Nuori toimitsija perää rohkeutta ammattiliitoilta: ”Pitää puhua isoista asioista”

Ammattiliitoissa tarvitaan nuorennusleikkaus. Näin toteaa Teollisuusliiton järjestötoimitsija Tuomas Suihkonen, 26.

Hänestä nuoret jäävät ammattiliitoissa yhä sivurooliin, vaikka aina puhutaan, että heidän äänensä pitää kuulua.

– Kun katsoo vaikkapa SAK-laisia johtajia, syntyy helposti mielikuva, että liitot ovat jämähtäneisyyden tilassa. Onneksi nykyisin mukana on sentään naisia, Suihkonen sanoo ja kiittää SAK:n vasemmistoryhmää siitä, että se valitsi SAK:n kakkosjohtajaksi Katja Syvärisen.

– Aina lienee toitotettu, että nuoria pitää saada liittojen toimintaan, mutta sitten heitä pidetään ikään kuin kuunteluoppilaina.

Joukkovoimaa

Suihkonen vastaa Teollisuusliitossa nuorten jäsenten toiminnasta. Se tarkoittaa tapahtumien järjestämistä, kouluttamista, aktivoimista liiton toimintaan ja jäsenhankintaa opiskelijoista. Ammatillisissa oppilaitoksissa kerrotaan, miksi ammattiliittoon kannattaa liittyä.

Nyt korona-aikanakin Suihkonen ja nuoret aktiivit ovat kiertäneet ammatillisia oppilaitoksia.

– Me emme painota sitä, että liittoon liittymällä saa maksutta etuja kuten vaikkapa matkavakuutuksen, Suihkonen sanoo.

– Yritämme saada opiskelijat ymmärtämään, että ilman joukkovoimaa liitot eivät pysty tekemään hyviä työehtosopimuksia työnantajapuolen kanssa. Siksi järjestäytyminen ja järjestäytymisaste ovat niin tärkeitä. Haluamme heidän ymmärtävän, että liiton jäsenyys on olennaisena osana työelämää.

Tuomas Suihkonen arvioi, että nuoria pidetään kuunteluoppilaina ammattiliitoissa. Kuva: Jussi Joentausta

Rohkeutta

Suihkosen mukaan opiskelijat suhtautuvat myönteisesti Teollisuusliittoon ja ylipäätään ammattiliittoihin.

– Voisi kuvitella, että nuoret olisivat liittovastaisia, mutta nuoria jäseniä tulee koko ajan. Teollisuusliitossa on hyvä määrä aktiivisia nuoria toimijoita, hän sanoo, mutta toteaa, että useimmat aktivoituvat vasta vähän myöhemmin.

Suihkonen perää ammattiliitoilta rohkeutta ja arvelee, että 33-vuotiaan Maria Teikarin ilmoittautuminen taannoiseen Akavan puheenjohtajakilpaan on merkki siitä, että ollaan sukupolvenvaihdoksen äärellä, vaikka Sture Fjäder sai jatkaa tehtävässä.

– Pitää puhua isoista asioista, vaikkapa kuuden tunnin työajasta, Suihkonen sanoo.

– Tuntuu, että liitoissa on aika suuri jäsenkatopelko, eikä uskalleta oikein ottaa isoihin asioihin kantaa. Ei uskalleta vaatia hirveästi enemmän ja tyydytään liian vähään.

Miljoonapalkat

Yksi nuoria puhuttava ristiriita on teollisuuden johtajien miljoonapalkat.

– Nuoret tietävät, että työntekijöiden palkat eivät ole kovin iso osa yritysten menoista, kun vertaa siihen mitä tehdas tuottaa ja millaisia osinkoja omistajille maksetaan, hän sanoo.

– He näkevät selvän ristiriidan myös siinä, että firman yhdelle työntekijälle, toimitusjohtajalle, maksetaan jopa monisatakertainen palkka muihin verrattuna. Pidetään ihmeellisenä sitä, että yhden ihmisen arvo voi olla niin suuri muihin verrattuna. Tästä päätellään, että yrityksillä ei enää ole yhteiskuntavastuuta.

Hän ottaa esiin myös ilmastotoimet.

– Näen ristiriidan päästövähennysten suhteen. Työnantajien pitäisi tehdä enemmän ilmaston hyväksi, Suihkonen sanoo.

Jäsenissä on myös niitä, joiden mielestä pitää toimia ilmaston ja ympäristön hyväksi.

– Mutta liiton jäsenyydessä oma toimeentulo on aina ensisijainen asia. Jos puhumme siitä, että päästövähennyksiä pitää kasvattaa, ihmiset helposti ymmärtävät sen niin, että omalla autolla ei sovi ajaa tai ei sovi syödä lihaa, hän toteaa.

– Vastuu ilmastotoimista pitää olla valtiolla, ei pidä puhua yksittäisten ihmisten lihansyönnistä.