Jos grynderit saisivat päättää, kaupunkilaiset asuisivat Suomessa yksiöissä ja kaksioissa.
– Karkeasti sanoen naapurikunnat kaappaavat perheet ja sinkkutaloudet jäävät kasvukeskuksiin, Jouni Sirén toteaa.
Hän on Tampereen yhdyskuntalautakunnan jäsen.
– Tähän on ajauduttu siksi, että on menty rakennusfirmojen pillin mukaan. Esimerkiksi Tampereella uusista asunnoista jopa 90 prosenttia on yksiöitä tai kaksioita, koska ne ovat tuottoisimpia rakennusfirmoille. Kun tilannetta on yritetty muuttaa, rakennusyhtiöt ovat laittaneet hanttiin kynsin hampain.
Asuntotuotanto ei pysy muuttoliikkeen perässä. Tampereelle muuttaa keskimäärin kolmetuhatta henkilöä vuodessa.
– Asuminen kallistuu koko ajan. Tavoitteena on, että 30 prosenttia uusista asunnoista olisi kohtuuhintaista vuokratuotantoa. Tähän on päästy vasta viime vuosina. Sitä edelsi monta vuotta, jolloin ei päästy lähellekään tavoitetta eikä ollut hirveästi edes pyrkimystä.
Sittemmin valtion toimet maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimuksineen ovat muuttaneet tilannetta.
Lisää kohtuuhintaista asumista
Mia Haglund pitää syksyllä päivitettyä Helsingin asumisen ja maankäytön ohjelmaa vasemmiston kannalta onnistumisena. Haglund on Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan jäsen.
– Saimme sinne lisättyä kohtuuhintaisen asumisen rakentamista. Näemme, että sen lisääminen on keskeinen keino vaikuttaa asumisen hintaan ylipäänsä, hän sanoo.
Hän toteaa, että olisi irvokasta sanoa pääkaupunkiseudun asumispolitiikkaa onnistuneeksi, kun asukkaat joutuvat käyttämään asumiseen kohtuuttoman ison osan tuloistaan.
– Saimme kuitenkin korotettua kohtuuhintaisten asuntojen osuutta ohjelmassa, jota aletaan toteuttaa parin vuoden kuluttua.
Kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoite nousee myös Helsingissä 30 prosenttiin. Sen rakentaminen ei kuitenkaan pysy Helsingissäkään muuttovoiton perässä.
– Siksi tarvitsemme hitas-järjestelmääkin, jonka ajatus on ollut myös saada perheasuntoja sellaiseen hintaan, että ihmisten ei tarvitse muuttaa Helsingistä heti, kun perhe kasvaa. Asumisen kalleus ei ole vain pienituloisten ongelma. Se koskee myös keskituloisia.
– Keskeinen tavoite on, että ne ihmiset, jotka työskentelevät Helsingissä ja helsinkiläisille, voisivat myös itse asua Helsingissä.
Myös Helsingissä rakennusyhtiöt suosivat yksiöitä ja kaksioita.
– Kaikki yksiöt, jotka sallitaan rakennettavan, kyllä rakennetaan, koska niistä saa suurimmat voitot. Totta kai niitä pitääkin rakentaa, mutta huolena on se, että kohta olemme miniyksiöloukussa. Samalla perheasuntojen hinnat nousevat, jos niitä ei rakenneta tasaiseen tahtiin.
– Siksi on tärkeää, että jatkuvasti rakennetaan eri kokoisia asuntoja eikä vain niitä, joista grynderit saavat suurimmat voittonsa.
Mia Haglund toteaa, että vasemmistoliiton mielestä maan tulisi pysyä mahdollisimman paljon julkisessa omistuksessa.
– Meille on ollut iso saavutus kuluvalla valtuustokaudella, että asumiseen tulevat tontit luovutetaan nykyään pääsääntöisesti vuokraamalla eikä myymällä, hän sanoo.
Viihtyvyys ei ole kallista
Jouni Sirén toteaa, että vaikka Suomessa ei ole slummialueita, on kuitenkin selvästi alueita, joilla asuntojen hinnat ovat alempia.
– Minua sapettaa se, että on alueita, joilla lähtökohtaisesti vaaditaan ulkonäöllistä ja arkkitehtonista tasoa. Mutta lähiöihin saa rakentaa harmaata betonielementtikuutiota, jossa ei ole mitään ambitiota arkkitehtuurin suhteen, hän toteaa.
– Perustelu kuuluu niin, että rakentaminen on kalliimpaa, jos siihen panostetaan. Mutta kustannusrakennetta ei ole koskaan avattu meille.
Laskelmien mukaan asuntojen hintaa nostavat sijainti ja pysäköintilaitosten rakentaminen.
– Pysäköintinormihan on kunnan asettama, Sirén muistuttaa.
– Jos meitä kiinnostaisi se, että myös lähiöihin tehtäisiin laadukasta ja kaunista kaupunkikuvaa, voisimme tinkiä siellä pysäköintinormeista.
Viihtyvyys ei ole kallista.
