Tammikuussa Suomen ammattiliittojen keskusjärjestössä SAK:ssa alue- ja järjestöasiantuntijana aloittanut Mette Nissinen kertoo omien arvojensa kantavan, kun on puhe työläisten oikeuksista.
– Olen taustaltani duunari. Työkokemusta kertyi erilaisilta työmailta noin kymmenen vuoden ajalta, kertoo maalarin töitä tehnyt Nissinen.
Nissinen alkoi kiinnostua työläisten oikeuksista nähtyään huonosti hoidettuja työmaita. Hän huomauttaakin, että pienillä työmailla ja yrityksissä ei välttämättä olla edes tietoisia omista oikeuksista.
– Pienemmissä yrityksissä ei usein ole luottamusmiehiä tai työsuojeluvaltuutettuja. Näin ollen asioita on helpompi lakaista maton alle, kun asioita ei kukaan ole valvomassa.
Puutteellinen työntekijän asema rakennusalalla työskenneltäessä sai Nissisen varpailleen.
– Ajauduin luottamusmieheksi ja kiinnostuin työntekijän oikeuksista kohdatessani epäoikeudenmukaisuutta. Tämän jälkeen ammattiyhdistystoiminta vei minut mukanaan.
Erityisesti Olympiastadionin kaltaiset rakennusjupakat kurjistavat rakennusalaa. Yle uutisoi maaliskuussa järisyttävän huonoista oloista stadionia remontoitaessa. Kolmensadan miljoonan arvoinen urakka on kestänyt yhteensä neljä vuotta. Tänä aikana ulkomaalaisia majoitettiin rottia kuhiseviin työmaakoppeihin ilman asianmukaisia saniteettitiloja.
– Tällaiset tapaukset ovat todella valitettavia. Aina välillä näitä tulee esiin, kun valvonta on puutteellista. Yksinkertaisesti resursseja ei ole tarpeeksi valvomaan kaikkia työmaita tai olosuhteita, valittelee Oulussa työskentelevä Nissinen.
Rakennusalalla käytetään paljon ulkomailta tullutta työvoimaa. Erityisesti alueilla kuten pääkaupunkiseudulla, missä rakentaminen on kiivasta, tarvitaan työvoimaa enemmän.
– Usein halvemman palkkatason maista tullutta työvoimaa perustellaan alan erityisosaamisella. Ymmärrettävästi tämä näyttää ulospäin kyseenalaiselta, eivätkä kohut ainakaan paranna alan mainetta tai ulkomaisen työvoiman kuvaa Suomessa.
Huoli alustataloudesta
Tiiviisti rakennusalaa seuraava Nissinen kertoo alan kärsivän, mutta ehkä vasta jälkijunassa.
– Vielä ei rakennusalalla ole näkynyt samanlaista piikkiä koronan takia, mutta se on todennäköisesti vielä edessä. Arvailen, että koronaviruksen vaikutukset alkavat näkyä alalla syksyllä. Tahtia hidastetaan ja uusia hankkeita on ymmärrykseni mukaan lykätty talouden kärsiessä.
Alustatalous on tehnyt tuloaan 2010-luvulla. Työehtosopimukset ja työntekijän oikeudet eivät kuitenkaan kulje kehityksen kanssa käsikädessä.
Ruokalähettien oikeudet ovat olleet tikunnokassa erityisesti koronapandemian aikana.
– Hallitus on tähän asiaan ottanut myös kantaa, ja omalta osaltamme pyrimme vaikuttamaan alustatalouden toimivuuteen. On kaikkien etu, että työnantaja–työntekijä-asetelma on selkeä, huomauttaa Rakentaja-lehden kolumnistinakin toiminut Nissinen.
Ammattiyhdistysliike ja arvot
17 jäsenliitosta koostuva SAK on koronapandemian myötä uuden äärellä. Keskusliitto palvelee monia matalapalkka-aloilla työskenteleviä.
– Kyllä tässä on kovat ajat. Matalapalkka-alojen tunnustus ei voi näkyä näinä aikoina ainoastaan kädenpuristuksena. On vähintäänkin kohtuullista, että kunnioitus osoitetaan myös ansiotuloina, kertoo yhteiskuntatieteiden maisteri Nissinen.
Mette Nissinen kuvailee itseään solidaariseksi heikompien puolustajaksi. Juuri näiden arvojen takia hän pääsee toteuttamaan itseään juuri oikeassa paikassa, SAK:ssa
– Minulla on vahva oikeudenmukaisuuden taju. Solidaarisuus, yhdenvertaisuus ja heikompien puolustaminen on minulla lähellä sydäntä.
Kuin SAK pienoiskoossa
Aluetoimisto on Mette Nissisen mukaan kuin SAK pienoiskoossa maakunnissa.
– Teemme samaa edunvalvontatyötä kuin keskustoimistokin, mutta alueellisesti kohdennettuna. Edustamme palkansaajia maakunnallisissa yhteistyöelimissä, kuten maakuntaliittojen yhteistyöryhmissä, ELY-keskusten alaisissa työryhmissä ja Aluehallintoviraston työsuojelulautakunnassa.
Maakunnallisessa edunvalvonnassa pääpaino on Nissisen mukaan koulutukseen, työllisyyteen ja hyvään työelämään liittyvissä hankkeissa ja uudistuksissa.
– Minun ja aluetoimistokollegani työskentelyalueena on Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi.
Aluetoimistot varmistavat sen, että kunkin alueen erityispiirteet ja ihmiset otetaan huomioon.
– Teemme myös perinteistä järjestötyötä eli tapaamme oman alueemme jäsenliittojen aktiiveja ja toimitsijoita. Toimimme eräänlaisena yhdyssiteenä: näin pohjoisimmankin kolkan palkansaaja tulee varmimmin kuulluksi.
Aluetoimitsijoilla on erillisiä erityisvastuualueita. Oulun aluetoimiston väki hoitaa esimerkiksi Interreg Pohjoinen -yhteistyötä, joka keskittyy seuraamaan ko. EU-ohjelman tavoitteiden toteutumista.
Interreg Pohjoinen -ohjelma on Suomen, Norjan ja Ruotsin sekä saamelaisalueiden rajayhteistyön tueksi tarkoitettu ohjelma, jolla pyritään vahvistamaan taloudellista ja sosiaalista kehitystä.
uutiskirje 