Yhtäältä ajatellaan, että koronakriisi johtaa sisäänpäinkääntymiseen, kun rajoitukset paloittelevat sosiaalisuuden lokeroihin. Toisaalta väitetään, että tilanne johtaa ulospäin kurkottamiseen. Pandemia kun pakottaa meidät huomioimaan toiset ihmiset, käsittelemään luontosuhdettamme ja hyväksymään elämän haurauden.
Vetäydymme kuoreen ja suojaamme itseämme. Samalla kuitenkin on tehtävä kansainvälistä yhteistyötä. Suojaudumme taudilta itsekkäästi, mutta suojaamme toisia solidaarisesti itseltämme.
Kehityskulut eivät välttämättä ole ristiriidassa. Niiden suhdetta ja kriisin aiheuttamia muutoksia ylipäänsä voi ajatella kolmen käsitteen kautta: kapseli, sotilas ja mellakka.
Riski rajattu omaan kuplaan
“Pidä riittävä etäisyys niihin, jotka eivät kuulu seurueeseesi”, ohjeistaa lappu helsinkiläisessä ravintolassa.
Ruotsin valtionepidemiologi Anders Tegnell sanoi Expressen-lehdessä (6.6.), että nyt ei kannata tavata uusia ihmisiä. Tegnell puhui ”riskin rajaamisesta omaan kuplaan”. Pitää elää kuplan sisällä, eikä kuplaa saisi laajentaa tapaamalla uusia ihmisiä.
Yhdysvalloissa karanteeniin lähdettiin muodostamalla sosiaalisia eristyskapseleita, isolation podeja tai isopodeja. Termi tarkoittaa lääketieteellistä laitetta, johon tartunnan saanut potilas voidaan eristää hoitoa varten. Koronan aikana käsite laajentui karanteeniryhmiin, joita ihmiset muodostavat läheistensä kanssa. Isopodissa eristäydytään yhdessä. Syksyn lähestyessä on puhuttu myös perheiden muodostamista ”opetuskapseleista”, joihin palkataan yksityisiä opettajia.
Nämä ovat esimerkkejä kapselielämästä. Se on koronan myötä yleistynyt elämänmuoto, jossa eletään pienissä klikeissä, tilataan tavarat nettikaupasta, käytetään ruokakuriireja ravintolassa käymisen sijaan, katsotaan Netflixiä teatterin laajakankaan sijaan, opiskellaan kotona ja tehdään yhä enemmän etätöitä.
Kapseli on luokkajaon kuva
Kapseli on myös kuva luokkajaosta. Suojakuorten ulkopuolella palvelee työntekijöiden matalapalkkaluokka. Kapseli on kuin kosminen muna, johon voi vetäytyä viettämään banaalia kulutuselämää. Kapselien ulkopuolella tapahtuu paljas elämä, jolle ei riitä suojakuorta, ei rahallisesti eikä epidemiologisesti.
Kapselielämä ei rajoitu pandemiatoimiin eikä sitä pureta kokonaan karanteenin jälkeen. Rikkaat kapseloituvat merenrantakoteihin ja luksuskohteisiin, ylempi keskiluokka valvotuille omakotitaloalueille. Älypuhelinten käyttäjät kapseloituvat laitteensa välittämään kokemukseen. Sosiaalisessa mediassa kapseloidutaan identiteetteihin. Äärioikeisto ajaa etnistä kapseloimista. Valtiot kapseloituvat tehostamalla rajavalvontaa ja seulomalla matkustajia yhä tarkemmin. Kapseloitumista vauhdittaa paheksunta, jota matkustamiseen kohdistetaan ekologisista syistä.
Kapseli on hallinnalle hyödyksi, koska kapselia on helpompi säädellä kuin epämääräistä kadulla vellovaa liikettä. Suomen sulkeutumisen tiukimmalla hetkellä kauppakeskus Hertsi sai pitää avajaiset, vaikka yli kymmenen ihmisen kokoontumiset oli kielletty. Mielenosoitukset mainittiin toistuvasti esimerkkinä kielletystä toiminnasta.
Korona nopeutti kapselikehitystä
Talous mukautuu kapseleihin. Slush on peruttu: kapseli on anti-pöhinä. Huuruisten innovaattoreiden sijaan kapselikilpailua johtavat Amazonin kaltaiset suuryritykset, joilla on eniten dataa ja trimmatuimmat logistiikkaketjut.
Pandemia ei synnyttänyt kapseloitumiskehitystä, mutta korona antoi sille voimaa, nopeutta ja oikeutusta. Saimme viimein kuplautumisen, josta puhuttiin paljon 2010-luvulla. Syynä eivät olleet sosiaalisen median algoritmit tai samanmielisten keskinäinen kehuminen vaan uudenlainen yhteiskunnan hallinnoinnin muoto.
Olemme länsimaissa eläneet vuosikymmeniä liberaalin hallinnan aikaa, jossa suurinta osaa väestöstä kontrolloidaan vapauden välityksellä. Suorien käskyjen sijaan ihmisiä on kannustettu kilpailemaan, yrittämään ja pysymään väljästi määriteltyjen asteikkojen sisäpuolella muun muassa taloudessa, painossa, ulkonäössä ja arvoissa.
Vapaudella hallittu ihminen
On ajateltu, että nykytaloudessa on tehokkaampaa opettaa ihmiset itseohjautuviksi kuin yrittää mikromanageroida jokaista liikettä ja ajatusta. Vapaudella hallittu ihminen sekä hallitsee itseään että tottelee komentoja. Hän on itsenäinen mutta ehdollistettu. Aloitteellisuuteen kannustetaan mutta vain, jos se auttaa toteuttamaan ulkopuolelta annettuja toimintaohjeita.
