Keskusjärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder tyrmää ehdotuksen nykyisten palkansaajien keskusjärjestöjen yhdistymisestä.
– Ei tuo esitys lennä. Akava-yhteisön strategia ei ole muuttunut miksikään, me jatkamme itsenäisenä korkeakoulutettujen keskusjärjestönä. Maailma on muuttunut niin paljon, että korkeakoulutetut, asiantuntijat ja esimiehet tarvitsevat oman keskusjärjestönsä, Fjäder sanoo STT:lle.
Työntekijäkeskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta näkee useita esteitä nykyisten palkansaajien keskusjärjestöjen yhdistymiselle, vaikka sitä puoltavia syitäkin löytyy.
Hänen mukaansa nykyisten keskusjärjestöjen tavoittelemissa talous- ja veropolitiikan linjoissa on eroja, ja eri ammattiryhmillä on erilaisia painotuksia omassa edunvalvonnassaan.
– Ja sitten on tällainen oma identiteetti ja elävä, tunnistettava suhde (jäseniin), jotta ihmiset haluavat kuulua tiettyyn ammattiliittoon ja ehkä jopa tiettyyn keskusjärjestöön sitä kautta. Ne ovat tärkeitä, merkittäviä asioita tällaisessa toiminnassa, jossa ollaan vapaaehtoistyössä mitä suurimmassa määrin, Eloranta sanoo STT:lle.
Päällekkäinen työ pois
Uutta keskusjärjestöä palkansaajille on esittänyt SAK:hon kuuluvan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen. Hän ehdottaa AKT-lehdessä SAK:n, STTK:n ja Akavan yhdistämistä.
Piiraisen mukaan uudelle, kaikki palkansaajavoimat yhdistävälle keskusjärjestölle olisi tarve, jotta työnantajaleirille saadaan riittävä vastavoima. Uusi keskusjärjestö olisi hänen mukaansa myös taloudellisesti ja toiminnallisesti järkevä ratkaisu, koska nykyiset kolme keskusjärjestöä tekevät paljon päällekkäistä työtä hieman eri painotuksin.
– Olennaista on myös vastata työelämän ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Työnantajajärjestöt yrittävät murtaa muun muassa palkansaajien perusoikeuksia, kuten lakko-oikeutta. Työttömyys on myös jo 1990-luvun tasolla, kirjoittaa Piirainen.
Yhdistymisasiaa selvittämään Piirainen ehdottaa Lauri Ihalaista, joka johti SAK:ta vuosina 1990–2009. Ihalainen toimi SDP:n riveissä työministerinä Jyrki Kataisen (kok.) ja Alexander Stubbin (kok.) hallituksissa 2011–2015.
Uutta keskustelua ei ole käyty
Elorannan mukaan ehdotusta ei ole käsitelty SAK:n virallisissa toimielimissä, kuten hallituksessa tai työvaliokunnassa.
– Kyllä tämä on vielä varmaankin liiton sisällä ja puheenjohtajan omaa pohdintaa. En osaa sanoa, millaisia keskusteluja he ovat käyneet, mutta mitään virallisia keskusteluja emme ole asiasta käyneet eikä tämän suuntaista työtä ole käynnissä, Eloranta sanoo.
Myös STTK:n puheenjohtajalle Antti Palolalle ehdotus tuli yllätyksenä, eikä asiasta ole hänen tietonsa mukaan käyty mitään keskusteluja, joissa hän olisi ollut mukana. Hän ei halua kommentoida asiaa sen kummemmin, koska tällaiset kysymykset päätetään STTK:n osalta sen muodostavissa liitoissa, eikä kyse ole niinkään keskusjärjestön asiasta.
Palola muistuttaa, että edellinen yritys keskusjärjestöjen yhdistämiseksi kaatui vuonna 2016.
– Se oli silloin hyvin perusteellisesti valmisteltu, ja se yritys oli vakava, mutta se ei johtanut tuloksiin, kuten hyvin tiedetään. Kun tämä oli hyvin selvää silloin keväällä 2016, sen seurauksena STTK:n liitot päättivät, että STTK jatkaa itsenäisenä keskusjärjestönä. Niin se jatkaa tasan tarkkaan niin kauan kuin liitot haluavat, Palola sanoo.
Edellinen yritys neljän vuoden takaa
Vuonna 2016 kaatuneessa hankkeessa olisivat yhdistyneet SAK, STTK, muutama akavalainen liitto sekä useat ”villit” liitot, jotka eivät kuulu keskusjärjestöihin. Hankkeen ohjausryhmää veti Eloranta, joka oli silloin Julkisen ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja. Hänen mukaansa juuri liittoja erottavat tekijät ovat tupanneet olemaan niskan päällä yhdistymisaikeita pohdittaessa.
– Aika kuitenkin kuluu, ja työelämän haasteet ovat aika samantyyppisiä riippumatta siitä, oletko duunari, toimihenkilö vai ylempi toimihenkilö. Siinä mielessä tätä tiivistyvää edunvalvontatyötä kannattaisi tehdä. Ja tietysti tämä keskusjärjestöjen edelleen muutoksessa oleva rooli on sellainen ajuri siellä taustalla, joka pistää myös pohtimaan näitä taustalla olevia rakenteita, Eloranta sanoo.
Piirainen kirjoittaa, että yritys kariutui juuri siihen, että korkeakoulutettujen Akava ei ollut hankkeessa mukana, joten nyt se pitäisi saada mukaan alusta asti. Akavan puheenjohtajan Fjäderin kommenttien perusteella näin ei ole tosiaankaan käymässä.
– Mehän olemme niin sanotusti pitäneet rintamamme ja koemme, että parhaiten puolustamme ja hoidamme asemaamme tällä tavalla (itsenäisenä keskusjärjestönä). En tiedä, mistä Piirainen on saanut tämän (ehdotuksen) päähänsä ja sitten vielä esittää SAK:n entistä puheenjohtajaa ja ministeriä selvitysmieheksi, Fjäder sanoo.
Piirainen kaipaa nopeaa toimintaa
Piiraisen mukaan uusi keskusjärjestö voitaisiin kasata hyvinkin nopeasti.
– Realistinen projektiaikataulu on vuosi, minkä jälkeen olisi hallinnollisten päätösten aika. Näin uusi, yli 2 miljoonan jäsenen palkansaajien keskusjärjestö aloittaisi työnsä 1.1.2022, sanoo Piirainen lehdessä.
Piiraisen mielestä uuden keskusjärjestön perustaminen voitaisiin käynnistää elokuussa, kun SAK:n uusi edustajisto pitää järjestäytymiskokouksen.
Eloranta arvioi, että luontevampi paikka asian käsittelylle olisi marraskuu, jolloin SAK:n edustajisto pitää toisen kokouksen ja aikoo nimenomaan suunnitella SAK:n pidemmän aikavälin toimintaa vuosille 2020–2024.
– Jos edustajisto tekee päätöksiä ja antaa julkilausumaa, se tietysti ohjaa SAK:n toimistoa. Mutta tämä on kuitenkin niin sanotusti kolmen kauppa ja erityisesti jäsenliittojen asia, eli yhden organisaation päätöksenteko ei vielä asioita liikkeelle saa. Pitää olla yhteistä tahtoa, yhteistä tavoitetta ja yhteistä sitoutumista, Eloranta sanoo.
uutiskirje 
