Huoli suurvaltojen konfliktista edisti Suomen aktiivisuutta ydinsulun rakentamisessa. IAEA luonnosteli ydinsulkusopimusta suomalaisten asiantuntijoiden kanssa. Kattavan valvontasopimuksen keskeinen sisältö luotiin IAEA:n ja Suomen välisissä neuvotteluissa.
Turun yliopiston dosentti Petri Pajun mukaan tämä pohjusti suomalaisille ydinturvallisuuden asiantuntijoille edelläkävijän identiteettiä. Suomi toimi IAEA:n epävirallisena kumppanina neuvotteluissa 1960–1970-lukujen vaihteessa.
Paju arvioi, että aktiivisuus ydinsulkukysymyksissä kylmän sodan aikana palveli myös Suomen kansainvälistä puolueettomuuspolitiikkaa idän ja lännen välillä.
Maailman ensimmäinen ydinjätteen loppusijoituslaitos aloittaa toimintansa Olkiluodossa arviolta vuonna 2025.
– IAEA sai Suomesta aktiivisen kanssakehittäjän ja kumppanin ydinsulkuvalvonnan kehitystyöhön. Hyöty oli molemminpuolinen, sillä IAEA:n asema 1960-luvulla oli vielä heikko. Idän ja lännen välissä Suomen täytyi etsiä ratkaisuja, jotka kelpaisivat Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle. Kansainvälisen, sääntöperustaisen valvonnan tukeminen sopi siksikin Suomelle, Paju arvioi tiedotteessa.
Suomelle ”palkinto” aktiivisuudesta
Pajun tänään julkaistu raportti Ydinsulku ja Suomi – 50 vuotta ydinsulkusopimuksen kansallista toimeenpanoa kuvaa Suomen pitkäaikaista sitoutumista kansainvälisen ydinsulun toimeenpanoon.
Suomi oli ensimmäinen maa, jossa kattava ydinmateriaalivalvontasopimus IAEA:n kanssa tuli voimaan vuonna 1972. IAEA:n valvonnan tarkoituksena on varmistaa ydinmateriaalien pysyminen rauhanomaisessa käytössä.
Suomessa ensijäsenyys tulkittiin ”palkinnoksi” aktiivisuudesta sopimuksen luonnostelussa. Kansainvälinen ydinsulkusopimus (NPT) täyttää tänä vuonna 50 vuotta.
– Suomen saavutukset ydinsulkupolitiikassa ovat johdonmukaisen, pitkäjänteisen työn tuloksia. Ydinalan kehitystä Suomessa on edistänyt laaja kansallinen yhteistyö ja varhainen sitoutuminen ydinaseettomuuteen ja ydinjätekysymyksen ratkaisemiseen, sanoo Paju.
Säteilyturvakeskuksessa (STUK) tutkittiin ja kehitettiin teknisiä ratkaisuja ydinmateriaalivalvonnan toteuttamiseksi aina 1980-luvun alusta saakka. Suomi tuki pitkäjänteisesti IAEA:a myös tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia kansainvälisille tarkastajille.
1990-luvun alussa kylmän sodan päättyminen, Persianlahden sota ja Irakin ydinaseohjelman paljastuminen johtivat merkittäviin muutoksiin IAEA:n ydinmateriaalivalvonnassa. Myös suomalaiset asiantuntijat olivat IAEA:n asiantuntijoina purkamassa Irakin ja Etelä-Afrikan ydinaseohjelmia 1990-luvun alussa.
Ydinaseista ydinjätteiden loppusijoitukseen
Ydinasehistorian synkkää aikaa elettiin 1970- ja 1980-luvulla, jolloin maailmalla kehitettiin kiivaasti ydinenergiaa ja ydinaseita. Ydinaseiden määrä maailmalla kasvoi ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus laski pitkän varjon ydinenergian käytön ylle.
– Keskeinen tekijä ydinmateriaalivalvontaosaamisen kehitykselle oli Suomen sitoutuminen ydinjätteen maaperäloppusijoittamiseen vuonna 1982. Tämä on pakottanut teollisuuden ja viranomaiset pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jotta ydinjätekysymykseen löytyy pysyvä ja turvallinen ratkaisu. Monissa maissa ydinjätekysymys on edelleen ratkaisematta, vaikka uutta jätettä syntyy joka päivä, kommentoi STUKin kansainvälisen yhteistyön päällikkö Elina Martikka.
Maailman ensimmäinen ydinjätteen loppusijoituslaitos aloittaa toimintansa Olkiluodossa arviolta vuonna 2025.
uutiskirje 