Maapallo on kokenut viisi sukupuuttoaaltoa, nyt käynnissä on kuudes. Tällä kertaa aiheuttajana on ihminen, joka valtaa koko ajan lisää elintilaa muilta eläimiltä ja tuhoaa kiihtyvään tahtiin luontoa. Tästä huolimatta julkinen paine on enemmän ilmastossa.
– Osin luonnon monimuotoisuutta on vaikeampi mitata ja hallinnoida. Kun puhumme ilmaston lämpenemisestä, voimme tietyssä mielessä asettaa raja-arvoja, jotka liittyvät keskilämpötilan nousuun, pohtii vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä.
Luonnon monimuotoisuuden kohdalla kyse on vielä paljon suuremmasta kokonaisuudesta. Myös raja-arvojen asettaminen on hankalaa, Kivelä sanoo ja käyttää vanhaa lentokonevertausta.
”On paradoksaalista, että tehotuotanto on tehotonta.”
– Kuinka monta pientä osaa voi irrottaa ennen kuin lentokone tippuu?
Kivelän mukaan eduskunnan ympäristövaliokunnan kuulemisissa yleisin viesti on, että luontokato on täysin ilmastokriisiin verrattavissa oleva uhka, ja ne myös kietoutuvat yhteen.
– Kokonaisuutena voi puhua kestävyyskriisistä, joka liittyy ekologiseen kestävyyteen ja planeetan rajoihin. Se on iso kokonaisuus, jonka ilmenemismuotoja sekä ilmastonmuutos että luontokato ovat, Kivelä tiivistää.
Suuret helpompi hahmottaa
Suomessa monille on tuttua keräykset saimaannorpan suojelemiseksi, samoin Suomessa erittäin uhanalaista sutta puolustetaan näkyvästi. Kivelä huomauttaa, että se osin kuvastaa luonnon monimuotoisuuden suojelun haastetta.
– Ihmisten on helpompi hahmottaa suuria eläimiä. Jos ajattelee luonnon monimuotoisuutta, nisäkkäiden lisäksi tärkeitä ovat myös hyönteiset, hämähäkit ja nilviäiset. Helposti unohdamme, että nämä ötökät, joilla ei ole samaistumisarvoa, ovat kriittisen tärkeitä kestävyyden ja ekosysteemien kannalta.
Pölyttäjien katoamiseen on EU:n tasolla tosin jo puututtu, kun niiden katoamiseen liitettyjä ympäristömyrkkyä on kielletty. Pölyttäjät liittyvät olennaisesti myös maatalouteen, joka näyttelee luontokadossa ja monimuotoisuuden katoamisessa merkittävää roolia.
– On paradoksaalista, että tehotuotanto on tehotonta. Suurin ruokahävikki tulee siitä, että syötämme tuotantoeläimille valtavat määrä syömäkelpoista ruokaa, jonka voisimme itse syödä, Kivelä sanoo.
Hän nostaa esiin, että maailmanlaajuisesti peräti 80 prosenttia pelloista on rehupeltoja, joilla tuotetaan ruokaa tuotantoeläimille. Ne puolestaan päätyvät ihmisten lautasille. Kaikesta maailman nisäkkäiden biomassasta tuotantoeläimet muodostavatkin enemmistön. Kivelä kuvaa tätä keskellä huonetta seisovaksi elefantiksi.
– Jos ei ole valmis myöntämään sitä, silloin puhuu ohi aiheen, kun puhuu kestävyystoimenpiteistä. Jos luonnonvaraisten eläinten osuudeksi jää muutama prosentti biomassasta, se on liian vähän. Pitäisi olla enemmän villieläimiä ja tilaa villille luonnolle
Siksi on tärkeä kysymys, mitä ihmisten lautasilla on. Jos sillä on brasilialaista nautaa, sen alta on hakattu Amazonin sademetsiä. Sademetsää kaatuu myös soijan takia, millä puolestaan ruokitaan tuotantoeläimiä. Ja kuten Kivelä kuvaa, rehupeltojen lisäksi tuotantoeläinten lannan määrä on ongelma. Kun sitä levitetään pelloille, ravinteita valuu ojia pitkin vesistöihin, jotka rehevöityvät. Se puolestaan tuhoaa meriluonnon monimuotoisuutta.
