Sen sijaan Kemin satama ei sano työntekijöitään irti, vaikka tulevista vuosista ennustetaan vaikeita.
Stora Enso ilmoitti 20.4. lopettavansa paperituotannon Veitsiluodossa, ja ajavansa tehtaan alas tämän vuoden puolella. Kyseessä on tiettävästi Suomen mittavin metsäteollisuuden sulku.
Tehtaan kulunvalvonnan edessä odottaa mies, jolla on tuima katse. Selkä on suora, ikävistä viime päivistä huolimatta.
– Sanotaanko näin, että mieli on samanlainen kun kelikin. Aurinko ei paista nyt, eikä ehkä huomennakaan, mutta tiedän senkin päivän vielä koittavan, toteaa Efora Oy:n pääluottamusmies Jukka Ruotsalainen.
Ruotsalainen on luottavainen tulevaisuuteen, mutta ei oman työpaikkansa säilymiseen. Efora Oy on Stora Enson omistama kunnossapitoyhtiö. Yhtiössä työskentelee 140 työntekijää.
– En usko, että minulle olisi töitä jatkossa. Meidän tehtävä on huoltaa, mutta eihän täällä ole mitään huollettavaa, kun tehdas ajetaan alas.
Omilla jaloillaan jämerästi seisova Ruotsalainen ei ole huolissaan tulevaisuudestaan. Ajatukset ovat kollegoissa ja työyhteisössä.
– Tuntuu, että osa on vajonnut synkkiin vesiin, minkä ymmärrän hyvin. Mietityttää, kuinka Kemi saa työllistettyä keski-ikäisiä, ehkä perussairaita, ja koko ikänsä tehtaalle työskennelleitä henkilöitä.
Ruotsalaisen kuvailema kokonaisuus on kieltämättä vaikea yhtälö. Erityisen vaikea se on silloin, jos Kemiin ei suuntaudu uutta teollisuutta, eikä pitkään tehtaalla olleita paperityöläisiä voida työllistää kaupungin sisällä.
Tehtaan lopettamispäätös vaikuttaa kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla
Takatalvi on saapunut Kemin satamaan, ja kylmältä viimalta pääsee pakoon ainoastaan sisätiloihin. Isot konttikurottajat on parkkeerattu satamaan johtavan väylän varrelle.
– Hyvää huomenta. Saako tulla peremmälle, huikkaa nyttemmin Kemin satama Oy:ltä eläköitynyt satama- ja toimitusjohtaja Reijo Viitala.
Viitala astuu sisään entiseen työpaikkaansa. Tuttu mies saa konttorissa lämpimän vastaanoton.
Pitkänhuiskea ja lempeä-ääninen Viitala on huolissaan Kemin tulevaisuudesta. Tehtaan lopetus oli hänelle shokki.
– Joku sanoi alueradiossa, että ihan kuin lähiomainen olisi kuollut. Siltä se tuntui. Ei sitä meinannut ensin uskoa todeksi. On sanomattakin selvää, että Kemi on tällä hetkellä kriisikunta.
Viitalalla on selkeä näkemys paperiteollisuuden vaikutuksista kaupunkiin, kun verotulot laskevat merkittävästi. Hän arvelee, että osansa tästä saa liikunta- ja kulttuuripalvelut..
– Tehtaan lopettaminen voi esimerkiksi heijastella siten, että Kemiin ei välttämättä saada uutta teatteri- ja kulttuuritaloa tai vanhoja liikuntapaikkoja ei voida kunnostaa. Rahat joudutaan todennäköisesti ohjaamaan muualle. Ensimmäisinä kärsijöinä ovat kuitenkin irtisanotut ja heidän perheensä.
Velka asukasta kohden tulee Viitalan näkemyksen mukaan nousemaan. Välillisiä vaikutuksia on kuitenkin mahdotonta arvioida tarkkaan.
Satama ei tukeudu irtisanomisiin, mutta lompakon nyörit kiristetään äärimmilleen
Yhtäkkiä sisään paukkaa tilanteeseen nähden iloinen mies. Vanhaan talonmiehen asuntoon, joka toimii nykyisin neuvottelutilana, astuu nykyinen satamajohtaja Markku Rautio.
Heti sisään tullessaan hän lataa: ”positiivisuus on ainut tie ulos kriisistä”.
Myönteisyys alkaa jo tarttua, vaikka se kuulostaakin tarkoin harjoitellulta mantralta, selviytymiskeinolta, joka tulee suoraan selkäytimestä. Toisaalta se tuntuu toimivan. Huoneeseen leviää myönteinen tunnelma.
