Keväällä minua raivostutti se, että vanhat ihmiset siirretään sivuun, jonnekin ikkunoiden taakse, kertoo kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954).
Raivosta kumpusi monologinäytelmä Kyllä tästä selvitään. Pääosassa on 81-vuotias harrastajanäyttelijä Salme Lehtonen.
– Kyllä tästä selvitään -monologissa nostan jälleen esiin naisten tarinoita ja kerron niistä, jotka tekevät näkymätöntä työtä, esimerkiksi ruokaa. Ilman sitä me emme kukaan selviäisi.
Köngäs on julkaissut useita romaaneja, joiden päähenkilöt ovat pääsääntöisesti itsenäisiä ja vahvoja naisia sodan tai poliittisten myllerrysten kourissa. Hertta, Sandra ja Mirjami ovat tästä hyviä esimerkkejä. Lapin sotaa kuvaava Dora oli vuonna 2012 Finlandia-ehdokkaana.
Sandrasta dramatisoitu monologinäytelmä kiertää Suomen teatterilavoja jo kolmatta vuotta.
– Olen edelleen nuori kirjailija, nauraa Köngäs.
– Aloin kirjoittaa vasta syvässä keski-iässä ja päässä on yhä koko ajan tungosta.
Mutta mistä kaikki alkoi?
Vuonna 1993 Lontoossa asuessa ja opiskellessa Köngäksen päähän syöksyi voimakas ajatus: olisiko minulla ollut sata vuotta sitten tällä kadulla kulkiessani kenkiä? Ajatus oli ensisysäys kirjailijan uralle.
Vuonna 2000 Otava julkaisi Köngäksen esikoisromaanin Luvattu.
– Kun luukku oli avattu, tiesin että päässäni on muitakin aiheita, kuvaa Köngäs.
– Vaikka kirjoitan menneestä ajasta, ajattelen, että tarinan kärki osuu aina nykyhetkeen. Maailma on edelleen täynnä Sandran kaltaisia naisia sodan jaloissa. En kirjoita historiallista naisviihdettä, vaan yritän vältellä viihteellistä ”rikas saa kauniin” -kaavaa.
Köngäs on näyttelijä-kirjailija
– Voin mennä kenen tahansa nahkoihin mihin tahansa maailman aikaan, kertoo Köngäs.
– Kirjat synnyttävät myötätuntoa, eivätkä anna valmiita kuvia lukijalle.
Köngäs on opiskellut muun muassa valtiotieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa ja Helsingin Sanomien toimittajakoulussa.
Helsingin Sanomissa hän ehti työskennellä vain hetken aikaa, kunnes päätyi Ylelle ohjaamaan elokuvia ja televisiosarjoja.
Ylellä hän loi pitkän uran, jonka käännekohta oli hänen omien sanojensa mukaan Sisko Istanmäen romaaniin perustuva elokuva Liian paksu perhoseksi.
Innostuneen vastaanoton lisäksi joskus työ synnyttää myös erilaista palautetta.
Köngäksen ohjaama, Leena Lehtolaisen romaaniin perustuva Tappava säde kuvasi perheväkivaltaa ja synnytti täyden hiljaisuuden. Sama hiljaisuus ympäröi sekä elokuvaa että sen aihetta.
– Tuntematon nainen tuli myöhemmin kuiskaamaan, että tämä oli minun tarinani, kertoo Köngäs.
Tunnekuljetusta ja taustatyötä
Kirjojensa aiheista Köngäs sanoo, että hän ei valitse aiheita, vaan aiheet valitsevat hänet.
– Jokin selittämätön tunkeutuu mieleen. En perustele aihettani millään, vaan seuraan. Aina en suinkaan päädy minnekään, vaan kirjoitan harhaan. Sielläkin pitää välillä käydä, kuvailee Köngäs.
”Kirjoittamisessa minua kiinnostaa se, missä ihmisen todellinen luonto paljastuu.”
Kielen rytmi ja tunnekuljetus ovat kuitenkin hänelle selkeitä, hallittuja elementtejä.
– Pyrin kirjoittamaan lakonisesti, ja olen tarkka sanoista. Tunteita säännöstelen: välillä annan vähemmän, välillä enemmän.
Köngäksen romaaneissa on myös huumoria, joka on piilotettu kieleen.
Köngäs lukee paljon, niin työssään kuin vapaa-ajallakin. Kirjojen historiallinen taustoittaminen on iso osa kirjoitusprosessia. Itse kirjoittamisen aikana hän lukee vain runoja, muun muassa Tyyne Saastamoista tai Pentti Saaritsaa. Prosaisteista häntä ovat innostaneet muun muassa Olga Tokarczuk, Svetlana Aleksijevits ja Elizabeth Strout.
Maria Jotunin ja Aino Kallaksen tuotantoihin hän palaa aina uudelleen.
Köngäs kirjoittaa aiheista, joiden eteen on vedetty verho.
– En tee tätä sen takia, että saisin huomiota, vaikka alitajuisesti sitä varmaan haluaa aina kirjoittaessaan tulla nähdyksi. Kirjoittamisessa minua kiinnostaa se, missä ihmisen todellinen luonto paljastuu.
Kysymykseen ”miksi kirjoitat” Köngäs vastaa kysymyksellä: miksi hengitän, näen, ymmärrän, luen, haen, hukkaan, eksyn, löydän?
lehti 