Britannian reilu neljä vuotta sitten tekemä päätös irtautua EU:sta konkretisoituu lopullisesti vuodenvaihteessa. Silloin päättyy siirtymäaika, ja Britannia on EU-instituutioiden ja yhteismarkkinoiden ulkopuolella riippumatta siitä, päästäänkö EU:n ja Britannian neuvotteluissa sopuun. Britannian pääministeri Boris Johnson on sanonut, että maan yritysten tulee olla valmiita eroon ilman kauppasopimusta.
Aikaa on vähän, sillä mahdollinen kauppasopimus pitää vielä ratifioida jokaisessa jäsenmaassa. Ensimmäinen takaraja täyttyi jo. Johnson oli aiemmin sanonut, että sopimuksen tulee olla valmis lokakuun puoliväliin mennessä.
Näin ei kuitenkaan ole, vaan neuvotteluita ollaan vielä jatkamassa. KU käy tässä jutussa läpi tilannetta yhdessä EU-tutkija Timo Miettisen kanssa. Miettinen on työnsä puolesta seurannut tarkkaan eroprosessia.
”Konservatiivipoliitikoilla on halu esittää kovaa, periaatteellista linjaa sisäpoliittisista syistä.”
Onko Britannia ajautumassa vahingossa sopimuksetonta eroa kohti?
Miettisen mukaan on olennaista ymmärtää, että sopimus tai sopimukseton ero ei ole Britannialle päämäärä sinänsä. Maa tavoittelee muita asioita.
– Ennen kaikkea se tavoittelee mahdollisimman suurta vapautta oman sääntely-ympäristön muokkaamiseen ja mahdollisimman vahvaa päätösvaltaa omiin asioihin, esimerkiksi tulevan teollisuuspolitiikan kehittämiseen, Miettinen sanoo.
EU:n vaatimukset ovat Britannialle yksinkertaisesti liikaa. Tämän vuoksi maan hallitus pohtii tällä hetkellä, mitä mahdollinen sopimus tarkoittaisi.
– Onko se tarpeeksi hyvä sitä vasten, että Britannia joutuisi kuitenkin rajoittamaan hyvin merkittävällä tavalla liikkumavaraansa esimerkiksi valtiotukiin liittyvissä kysymyksissä.
– Toisaalta vaakakupissa ovat katkeamaton kauppa EU:n kanssa ja toisaalta Johnsonin hallituksen strategia syrjäseutujen teollisuuden tukemiseen.
Johnson voitti viime vuoden joulukuussa pidetyt parlamenttivaalit murskaavasti. Konservatiivit voittivat vaaleissa monia työväenpuolue labourin vahvoja alueita. Nämä ovat pitkälti vanhoja teollisuuspaikkakuntia, jotka ovat jääneet häviäjiksi yhteiskunnan muutoksessa.
– Nämä alueet ovat olleet merkittäviä EU-tukien saajia. Kun EU-rakennerahastojen kautta kanavoituvat tuet poistuvat, taloudellinen isku näille alueille tulee olemaan vieläkin suurempi. Valtiontukiohjelma liittyy keskeisesti EU-eron ja siitä koituvien taloudellisten menetysten kompensointiin, Miettinen tiivistää.
Onko Johnsonin heikentynyt asema näkynyt neuvotteluissa?
Boris Johnsonin suosio on heikentynyt nopeasti huonosti hoidetun koronapandemian vuoksi. Maassa on kuollut koronaan paljon ihmisiä, minkä lisäksi talous on sukeltanut. Heikentynyt suosio ei Miettisen mukaan ole tuonut paineita neuvotteluihin kahdesta syystä.
– Ensimmäinen ilmiselvä syy on, että nämä eivät ole enää hallinneet poliittista julkisuutta yhtä paljon kuin viime vuoden puolella. Korona on kuitenkin ykkösuutinen, ja koronaan liittyvät rajoitukset ovat kaikista vahvimmin poliittisen kamppailun kohteena myös Britanniassa.
Toinen syy on se, että nyt neuvottelut eivät henkilöidy yhtä voimakkaasti Johnsoniin kuin viime vuonna käydyt eroneuvottelut.
– Hallituksen sisältä Michael Gove ja pääneuvottelija David Frost ovat ottaneet paljon poliittista julkisuutta, Miettinen huomauttaa.
Ja vaikka brexit jakaa edelleen voimakkaasti myös konservatiiveja, ei puolueen linja ole kauheasti säröillyt.
– Muut asiat ovat enemmän jakaneet konservatiiveja, kuten Johnsonin erityisavustaja Dominic Cummingsin rooli koronakriisissä, Miettinen tiivistää.
Cummings oli avainroolissa Britannian EU-eroa ajavassa liikkeessä. Hänellä ei ole taustaa konservatiivipuolueessa, minkä vuoksi hänen rooliaan hallinnossa on myös kyseenalaistettu.
Miten EU on onnistunut pysymään yhtenäisenä?
Tässäkin on Miettisen mukaan kaksi näkökulmaa. Ensiksikin jäsenmaat ymmärsivät, ettei yhteisestä linjasta irtautumisella ole voitettavaa.
– Kaikki näkivät, että jos jokainen lähtee hakemaan jotain erityisintressiä, näitä neuvotteluja ei pystytä käymään läpi.
