojatarvikkeita on varastoitu kunnissa, eikä otettu asiasta selvää. Jonkin väliportaan hallinnon tehtävähän olisi ollut vahtia sitä, mutta kukaan ei tainnut ajatella, että tämmöinen tilanne tulee.
Kiurun mielestä pandemiasta johtuvista päätöksistä ja rajoituksista on tiedotettu hyvin.
– Osaan lukea ja ymmärrän, mitä minulle sanotaan. Tällä kokemuksella ymmärrän olla lukematta iltapäivälehtiä ja ottamatta lööppejä tosissani.
uutiskirje 