Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseksi valmistui viime viikolla. KU esitti siitä kymmenen kysymystä vasemmistoliiton puheenjohtajalle Li Anderssonille. Alkuvaiheessa hyvinvointialueille ei ole tulossa verotusoikeutta, siksi KU ei kysynyt aiheesta.
Opetusministeri Li Andersson, miten hyvinvointialueiden rahoitus on tarkoitus hoitaa hallituksen sote-uudistuksessa?
Rahoitus hyvinvointialueille tulee jatkossa valtion kassasta. Rahan jaon perusta tulee jatkossa olemaan voimakkaasti palvelutarvelähtöinen. Palvelutarpeen osuus tässä mallissa on noin 81 prosenttia.
”Länsi-Pohjan kaltainen ulkoistaminen ei ole enää mahdollista”
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelutarve perustuu niihin laajoihin tietoihin, joita pystytään keräämään väestön sairastavuudesta. Mutta myöskin erilaisista sosioekonomisista tekijöistä, kuten sosiaalihuollon, lastensuojelupalveluiden, mielenterveys- ja päihdeongelmapalveuiden tarpeesta sekä tulotasosta ja muista vastaavista tekijöistä.
Potti painotetaan eri alueille niin, että painotetaan rahaa voimakkaammin sen mukaan, mikä tarve milläkin alueella on.
Rahoitusmallissa on muita elementtejä, jotka hieman tasapainottavat kokonaisuutta. Siinä on asukasperustaisuutta, erilaisia kielikertoimia niille alueille, joissa on vaikkapa saamenkielisiä tai paljon ruotsinkielisiä.
Näiden kriteerien pohjalta rahoitus jaetaan hyvinvointialueiden välillä jatkossa.
Etenkin suuret kaupungit ovat huolissaan, että niiden kyky hoitaa kunnille ja kaupungeille jääviä tehtäviä vaikeutuu huomattavasti. Miten hallitus suhtautuu niiden huoliin?
Hallitus suhtautuu niihin hyvin vakavasti. Tästä käytiin paljon keskustelua sote-ministerityöryhmässä, kun esitystä käsiteltiin.
Kuntien rahoituksen osalta tehtiin useita muutoksia lausuntokierroksen jälkeen. Niillä halutaan vastata huoliin, joita kuntakentältä on noussut.
Nyt puhutaan siis siitä rahasta, joka jää kuntiin muiden palveluiden kuin sote-palveluiden hoitamiseen.
Muutokset kuntien tasolla eivät välttämättä mene yksi yhteen verotuottojen osalta. Se saattaa tuottaa epätasapainoa joko plussan tai miinuksen suuntaan kuntien taloudessa.
Tämä rajattiin lausuntokierroksen jälkeen niin, että kuntakohtainen muutos voi olla korkeintaan 60 euroa per asukas suuntaan tai toiseen. Tämä parantaa muun muassa sekä pienten että suurien paikkakuntien tilannetta. Niiden talouden tasapaino olisi heikentynyt tässä uudistuksessa.
Toinen muutos, joka tehtiin, oli se, että päätimme sisällyttää valtionosuusjärjestelmään kasvukuntakriteerin. Sen perusteella jaettaisiin alkuvaiheessa noin 30 miljoonaa euroa valtionosuusjärjestelmän sisällä. Se toki kasvaa ajan myötä. Summa kohdennetaan kasvaviin kuntiin.
Kasvaviin kuntiin kuuluvat kaikki isot kaupungit mutta myös pienempiä kuntia, jotka ovat usein kehyskuntia (kehyskunnalla tarkoitetaan isomman kaupungin vieressä sijaitsevaa pienempää kuntaa). Ne hyötyvät myös kasvukuntakriteeristä.
Hyvinvointialueita on tulossa enemmän kuin Juha Sipilän hallituksen yrittämässä sote-uudistuksessa, kun Uusimaa pilkotaan neljäksi alueeksi ja Helsinki pysyy näiden ulkopuolella. Hyvinvointialueita on tulossa siis 21 ja Helsinki. Onko alueita liikaa?
Minusta on ihan järkevää, että lähdemme tällä mallilla liikkeelle alkuun. Siinä noudatetaan käytännössä olemassa olevaa maakuntajakoa paitsi Uudenmaan ja Helsingin osalta.
Uudellamaalla ja Helsingissä viime vaalikauden suurin huoli oli se, että jos olisi tehty yksi alue lähidemokratia olisi ollut olematon asukkaiden näkökulmasta (Uudellamaalla ja Helsingissä asuu kaikkiaan yli 1,8 miljoonaa ihmistä).
Ajan myötä on mahdollista, ja pidän myös todennäköisenä, että tullaan näkemään eri alueiden yhdistymisiä. Se on tulevaisuuden kysymys, kun nähdään, miten elinvoimaisia eri alueet tulevat olemaan.