Toiseksi Miettinen nostaa esiin sen, että nyt neuvotteluja on käyty EU:n puolelta hyvin komissiovetoisesti. Se puolestaan tarkoittaa, että Britannialla on ollut vastassaan neuvottelukone, kuten Miettinen EU-komissiota kuvailee.
– EU-maat yleisesti luottavat komission kykyyn hoitaa näitä sopimuksia. Tämä on myös auttanut EU-puolta näyttämään yhtenäisempänä. Samalla tietysti vähän periaatteellisempana, koska komission lähestymistapa näihin neuvotteluihin on aika kirurginen, tarkka ja hyvin periaatteellinen.
Mitkä ovat vaikeimpia kysymyksiä?
Miettinen nostaa vaikeimmaksi asiaksi jo aiemmin mainitut valtiontuet ja niihin liittyvät kysymykset. Britannia haluaa luonnollisesti mahdollisimman suuren vapauden jakaa tukia, mutta EU joutuu tekemään melkoista tasapainoilua.
– EU tietysti haluaa tiiviit suhteet Britannian kanssa, mutta toisaalta se haluaa, että Britannia ei käytä epäreilulla tavalla hyväkseen uutta liikkumavaraa, joka sille tulee, kun maa irtautuu EU-sääntelystä.
Miettinen huomauttaa, että kansainvälisessä kauppapolitiikassa juuri valtiontukiin liittyvät asiat ovat pitkään olleet isoja kysymyksiä. Maailman kauppajärjestö WTO:ta on Miettisen mukaan kritisoitu siitä, että se on ollut melko heikko valvomaan valtiontukiin liittyviä säännöksiä. Tästä on hyötynyt muun muassa Kiina, joka on tukenut omaa terästeollisuuttaan samalla kun tuotteita on myyty halvalla Euroopan markkinoille.
– Euroopassa on yhä voimistuvampaa kritiikkiä tämän tyyppistä toimintatapaa kohtaan, mikä varmasti osittain selittää tätä EU:n piirissä tapahtuvaa ajattelua.
Julkisuudessa paljon esillä ollut kalastuskysymys on puolestaan enemmän symbolinen. Britanniassa koko brexit-äänestys kulminoitui osittain maan kalastajiin, vaikka heidän osuutensa maan taloudessa on hyvin pieni.
– Siihen liittyy ajatus alueellisesta suvereniteetista eri tavalla kuin johonkin hyödykevaihtoon. Se lisää kysymyksen tärkeyttä.
EU:n puolelta omat mutkansa matkaan kalastuksen osalta tuo se, että siinä yksittäisillä jäsenmailla on selvästi omia intressejään. Esimerkiksi Ranska esiintyi pitkään hyvin tiukkana omien kalastajiensa puolustajana.
– Nyt näytti jopa siltä, että kalastuskysymyksessä Ranska oli todennut, että he pystyvät joustamaan alkuperäisesti neuvottelukannastaan, Miettinen sanoo.
Mitä nyt tapahtuu, saadaanko taas loppuhetkillä sopimus kasaan?
Selvää on, että neuvottelut jatkuvat. Britannian hallituksen ja konservatiivipoliitikoiden kovia puheita Miettinen pitää enemmän kotikentälle suunnattuina.
– Konservatiivipoliitikoilla on halu esittää kovaa, periaatteellista linjaa sisäpoliittisista syistä. He näkevät, että siinä on vielä jotain voitettavaa.
Vaikka Britannia ja EU pääsisivät nyt sopuun, riittää osapuolilla tulevaisuudessakin neuvoteltavaa.
– Jos sopimus saadaan aikaan, se on luultavasti alaltaan aika kapea ja luultavasti palvelukauppaan tulee merkittäviä esteitä. Varmasti tuleva suhde ei ratkea tähän kauppaneuvotteluun.
Britannian kansainvälinen maine on myös saanut kolauksia, pitkälti Johnsonin hallituksen toimien vuoksi. Johnsonin hallitus nimittäin ajaa läpi lakia, jolla Britannia rikkoo kansainvälistä oikeutta. Tämän hallitus on myös myöntänyt. Lakihanketta ovat sanoneet vastustavansa kaikki elossa olevat entiset pääministerit (John Major, Tony Blair, Gordon Brown, David Cameron ja Theresa May), niin konservatiivit kuin työväenpuolue labourinkin.
– Nythän sisämarkkinalainsäädäntö on herättänyt EU:ssa huolta siitä, pitääkö Britannia kansainvälisoikeudellisesta velvoitteistaan kiinni. Vai lähteekö se edustamaan hyvin erityyppistä ajattelu- ja toimintatapaa, mihin on yleensä totuttu. Britannia on perinteisesti ollut kansainvälisten oikeudellisten järjestelmien tukija, Miettinen kuvailee.
Mitä sopimukseton ero tarkottaisi?
Yksinkertaistettuna sitä, että Britannian ja EU:n määräytyisivät WTO:n sääntöjen perusteella. Samalla brittituotteiden pääsy EU-sisämarkkinoille vaikeutuisi merkittävästi.
Britannian yritysjohtajat varoittivat The Guardian -lehden mukaan viime viikolla, että yritykset eivät ole valmiita sopimuksettomaan eroon.
Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD on laskenut, että sopimukseton ero hidastaisi merkittävällä tavalla Britannian toipumista koronakriisistä.
Toisaalta sopimukseton ero antaisi Britannialle täyden vapauden määritellä omaa toimintaympäristöään. Ja sopimuksettoman eron kannattajia on Britanniassa paljon.
uutiskirje 