Pakkoavioliiton uhreja tunnistetaan Suomessa yhä enemmän, mutta jos he katoavat ulkomaille, on heidän auttamisensa edelleen hankalaa.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän mukaan enenevissä määrin tunnistetaan tapauksia, joissa Suomessa asuva ja koulua käyvä, usein maahanmuuttajataustainen tyttö on saatettu lähettää naitettavaksi esimerkiksi vanhempiensa kotimaahan.
– Sitten on tuotu se tyttö puolison kanssa tänne Suomeen ja se elämä on ollut aika helvetillistä, sanoo ylitarkastaja Terhi Tafari Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä.
Nainen on usein täysin puolison määräysvallassa eikä tiedä mistä voi tai uskaltaa hakea apua.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä toimii Maahanmuuttoviraston yhteydessä.
Auttamisjärjestelmässä on tällä hetkellä avun piirissä runsaat 120 pakkoavioliiton uhria. Vuonna 2019 järjestelmään otettiin autettavaksi noin 50 pakkoavioliiton uhria, kun vuonna 2018 heitä otettiin asiakkaaksi vain 20.
Avun ulottaminen ulkomaille vaikeaa
Pakkoavioliiton tai muun ihmiskaupan muodon uhrina ulkomaille hävinneen ihmisen Suomeen takaisin saaminen on hankalaa. Suomalaisten viranomaisten toimivalta ei ulotu muihin valtioihin ja muut valtiot rajaavat tarkasti, kenen antavat toimia alueellaan.
Ulkomailla apuna voivat olla Suomen edustustot. Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön juristi Henna Harju kertoo, että keinot ovat kuitenkin rajalliset.
– Jos henkilö pääsee itse kanssamme yhteyksiin ja palveluidemme piiriin, sitten katsotaan, mitä siinä olisi tehtävissä. Joissakin tapauksissa yhteydenotto voi tulla myös Suomesta, Harju sanoo.
Ulkomailla avun saamiseksi tulee ensisijaisesti kääntyä paikallisten viranomaisten puoleen. Tarvittaessa ja tilanteen mukaan ulkoministeriö voi pyytää virka-apua toisen maan viranomaisilta. Myös kohdemaa vaikuttaa auttamiseen, esimerkiksi EU:n alueella maarajat ylittävä apu voi olla helpommin järjestettävissä.
Harjun mukaan ulkoministeriön tietoon tulee vuosittain yksittäisiä pakkoavioliittoon liittyviä tapauksia.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä on kokemusta esimerkiksi tapauksista, joissa lapsen isä on kaapannut Suomessa asuvan lapsen takaisin aiempaan kotimaahan. Tiedusteluihin lapsen olinpaikasta saatetaan vastata, että lapsen oleskelu maassa on laillista eikä kyseessä ole kaappaus.
– Jos kyseessä on kuka tahansa alaikäinen ihminen, joka on sen maan kansalainen, niin voi olla että valtiolla ei ole intressejä lähteä sitä henkilöä auttamaan tai palauttamaan, jos hän on siellä maassa huoltajansa luvalla, Tafari toteaa.
Tapausten ennaltaehkäisy on vaikeaa, sillä esimerkiksi lasten vanhempien suunnittelemien ulkomaille suuntautuvien lomamatkojen estämiseen täytyy olla erittäin vankat perusteet.
Vahvasti kontrolloitua elämää
Alaikäisiä pakkoavioliiton uhreja paljastuu Suomessa harvoin. Tapaukset havaitaan yleensä vasta vuosia myöhemmin, kun nainen on jo täysi-ikäinen, vaikka hän olisi naimisiinmenon aikaan ollut vielä alaikäinen.
Suomessa esiintyvistä pakkoavioliitoista yleisimpiä ovat tapaukset, joissa alaikäinen tyttö on naitettu jo kotimaassaan itseään vanhemmalle miehelle. Täysi-ikäisenä tyttö tulee lapsien kanssa Suomeen, missä turvapaikan saanut mies asuu jo. Vaihtoehtoisesti koko perhe tulee yhtä aikaa Suomeen hakemaan turvapaikkaa.
– Tyttö on voinut tulla raskaaksi jo Suomen ulkopuolella ja on sitten saapunut perheenä takaisin Suomeen, havainnollistaa ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntija Katarina Iskala Rikosuhripäivystyksestä.
Pakkoavioliitto saattaa paljastua esimerkiksi vastaanottokeskuksessa tai keskusteluissa Maahanmuuttoviraston kanssa. Uhrit voivat ohjautua avun piiriin myös turvakodeista.
– Yleensä ajatellaan, että eihän se ole pakkoavioliitto, kun hän on tänne tullut. Että olisihan hän siinä välissä voinut paeta. Mutta ei se ole ihan niin yksinkertaista, Tafari sanoo.
Suomessa pakkoavioliitossa elävien naisten elämä voi olla hyvin vahvasti kontrolloitua. Heidät saatetaan eristää yhteiskunnasta, ja liikkumista sekä perheen ulkopuolisia kontakteja kontrolloidaan tarkasti. Lisäksi avioliitoissa on tavallisesti niin henkistä, fyysistä kuin taloudellista väkivaltaa.
– Nainen on usein täysin puolison määräysvallassa eikä tiedä mistä voi tai uskaltaa hakea apua. Verkostot ovat tosi vähäiset ja oman yhteisön sekä sen tapakulttuurin merkitys on usein korostunut, Iskala kertoo.
Pakkoavioliiton kirjaamista rikoslakiin selvitetään
Oikeusministeriö ryhtyy keväällä selvittämään, millä keinoin ihmiskauppaan ja esimerkiksi pakkoavioliittoihin voitaisiin puuttua paremmin. Tällä hetkellä pakkoavioliittoa ei ole Suomen rikoslaissa kriminalisoitu omana rikoksenaan, vaan se käsitellään ihmiskauppana tai pakottamisena.
Pakkoavioliittojen kirjaamista rikoslakiin hankaloittaa niiden moninaisuus.
– Erilliskriminalisointia pohdittaessa täytyy hyvin tarkasti miettiä, mitä tapauksia luetaan siihen pakkoavioliiton käsitteen piiriin. Siitä sitten suhde tähän ihmiskauppasäännökseen, nämä ovat monimutkaisia ja laajoja kysymyksiä, sanoo erityisasiantuntija Katariina Paakkanen oikeusministeriöstä.
Pakkoavioliittojen rikosoikeudellisen sääntelyn selvittäminen on kirjattu pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmaan.
uutiskirje 