– Esimerkiksi Ruotsissa rakennetaan lähiöihin todella tasokasta ja kaunista, vaikka rakentaminen ei siellä ole sen halvempaa kuin täällä.
Hän on tyytyväinen siihen, että Tampereella on nyt suunnitteilla puoluerajat ylittävä arkkitehtuurin laatutyöryhmä, joka laatisi normeja rakentamisen ja arkkitehtuurin laadulle Tampereella.
– En odota siltä ihmeitä, mutta on tärkeää, että tällainen elin on saatu.
Historiallinen ratikka
Sirénin mukaan Tampereella on onnistuttu liikennepäätöksissä.
– Ratikkapäätös oli historiallinen ja tosi hyvä, hän kehuu.
– Se mahdollistaa kaupunkisuunnittelun aivan uudella tavalla. Uudet asuinalueet sijoitetaan liikenteellisesti hyville paikoille, mikä taas mahdollistaa yksityisautoilusta luopumista, vaikka se tapahtuu hitaasti.
Se on suuri asia ilmaston kannalta, mutta parannettavaa on ratikkapäätöksestä huolimatta paljon. Esimerkiksi pyöräilyyn pitäisi panostaa paljon enemmän.
– Siihen on ollut olemassa suunnitelmat ties kuinka kauan, mutta päätöksenteossa ne aina jäävät muiden hankkeiden varjoon. Autoiluhankkeet ajavat aina ohi, ja ne maksavat jopa satoja miljoonia. Pyöräilyn kohdalla puhutaan joistakin sadoista tuhansista.
Autoiluun on vaikea puuttua.
– Jos joku mainitsee autoilua vähentävän hankkeen, aina nousee myrsky.
Kannattaako taloja purkaa?
Haglund nostaa juuri rakentamisen kaupunkisuunnittelun isoimmaksi asiaksi ilmaston kannalta.
– Vasemmistoliitto on viime vuodet puhunut siitä, että purkavien saneerausten kohdalla pitää tarkistaa, purammeko turhaan käyttökelpoisia taloja ja rakenteita vai voisiko niitä kuitenkin käyttää ja muuntaa, koska se olisi hiilipäästöjen osalta parempi ratkaisu kuin se, että puretaan ja rakennetaan uutta.
Hän kehuu Helsingin tuoretta kiertotalouden tiekarttaa.
– Alamme löytää hyviä tavoitteita ja periaatteita, mutta ehkä emme ole toteutuksessa vielä pitkällä. Yritämme kirittää, että jo nyt tehtävissä päätöksissä voisi pohtia, miten hiilijalanjälki otetaan huomioon.
Haglund pitää lämmitystä haastavana rastina Helsingissä.
– Tavoitteena on, että 15 prosenttia siitä tulisi maalämmöstä. Vaatii todella paljon, että pääsemme siihen.
Tavoitteena on myös sijoittaa intensiivinen rakentaminen – asunnot – lähelle raiteita.
– Se tarkoittaa, että näillä alueilla asuvat eivät välttämättä tarvitsekaan omaa autoa ainakaan päivittäisessä käytössä, kun liikkumaan pääsee raiteilla. Se on tosi ohjaava periaate, kun rakennamme hiilineutraalimpaa kaupunkia.
Itäkeskus korjataan hyvin
Haglund nostaa esiin kaupunkisuunnittelun ja rakentamisen sosiaalisen puolen. Se koskee erityisesti täydennysrakentamista.
– Pitää olla hyvin tarkkana sen suhteen, että ei esimerkiksi rynnistetä kaiken kaupunkiluonnon yli. Ja huomioidaan se, ettei muuteta liikaa jo olemassa olevia kaupunginosia siten, että vanhoilla asukkailla ei enää olekaan varaa asua siellä, hän sanoo.
– Monilla kaupunginosilla on omaleimaisuutta ja kulttuuria, jotka ovat tärkeitä siellä asuville. Heidän pitää olla mukana tekemässä tulevaisuuden suunnitelmia.
Ei koko Helsingin pidä olla yhtä Kalliota.
Haglund on tyytyväinen siihen, miten Itäkeskusta suunnitellaan uudistettavan.
– Suunnitelmassa on ymmärrystä aluetta kohtaan, hän sanoo.
– Pelkäsin, että uudistaminen pahimmassa tapauksessa näivettää tämänhetkistä paikallista elävää kulttuuria, joka on tosi tärkeää niille, jotka viettävät siellä nyt aikaansa. Suunnitelmat kuitenkin näyttävät sellaisilta, että pystyttäisiin yhdistämään uuden asumisen rakentamista ja luoda myös lisää kulttuuritoimintaa paikkoihin, joissa sitä jo on.
– Siellä on omaleimaisia kohtaamispaikkoja kuten Puhos, jonka kunnostaminen ei saa tarkoittaa sitä, että vuokrat nousevat niin, että nykyiset yrittäjät eivät voisikaan enää toimia siellä. Pitää nähdä sen arvo, että on erilaisia omaleimaisia kohtaamispaikkoja. Vaikka pidän Sörnäisistä, jossa asun, ei koko Helsingin pidä olla yhtä Kalliota.
uutiskirje 
