Luonnontieteitä on aiemmin väärinkäytetty perusteluna rasismille, mutta tänä päivänä tiede ei enää tue rasistisia väittämiä. Britannialainen geenitutkija ja kirjailija Adam Rutherford sanoo STT:lle, että genetiikka on osoittanut, että ajatus ihmisroduista ei ole totta.
Rutherford huomauttaa, että moni usein sekoittaa ajatuksen rodusta yhteiskunnallisesti tuotettuna rakenteena ja ajatuksen siitä, että geneettisesti ihmisrotuja ei ole olemassa.
– Molemmat väittämät voivat olla totta samaan aikaan. Rotu on yhteiskunnallisesti tuotettu rakenne, minkä takia se on olemassa, vaikka rotuajattelulle ei ole biologista pohjaa, Rutherford sanoo STT:lle.
Tällä hän viittaa siihen, että vaikka geneettisesti eri ihmisrotuja ei ole olemassa, ihmisiä yhä kategorisoidaan muun muassa ihonvärin perusteella ja ihmisiin liitetään etnisiin taustoihin liittyviä stereotypioita. Monet kokevat rakenteellista rasismia.
Välillä voi kuulla väitteen, että ennakkoluulot esimerkiksi muslimeja kohtaan eivät voi olla rasistisia, koska islam on uskonto.
– Se on totta erittäin kirjaimellisessa merkityksessä, mutta tämä on merkityksetöntä. Kyse on kuitenkin ennakkoluuloista ihmisryhmää kohtaan, Rutherford sanoo.
Hän toteaa, että kuten ihonväri myös uskonto on biologisesti merkityksetön kategoria määritellä ihmisiä. Kategoriat ovat kulttuurisesti tuotettuja.
– Muslimien vastustaminen ei ole merkittävästi erilaista kuin mustien ihmisten rasistinen kohtelu.
”Stereotypiat ovat usein epätosia tai palvelevat vanhoja rasistisia ideologioita”
Tuoreessa kirjassaan Vastaväitteitä rasisteille Rutherford tuo esiin ja haastaa muun muassa kaksi rotuun liittyvää stereotypiaa: mustat ihmiset ovat erityisen urheilullisia ja juutalaiset erityisen älykkäitä. Rutherford sanoo, että niillä ei ole tekemistä etnisyyden tai rodun kanssa.
– Tieteilijöinä meidän tulee katsoa, ovatko väitteet totta. Stereotypiat ovat usein epätosia tai palvelevat vanhoja rasistisia ideologioita, Rutherford sanoo.
Usein kyvykkyys esimerkiksi urheilussa, musiikissa tai tieteissä tuodaan esiin positiivisessa valossa ja stereotypioita toisintavat hyvää tarkoittavat ihmiset. Stereotypioiden toistamisella kuitenkin vahvistetaan vanhoja rasistisia ajatuksia.
Ajatuksella mustista ihmisistä fyysisesti vahvoina oikeutettiin alistamista orjuuteen. Natsit taas käyttivät stereotypiaa juutalaisten älykkyydestä luomaan uhkakuvia ja epäinhimillistämään juutalaisia.
– Yksilöiden ja populaatioiden välisiä kuviteltuja eroja on käytetty oikeuttamaan julmimpia tekoja ihmisen lyhyessä historiassa. Opitut ennakkoluulot ruokkivat kiihkoilua, ja se vääjäämättä jatkuu. Tieteessä on tärkeä tunnistaa ja tutkia biologisen monimuotoisuuden todellisuutta, jotta sitä voidaan ymmärtää ja sen huono jäljitteleminen estää, Rutherford kirjoittaa kirjassaan.
”Juokseminen on epäilemättä jokaisella suomalaisella veressä”
Rutherford tuo esiin stereotypian siitä, että erityisesti itäafrikkalaiset olisivat geenien takia harvinaisen hyviä kestävyysjuoksussa. Erityisesti kenialaiset ja etiopialaiset ovat hallinneet kestävyysjuoksua jo vuosia.
