Pohjois-Karjalassa, Kontiolahdella järjestetty Pajot-festivaali lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna huipentui mestarillisiin musiikkiesityksiin. Karjalan kulttuuria ja kieltä muistettiin niin festivaalin keskusteluosuudessa kuin musiikissa. Musiikillisia helmiä olivat joikaaminen, kurkkulaulu ja vahvat naisesiintyjät. Yleisöä oli yllättävän paljon, mutta koronasäännöt toki rajoittivat riehakkuutta.
Kiinnostus kieleen kasvussa
Keskustelutilaisuuden teemana perjantaina oli ”Karjalan kieli ja nuoret Suomessa”. Karjalan tutkimuslaitoksen professori Pekka Suutarin ja kieliaktivisti Tuomo Kondien puheenvuorot kuultiin sopivasti osin karjalankielisinä. Yliopiston taholta todettiin uusien kielen opiskelijoiden kasvava kiinnostus ja määrä.
21-vuotias opiskelija Maura Häkki oli mukana paneelissa. Hän on kaivanut suvustaan karjalaiset juuret ja pitää omaa identiteettiään vahvasti esillä, pukeutumista ja arjen tapoja myöten. Häkki toimii sosiaalisessa mediassa ja internetissä tuottaen Karjala- ja kieliaiheisia tietoiskuja. Seuraajia on ympäri maailmaa tuhansia ja myös kommentteja on tullut runsaasti. Häkki näkee karjalaisuudella uuden tulevaisuuden kunhan nuoret saadaan paremmin yhteen ja toimimaan, tajuamaan omat juurensa ja identiteettinsä.
Myös yhteistyö Venäjän Karjalaan oli esillä. Tosin petroskoilainen Nuori Karjala -yhdistys on ollut nukuksissa osin siksi, että erilaiset sensuuritoimet ja putinilainen ”ulkomaan agentti” -lainsäädäntö on estänyt toimintaa ja rahoitusta.
Vahvat naiset: Trio Trikolor ja Inehmo
Trio Trikolor on moderni rytmi- ja laulumusiikkikokoonpano, jonka kotipaikka on Liperi. Sitä on vaikea sitoa yhteen genreen. Kolmen vokalistinaisen ja kolmen muusikkomiehen yhtye soitti Pajot-festivaalilla niin rokkia, tangoa kuin reggaetakin. Kappaleissa basso ja rummut luovat rytmimaailman jonka viimeistelee omaperäinen blues-kitarointi. Yhtyeen musiikki on sekoitus folk-, jazz- ja rockpohjaista kolmiäänistä laulua ja kalevalaista runoperinnettä. Voimahahmo on runoilijana kunnostautunut Virpi Eronen, jonka sanoituksiin useimmat kappaleet perustuivat.
Vahvojen naisten kansanlaulua tarjosi helsinkiläinen Inehmo. Nelihenkinen naisporukka on esiintynyt yhdessä jo yli pari vuosikymmentä. Melodia ja sanoitukset tulevat mordvalaisesta, inkeriläisestä ja karjalaisesta lauluperinteestä: taustalla kuului omaperäisiä ja sovitettuja sanoituksia niin Kantelettaresta kuin Kalevalasta. Inehmo ei jättänyt yleisöä kylmäksi. Kyseessä oli ehdottomasti Pajot-festivaalin eräs ammattitaitoisin laulava kvartetti.
Joikua ja kurkkulaulua: Wimme Saari ja Morten Abildsnes
Enontekiön Kelottijärvellä vuonna 1959 syntynyt joikaamisen mestari Wimme Saari oli Pajot-festivaalin odotetuimpia vieraita. Hän asuu nykyisin Joensuussa, esiintyy harvoin, mutta tuntee kotiseutunsa vanhat joiut luoden niiden pohjalta vahvasti omintakeista musiikkia. Esiintymistyyli on eleetöntä ja joikaava Wimme näyttää vaipuvan vähitellen melkein transsiin. Tapani Rinne, Sibelius-akatemian käynyt jazzmuusikko, säesti häntä taustalla saksofonilla. Soitin ja joiku tekivät harmonista yhteistyötä, jota yleisökin kuunteli hartaan vakavana.