Filosofi McKenzie Wark on huomauttanut, että tämä on itse asiassa kuvaus sotilaallisen organisaation toiminnasta. Nykyaikainen sotilas ei ole mikään sokeasti tetsaava kenttäkarju vaan koulutettu ammattilainen, joka käsittelee informaatiota ja on valmis johtamaan itseään, jotta sodanjohdon strategia toteutuu.
Kapselien ulkopuolella tapahtuu paljas elämä, jolle ei riitä suojakuorta, ei rahallisesti eikä epidemiologisesti.
Esimerkkinä uusliberaalista ihmisestä tavataan käyttää ajokoiramaista toimitusjohtajaa. Sotilas saattaa kuitenkin olla ajankohtaisempi ”kunnon ihmisen” malli: itsenäinen toimija, joka hyväksyy hierarkiat, seuraa komentoja joustavasti ja valvoo toisten käytöstä.
Pandemia teki meistä alokkaita. Itseään kriittisinä pitäneet ihmiset löysivät sisältään tarpeen alistua, totella ja valvoa määräyksiä. Sotilaskuri tarttui nopeasti. Kiväärin tilalla oli käsidesi, mutta elämä karanteenikuukausina oli armeijamaista, kun kansalaiset kerääntyivät puolustamaan johtajiaan ja työskentelemään hygieenisesti poikkeusoloissa.
Talous kapselielämän mittoihin
Valtioiden koronatoimia on verrattu sodankäyntiin. Puhetapaa on arvosteltu: miksi emme osaa ajatella sairaanhoitoa hoitona? Miksi terveydenkin pitää olla sotaa? Ehkä sotavertaus on kuitenkin osuva. Valtiojohtoisuus on nimittäin hyvässä huudossa, samoin asiantuntijavalta. Tasavertaisuudesta ja rajattomasta maailmasta on puhuttu pandemian aikana vähemmän, keskusjohtoisesta kansallisvaltiosta enemmän. Markkinoiden ja kansalaisjärjestöjen sijaan koronakriisiä on ratkottu virallisen vallan kovilla kattotasoilla.
Kun liikekannallepano on kerran toteutettu ja yhteiskunta suljettu ja avattu armeijamaisella tehokkuudella, kokeilun opetuksia voi olla helppo hyödyntää. Eivätkö kontrollitoimet olleetkin hyödyllisiä? Tapahtui vähemmän kolareita ja humalaisia aamuyön katutappeluita. Muutkin tarttuvat taudit kuin covid-19 vähenivät, ja päästöt laskivat.
Bruttokansantuote kärsi, mutta entä jos talous saadaan sovitettua kapselielämän muotoon? Itävallan tammikuussa 2020 aloittanut Sebastian Kurzin toinen hallitus on esimerkki mallista, jossa äärioikeisto liittoutuu vihreiden kanssa ja ajaa yhtä aikaa ilmastomyönteistä ja siirtolaisvastaista kapselipolitiikkaa.
Mellakan ytimessä ”liikaväestö”
Tautien lisäksi mellakat ovat levinneet tartuntamaisesti. Hong Kongin autonomialiike, Ranskan keltaliivit ja satojen amerikkalaiskaupunkien Black Lives Matter synnyttivät vertauksia vuoden 1968 kumouksellisiin tapahtumiin.
Mellakka uhkaa sekä kapselielämää että sotilaallisuutta. Mellakan historiaa tutkinut Joshua Clover kirjoittaa teoksessaan Riot. Strike. Riot, että mellakointi liittyy ylijäämään ja logistiikkaan. Sen ytimessä on tyypillisesti ”liikaväestö”, jolle ei riitä toimeentuloa, turvaa tai muuten mielekästä elämää.
Kapselielämä synnyttää mellakoita, kun kapselien ulkopuolisella vaaravyöhykkeellä elävien ihmisten mitta täyttyy. Mellakoijat puhkovat kapseleita ryöstelemällä, karkottamalla valtion väkivaltakoneistoa ja ylittämällä kontrollin alueita. Kun rahaa ei ole, mellakoitsijat jakavat tavaroita ilmaiseksi.
Mellakat osoittavat, että sotilaallistettu väestö voi yhtä hyvin kääntyä kontrollia vastaan kuin toteuttaa sitä. Siinä missä karanteenitoimet hajottavat solidaarisuutta ja irrottavat ihmisiä toisistaan, Black Lives Matter -mielenosoitukset ja valtaukset ovat johtaneet Yhdysvalloissa maan historian suurimpaan liikkeeseen, johon osallistui eri kyselyjen mukaan 13-26 miljoonaa ihmistä yli 550 paikkakunnalla.
Mielenosoittajien harjoittama itsenäisyys, kekseliäisyys, peräänantamattomuus, moottoriteiden ja siltojen tukkiminen, poliisiasemien polttaminen, kansankeittiöt ja lahjoituspisteet, poliittinen painostaminen ja tasavertainen järjestäytyminen uhkaavat kapselielämää. Niin kuin pandemia ei tunnu laantuvan vaan kiertää maailmaa vaihtelevan vahvuisena, siten mellakoivat liikkeet kestävät nykyään päivien sijaan viikkoja, kuukausia, jopa vuosia.
uutiskirje 