– On totta, että geeneillä ja kehonrakenteella on vaikutusta siihen, onko hyvä kestävyysurheilussa, mutta niitä ominaisuuksia ei yksinomaan ole mustilla ihmisillä tai itäafrikkalaisilla, Rutherford sanoo STT:n haastattelussa.
1900-luvun alussa suomalaiset hallitsivat kestävyysjuoksua. Paavo Nurmi voitti yhdeksän kertaa olympiakultaa ja rikkoi ennätyksiä. Rutherford sanookin, että natsit käyttivät suomalaisten juoksumenestystä todisteena valkoisten ylemmyydestä.
– Juokseminen on epäilemättä jokaisella suomalaisella veressä — Nurmi ja hänen ystävänsä ovat kuin metsäneläimiä — Heidän kunnioitusta herättävät aikansa ovat tapa esittää kiitokset luontoäidille, Rutherford siteeraa kirjassaan 1930-luvun Saksassa esitettyä ajatusta.
Juoksumenestykseen vaikuttaa myös hapenottokyky, jota voi kehittää korkeanpaikan harjoittelulla. Keniassa ja Etiopiassa on sopivaa maastoa harjoittelulle. Rutherford sanoo, että monet muutkin kansat asuvat korkealla merenpinnan yläpuolella. Hän antaa esimerkkinä tiibetiläiset, jotka eivät kuitenkaan näy kestävyysurheilussa.
Rutherfordin mukaan erot johtuvat kulttuureista. Suomalaisten ylivoima päättyi, koska juoksemisen kulttuuri hiipui. Etiopialaisten ja kenialaisten ylivoima johtuu kulttuurista ja esikuvista. Hän mainitsee, että erään tutkimuksen mukaan yksi syy itäafrikkalaiselle juoksuinnolle on se, että menestyvät juoksijat tienaavat rahaa. Juoksijoista tulee kuuluisia ja he kilpailevat ympäri maailmaa.
– Sitä mukaa kun kaivaudutaan syvemmälle ihmisen DNA:han kätkeytyviin tietoihin, tajutaan yhä paremmin, kuinka mutkikas suhde vallitsee biologisen perimän ja ympäristön vaikutuksen välillä, geenitutkija kirjoittaa.
Rotuoppi muotoutui tukemaan poliittista ideologiaa
Ajatus eri ihmisroduista alkoi muodostua 1700-luvun tiedeyhteisössä. Rutherford sanoo, että rotuopin tarkoitus oli palvella poliittista ideologiaa, jonka tavoitteena oli laajentaa Euroopan vaikutusvaltaa.
– Idea ei kehittynyt Euroopan vaikutusvallan laajenemisen ja kolonialismin rinnalla. Tieteilijät muotoilivat sitä tukeakseen poliittista ideologiaa, Rutherford sanoo.
Aikanaan ihmisiä eri rotuihin luokittelevat eivät päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka paljon rotuja olisi. Yhteisymmärrys kuitenkin löytyi siitä, että valkoiset eurooppalaiset nähtiin hierarkiassa ylempiarvoisina.
– Miksi ajatus pysyi hengissä, johtuu mielestäni ihmisten luontaisesta tarpeesta luokitella ihmisiä tai ylipäätään mitä tahansa, Rutherford sanoo.
– Luokittelu perustui ensisijaisesti pigmenttiin (ihonväriin), joka on yksi selkeimmistä fyysisistä ominaisuuksista. On kuitenkin käynyt ilmi, ja olemme tienneet tämän vain muutaman vuosikymmenen, että pigmentti on kamala tapa luokitella ihmisiä.
Luonnontieteiden maailmassa tieteilijöitä kehotetaan jättämään poliittiset ja kulttuuriset kysymykset sivuun ja puhumaan vain datasta ja tuloksista.
– Mielestäni se on väärin. Mielestäni se on myös historiallisesti väärin. Esimerkiksi rotuopillinen luokittelu on palvellut poliittista Euroopan laajentumista edistävää ideologiaa, Rutherford sanoo.
– Velvollisuutemme on kiistää tieteellisen tutkimustyön vääristeleminen, varsinkin jos sitä käytetään ennakkoluulojen oikeuttamiseen, geenitutkija kirjoittaa kirjassaan.
lehti 