SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta esitteli tiistaina SAK:n edustajiston kokouksessa järjestönsä näkemyksiä ”kovista” työllisyystoimista. Hallituksen budjettiriihen lähestyessä etujärjestöt ja poliittiset puolueet ovat kilvan ehdotelleet työllisyyden kovia keinoja.
– Sanotaan nyt sitten mekin se. Kovia toimia tarvitaan. Mutta ei sosiaaliturvan leikkaamisessa ja ihmisten elämän edellytysten heikentämisessä, vaan työelämässä.
Eloranta muistutti, että jos työllisyys halutaan nousuun ja talous kuntoon, ikä tai työkyvyn hiipuminen ei saa olla työuran loppu. Työssä on pärjättävä ja työstä saatavalla palkalla on tultava toimeen.
Ensimmäisenä Elorannan mielestä on varmistettava kansallisen työhyvinvointiohjelman rahoitus. Valtiovarainministeriö esitteli työllisyystoiminaan huomattavia leikkauksia ja kiristyksiä ikääntyneiden turvaan. Samalla ministeriöstä todettiin, että työhyvinvointiin ja jaksamiseen on lisättävä panostuksia.
– Kaksi päivää aikaisemmin julkaistussa VM:n budjettiesityksessä kansallisen työhyvinvointiohjelman rahoitus oli leikattu kokonaan. Ristiriitaista on, sanoi Eloranta.
Osana työelämän kovien toimia pakettia on hänen mukaansa tiukennettava irtisanomissuojaa, nostettava irtisanomisen kustannuksia siten, että aina kannattaisi vielä kerran miettiä, onko järkevää panna oma, kokenut porukka pihalle ja korvata se halvemmalla.
– ”Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara”, on juhlapuheiden klassikkoklisee: Olisikohan nyt jo aika päästä kliseistä koviin toimiin – tehdä sanoista tekoja ja kunnon säädöspohjaa.
Oikeudenmukaisuus ei synny otsikoilla
Eloranta nosti puheessaan esille myös oikeudenmukaisuuden. Hän sanoi, että oikeudenmukaisuutta ei synny sillä, että otsikoi uudistuksen oikeudenmukaiseksi, jos sisältö johtaa kehitystä toiseen suuntaan.
Tähän mennessä yleisen työttömyysturvan esittäjät ovat Elorannan mukaan olleet ennemminkin kiristämässä työttömyysturvan ehtoja. Näin toimien suljetaan työttömyysturvan ulkopuolelle nuoret, osa-aikaiset ja pätkätyöntekijät.
– SAK:n hallitus linjasi elokuun alussa, että kaikki työntekijät on saatava ansiosidonnaisen turvan piiriin. Samalla työssäoloehtoa on lyhennettävä, alimpien päivärahojen korvaustasoja nostettava ja karensseja kohtuullistettava. Tätä on oikeudenmukaisuus. Tätä on solidaarisuus. Tätä on jokaisesta huolehtiminen.
Eloranta esitti huolensa työnantajan ohjelmallisesta sopimusyhteiskunnan alasajosta.
– On nimittäin niin, että sopimusyhteiskuntaa ei voi panna kaappiin odottamaan sitä hetkeä, kun työnantaja sitä tarvitsee. Sopimusyhteiskuntaa ei voi palkata nollatuntisopimuksella hommiin, eikä sitä ei voi kutsua tarvittaessa töihin. Tämän työnantaja tuntuu unohtaneen.
uutiskirje 