Wimme joikaa ihmisistä, eläimistä ja luonnosta. Joikaamalla kuvaillaan ihmisen tai eläimen luonnetta ja usein sanat jäävät arvoitukseksi ja kuulijan mielikuvituksen varaan: rytmillä, melodialla ja äänensävyllä on merkityksensä. Muinaisia shamanistisia laulutekniikoita hyödyntävä Wimme Saari on noussut joiuillaan maailmanmaineeseen.
Joikaamista vähän muistuttava kurkkulaulu on suosittua Siperian Tuvassa, Burjatiassa, Sahan tasavallassa ja Mongoliassa sekä Altailla. Se on tekniikaltaan kuitenkin erilaista kuin joiku, sillä siinä perusääni muodostetaan kurkussa äänihuulia puristamalla, oudonnäköisellä tekniikalla tai taskuhuulien mörinäefektillä. Kurkkulauluun kuuluu yleensä myös äänen yläsävelten tuottaminen niin, että niillä voidaan laulaa tai soittaa melodioita. Tuloksena voi olla möreää ja kumeaa, uskomattoman matalaa ääntä. Toisaalta myös korkeat kirkkaat efektit ovat mahdollisia. Siperian kurkkulaulun tekniikat ovat höömei, sygyt ja kargyra. Kuuluisimpia Tuvan yhtyeitä on ollut menneinä vuosina Alash Ensemble.
Suomeen kurkkulaulu on tullut paljolti Haapavesi Folkin kautta, yli 20 vuotta sitten, jolloin siitä järjestettiin opetuskurssikin. Pioneerina on ollut kurkkulaulu-aktivisti Sauli Heikkilä. Pajot-festivaalilla esiintynyt Moldurga-yhtye ja norjalainen Morten Abildsnes innostui asiasta myös Haapavedellä. Hän asuu nykyisin Helsingissä ja oli (koronasta johtuen) Pajot-festivaalin ainut kansainvälinen vierasesiintyjä. Abildsnes käyttää instrumentteina myös tuvalaista hevosbanjoa ja niin sanottua munniharppua. Kontiolahdella hän esitteli lauantaina laulun ohella myös eri tekniikoita ja kertoi kurkkulaulusta enemmänkin.
Moldurga-yhtye perustettiin Tuvassa kesällä 2003 ja siihen kuuluu myös toinen laulaja ja hevosviulua soittava Pipa Paljakka. Yhtyeen nimi on turkinsukuista tuvan kieltä. Moldurga tarkoittaa nuorta vasikkaa ja perimätiedon mukaan tuvalainen kurkkulaulu, höömei, sai alkunsa juuri vasikoille laulamisesta. Moldurga on nykyisin Tuvassa arvostettu yhtye, joka on tehnyt Siperiassa monta kiertuetta.
Pajot yhdistää monenlaista Karjala-aktivismia
Pajot-festivaali on kasvanut upeaksi ja monipuoliseksi kulttuuritapahtuumaksi. Oheistoimintoina nähtiin nyt esimerkiksi lastenohjelmaa eli Sirkus Supiaista ja tervanpolttoa. Karjalankielistä lastenmusiikkia esitti Kristiina Olannon Lekkujad. Upea sauna paljuineen oli lämmin ja yleisön käytössä ja ruoka-ja juomapuoli hoitui hyvin.
Tapahtuman taustahahmoista ison työn tekivät muun muassa Pajot-aktivistit Jari-Pekka Kinnunen, Timoi Munne, Pia Paananen ja Jussi Sinkkonen. Sinkkonen vetää myös Parempi Pajot 2020–21 -hanketta, jossa vuoden ajan kerätään erilaista kuva- ja videomateriaalia Suomen karjalaisuudesta. Munne puolestaan aloittaa marraskuussa Joensuun Siihtalan kulttuuritehtaalla Karkimus-kurssin (=Karjalan kieli- ja musiikkikurssi), jolle otetaan hakemusten perusteella 8 onnekasta kurssitettavaa.
uutiskirje 
