Viime viikon tiistain valtaisa räjähdys Beirutin satamassa käynnisti Libanonissa jälleen protestit maan hallitusta ja poliittista eliittiä vastaan. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat osoittaneet mieltään pääkaupungin keskusaukiolla viikonlopusta lähtien. Turvallisuusjoukot ovat vastanneet protesteihin kumiluodeilla ja kyynelkaasulla, ja poliisien seassa olleet siviilipukuiset asemiehet ovat ampuneet mielenosoittajia haulikolla.
Beirutin sataman varastorakennuksen räjähdyksessä kuoli ainakin 200 ihmistä ja tuhannet ihmiset saivat vammoja. Satojen tuhansien Beirutin asukkaiden kodit tuhoutuivat kokonaan tai osittain, kun räjähdyksen aiheuttama paineaalto hajotti rakennusten ovia ja ikkunoita.
Viime viikonlopun protesteissa ainakin 700 ihmistä joutui sairaalahoitoon kumiluotien aiheuttamien vammojen ja kehoon osuneiden haulien vuoksi.
Maanantai-iltana Libanonin hallitus päätti erota, mutta mielenosoitukset ovat jatkuneet senkin jälkeen. Mielenosoittajat vaativat myös presidentti Michel Aounin ja koko parlamentin eroa sekä uusia vaaleja, jotka tulisi järjestää ilman Libanonin poliittisen järjestelmän mukaisia eri uskonnollisille ryhmille varattuja kiintiöitä.
Useita sataman ja tullilaitoksen virkailijoita on pidätetty kuulusteluja varten. Monien libanonilaisten mielestä Beirutin sataman räjähdys johtui kuitenkin viime kädessä maan hallituksen laiminlyönneistä ja välinpitämättömyydestä.
Satamassa sijaitsevassa varastorakennuksessa oli ollut vuodesta 2014 lähtien 2 750 tonnia ammoniumnitraattia, joka oli otettu aikoinaan talteen merikelvottomaksi todetusta venäläisestä rahtilaivasta. Ammoniumnitraattia käytetään lannoitteena sekä räjähdysaineen valmistukseen.
Beirutin sataman ja tullin johtajat ja valtion turvallisuusviranomaiset olivat vuosien ajan varoittaneet ammoniumnitraattilastin aiheuttamasta vaarasta. Viimeksi heinäkuussa maan turvallisuusvirasto lähetti asiasta kirjeen presidentti Aounille ja pääministeri Hassan Diabille.
Samassa hallissa ammoniumnitraatin kanssa oli varastossa myös ilotulitteita. Räjähdykseen johtanut tulipalo sai alkunsa hitsauskipinästä, kun satamatyöntekijät korjasivat varastohallin seinässä ollutta reikää. Tulipalo sai ilotulitteet syttymään, mikä johti lopulta ammoniumnitraatin räjähtämiseen.
Kyseessä oli tutkijoiden mukaan yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista asutuskeskuksessa sattuneista räjähdyksistä sitten elokuussa 1945 Hiroshiman ja Nagasakin yllä pudotettujen atomipommien.
Paineaalto hajotti ikkunoita Beirutin lentokentällä yhdeksän kilometrin päässä satamasta, ja räjähdyksen ääni kantautui 200 kilometrin päähän Kyprokseen asti.
Beirutin räjähdyksen jälkeiset protestit ovat suoraa jatkoa Libanonin viime syksyn kansannousulle. Viime vuoden lokakuussa yli miljoona libanonilaista lähti kaduille osoittamaan mieltä verkkopuheluille kaavailtua veroa vastaan ja vaatimaan hallituksen eroa.
Suurmielenosoituksiin osallistui ensimmäistä kertaa ihmisiä kaikista maan uskonnollisista ryhmistä: kristittyjä, sunnimuslimeja ja šiioja.
Hallituksen eroamisen lisäksi mielenosoituksissa vaadittiin muutosta poliittiseen järjestelmään, jossa poliitikot valitaan virkoihinsa uskontoon pohjautuvien kiintiöiden mukaan. Järjestelmä juontaa juurensa Ranskan siirtomaavallan ajoilta, jolloin päätettiin, että presidentin tulisi aina olla kristitty ja pääministerin muslimi.
Järjestelmää muutettiin hieman maan sisällissodan jälkeen vuonna 1989, jolloin eri uskontokuntia edustavat aseelliset ryhmät perustivat puolueita, jotka ovat edelleen vallassa. Yhä useampien libanonilaisten mielestä juuri tämä sektariaaninen politiikka on johtanut massiiviseen korruptioon, jossa maan poliittinen eliitti käyttää hyväksi uskonnollisia jakolinjoja pysyäkseen vallassa.
Mielenosoitukset keskeytettiin keväällä koronaviruksen takia, joka romahdutti maan talouden. Tällä hetkellä joka neljäs libanonilainen on ilman työtä. Valuutan romahtamisen vuoksi hinnat ovat yhdessä vuodessa nelinkertaistuneet. Sähkökatkoja ja vesikatkoksia on jatkuvasti. Beirutin sataman tuhoutumisen jälkeen Libanonia uhkaa myös ruokapula, sillä maa on pitkälti riippuvainen tuontiviljasta.
uutiskirje 