Voidaanko hyvinvointialue liittää toiseen, jos se ei ole elinvoimainen?
Jos hyvinvointialue niin haluaa, se on mahdollista. Oletusarvo on se, että kaikki hyvinvointialueet haluavat olla elinvoimaisia.
Valtio ei siis voi lähteä lakkauttamaan hyvinvointialuetta?
Valtiolla on erilaisia selvitysmenettelyjä, joihin alue voi joutua, jos se joutuu toistuvasti hakemaan lisärahoitusta valtiolta lakisääteisten tehtävien hoitamiseen.
Mutta pääasiassa aloite hyvinvointialueen muuttamisesta lähtee paikallistasosta joko kunnan tai hyvinvointialueen toimesta.
Julkisuudessa etenkin keskustalaiset ovat hehkuttaneet yksityisten palveluntuottajien roolia sote-palveluissa. Mikä niiden rooli oikein on?
Aika monet toimintamallit, jotka nyt ovat käytössä, pystyvät jatkumaan. Jos sote-puolella halutaan täydentää omaa palveluvalikoimaa yksityisillä tai kolmannen sektorin tuottamilla palveluilla, se on täysin mahdollista myös jatkossa. Esimerkiksi palvelusetelilainsäädäntö pysyy ennallaan eli niitä voi hyödyntää.
Mutta se poliittisesti iso ja merkittävä muutos on tulossa, että kun jatkossa palveluvalikoimaa voi täydentää, se tulee muuttamaan yksityisten toimijoiden roolia verrattuna siihen, mitä se on tällä hetkellä.
Nyt laissa lähdetään ensimmäistä kertaa kunnolla määrittelemään, mitä tarkoittaa julkisen vallan järjestämisvastuu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tässä lakiesityksessä on kaksi olennaista linjausta.
Ensimmäinen on se, että näillä julkisilla hyvinvointialueilla pitää aina olla riittävä määrä omaa palvelutuotantoa. Se tarkoittaa, että esimerkiksi Länsi-Pohjan kaltainen – niin laajan palan – ulkoistaminen ei ole enää mahdollista.
Eikä ole myöskään mahdollista, kuten joillakin alueilla on tehty, ulkoistaa kokonaan jokin tietty erikoisosaamisala, vaikkapa silmälääketiede.
Riittävä oma palvelutuotanto raamittaa ja luo pelisääntöjä tälle kentälle ihan eri tavalla.
Toinen olennainen linjaus on se, että jatkossa tehtäviä, joissa käytetään julkista valtaa, ei voi siirtää markkinaehtoisten toimijoiden hoidettavaksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi terveydenhuollon puolella päätöksiä, ketkä otetaan sairaalahoitoon.
Länsi-Pohjan laaja ulkoistus on määrä kieltää uudistuksessa vuoteen 2026 mennessä. Onko vaarana, että se törmää perustuslakiin?
En osaa riskiä arvioida. Sen näkee, kun perustuslakivaliokunta sitä käsittelee. Sote-valmistelijat ovat tehneet perustuslakiasiantuntijoiden kanssa aika paljon yhteistyötä.
Juridisesti tämä on kokonaisuudessa varmasti yksi hankalimpia kohtia kokonaisuudessa. Odotan kyllä, että perustuslakivaliokunta siihen tarkasti perehtyy.
Ensimmäiset aluevaalit on tarkoitus järjestää vuonna 2022. Pelkääkö hallitus, että ihmiset eivät innostu vaaleista esimerkiksi Vantaa–Keravan hyvinvointialueella?
Toivottavasti jaksavat innostua. Se on varmasti aika pitkälti kiinni siitä, miten onnistumme viestimään vaaleista.
Oma kokemukseni on, että sote-palvelut kuuluvat kyllä teemoihin, joista ollaan eniten kiinnostuneita vaaleissa. Sinänsä pitäisi outona, jos sisällölliset teemat eivät kiinnostaisi.
Haasteet varmasti liittyvät siihen, miten saadaan päteviä ja kiinnostuneita ehdokkaita riittävästi.
Keskustan ja vihreiden asiat kuuluvat toki niille, mutta molemmista puolueista yksi kansanedustaja on jo sanonut vastustavansa esitystä. Ovatko hallituspuolueet yhtenäisinä esityksen takana?
Kaikkien hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat käsitelleet neuvottelusopua, ja kaikki ryhmät ovat antaneet tukensa esityksen eteenpäin viemiselle.
Lakipaketti on tarkoitus viedä eduskuntaan joulukuussa. Saadaanko se käsiteltyä ennen kesää?
Se riippuu täysin eduskunnan aikatauluista. Hallitus ei pysty niihin vaikuttamaan.
Tarkoitus kuitenkin on, että vuonna 2023 saataisiin sote-järjestelmä pystyyn.