Korona vakava signaali
Luontokatoon liittyy myös maailmaa runteleva koronakriisi. Kivelä tiivistää, että korona on vakava signaali luontokadosta.
– Kun olemme liian läheisissä tekemisissä luonnon kanssa ja sille on vähemmän tilaa, silloin zoonoosit eli eläinperäiset taudit tarttuvat ihmisiin. Toki tehoeläintuotannossa on sama nopean leviämisen riski.
Tanskassa esimerkiksi tapettiin kaikki turkistarhoilla olevat minkit, kun niiden pelättiin levittävän koronan mutaatiota.
Ratkaisu pahenevalle luontokadolle on sinänsä yksinkertainen.
– Elintapojemme tulisi olla kestäviä, jotta luonto ei heikentyisi toimiemme johdosta. Siinä myös metsätalous on iso tekijä. Suomessa suurin osa uhanalaisista lajeista on metsissä.
– Perinteinen luonnonsuojelu, suojelualueiden lisääminen, ennallistaminen. Yksinkertaista on sanoa, että lajeille tarvitaan riittävästi elinympäristöä, Kivelä sanoo.
Hän nostaa esiin, että Suomessa ja EU:ssa tehdään jo perinteistä luonnonsuojelutyötä virallisella tasolla eli perustetaan uusia suojelualueita.
– Se ei ole kauhean seksikästä, mutta se on juuri sitä, mitä pitää tehdä. Meidän pitää jättää tilaa muulle luonnolle.
Mistä optimismi
Luontokatoa koskevat uutiset ovat lähes aina ahdistavia. Miten säilyttää kaiken keskellä optimismi? Kivelä aloittaa vastauksensa tiivistämällä, että tilanne on hälyttävä. Mutta asialle voi myös tehdä vielä paljon.
– Tämä hallitus on tehnyt historialliset korotukset luonnonsuojelun määrärahoihin. Hallitusneuvotteluissa päätettiin, että joka vuosi lisätään sata miljoonaa luonnon monimuotoisuuden suojeluun.
– Syken biodiversiteettikeskuksen johtaja (Petri Ahlroth) kommentoi, että kun nykyhallitus osoittaa monimuotoisuuden säilyttämiseen niin paljon rahaa, on todennäköistä, että se alkaa pian näkyä [Suomessa] positiivisella tavalla, Kivelä sanoo.
Hän painottaa, että luontokadossa on kyse globaalista ja rakenteellisesta ongelmasta.
– Kansainvälisenä ongelmana se ei katoa.
Mutta on asia noussut myös muualla esiin. Kivelä mainitsee, että EU:lla on uusi biodiversiteettistrategia, jota hänen mukaansa on kiitelty. Asia onkin noussut tärkeämmäksi politiikan prioriteettilistalla.
Vastuu tämänkin kriisin selättämisessä on poliitikoilla, Kivelä linjaa. Omaa vastuuta ei pidä vierittää vapaaehtoisille toimijoille.
– Ei pitäisi olla poliittisena päättäjänä väheksymässä omaa rooliaan ja sysätä vastuuta toisille toimijoille. Kestävyysraamit pitää määritellä politiikassa.
Haastattelun lopuksi Kivelä haluaa vielä painottaa, miksi luontokadosta puhuminen on niin tärkeää.
– Kaikki muu kestävä kehitys on riippuvainen ympäristöllisestä kestävyydestä. Jos kavennamme esimerkiksi terveyseroja, mutta ekologinen pohja ei ole kunnossa, muukin työ menee helposti hukkaan.
Juttua muokattu 12.2.2021 klo 12.49. Tarkennettu Kivelän kommenttia, miten rehupelloille levitettävä tuotantoeläinten lanta vaikuttaa vesistöihin.
Juttu on korjattu 13.2.2021 klo 10.51. Maailman nisäkkäiden biomassasta suurin osa koostuu tuotantoeläimistä, ei kaikesta biomassasta kuten jutussa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin. Syken biodiversiteettikeskuksen johtaja on Petri Ahlroth, ei Leif Schulman.
Lue lisää: Hanna Sarkkinen: Tuhoamalla luonnon ihminen tuhoaa myös itsensä
uutiskirje 