Rautio kertoo sekoittaneensa haastatteluajankohdan, ja pahoittelee tilannetta. Viime päivät ovat olleet työntäyteiset.
– Olen laskenut koko loppuviikon sataman menoja ja kuluja, ja suhteuttanut niitä Veitsiluodon tehtaan lopettamiseen. Näyttää siltä, että tehtaan lopettaminen aiheuttaa miljoonan euron vajeen.
Sataman liikevaihto on vuodessa noin viisi miljoonaa, joten viidesosan alenema on tuntuva. Rautio ei kuitenkaan vaikuta hätääntyneeltä. Hän selittää tilannetta seuraavan kahden vuoden notkahduksella, joka tullaan kuromaan kiinni biosellutehtaan valmistuessa.
Metsä group rakentaa uutta biotuotetehdasta Kemiin. Sen on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2023 aikana. Tämä lisää sataman käyttöä.
– Seuraavat kaksi vuotta on tiukkaa. Jokainen euro tullaan laskemaan. Olen lähettänyt kuitenkin henkilöstölle ja yhtiön hallitukselle viestin, jossa ilmoitan, että irtisanomisiin ei tarvitse tukeutua.
Satama on investoinut paperiteollisuuden sanelemana
Lähdemme kiertämään Viitalan kanssa satama-aluetta tämän harmaalla henkilöautolla. Pyyhkijät heiluvat puolelta toiselle.
Ajamme hallin ohi, joka on rakennettu Viitalan aikana. Halli on hehtaarin suuruinen. Takana seisoo satoja metrejä pitkä lastausramppi. Se toimii maamerkkinä Veitsiluodon tehdasta varten tehdyistä investoinneista.
Ilmassa roikkuvan rampin tarkoitus on kiinnittyä laivan rakenteisiin, ja niellä tonneittain teollisuusmateriaaleja. Sillan tieosuus kiemurtelee pitkälle satamaan, kohti sisämaata.
Laivaan liitettävä ramppi uhkaa kuitenkin jäädä käyttämättömäksi. Kemin satama on investoinut vuosina 2003-2006 Stora Enson tehdasta varten noin kahdeksantoista miljoonaa euroa, jotta uusi logistinen kokonaisratkaisu oltaisiin voitu ottaa satamassa käyttöön.
– Kyse on Stora Enson SECU -nimeä kantavista konteista. Se on kooltaan isompi kuin normaali rahtikontti. Tätä varten rakennettiin kokonaan uusi laituri, mutta myös ramppi ja halli. Nämä rakennettiin vuosina 2003 ja 2004.
Veitsiluodon tehtaan lopettaminen uhkaa jättää sataman SECU-järjestelmää varten rakennetun kokonaisuuden käyttökelvottomaksi. Lyhenne tulee sanoista Stora Enso Cargo Unit.
Ulkoilma satamassa täyttyy suurista, poikittaissuunnassa lentävistä räntähiutaleista. Myrsky tuntuu yltyvän.
– Oletkos ennen nähnyt tuollaista, sanoo Viitala, ja osoittaa isoa nosturia satama-altaan toisella puolella.
Kone nostaa tuhansia kiloja painavan rautamöykyn kymmeniin metreihin, ja laskee sen vapaapudotuksena maahan. Nosturin tehtävä on tiivistää uutta laituria.
Kokonainen infrastruktuuri on 43 miljoonan suuruinen hanke. Tämä varmistui, kun Kemi sai Metsä groupin biotuotetehtaan.
Valmis laituri on noin neljäsataa metriä pitkä. Pohjaa ruopataan pitkältä matkalta. Tuloväylän ja satama-altaan syvyydeksi tulee kaksitoista metriä.
Kemin satama on muuntautunut ja kasvanut vuosien varrella, kun teolliset tarpeet ovat niin vaatineet. Se on lähes välttämätöntä, jos toimintaa halutaan jatkaa.
Työntekijät kuulivat työpaikkansa menettämisestä uutisista
Räntämyrskyn sekaan tupruttaa savua Veitsiluodon tehtaan piipuista. Paperikoneet pyörivät, mutta eivät kauaa.
Kemin kaupunginjohtaja Matti Ruotsalainen kuvaili Helsingin Sanomissa, että tehtaan sulkeminen oli yllätys. Tehtaalla oli hänen mukaansa ”positiivinen vire”.
Punaiseen kypärään ja huomiovaatteisiin sonnustautunut Jukka Ruotsalainen on nähnyt negatiivisen kehityksen jo muutaman vuoden ajan. Paperiteollisuuden kriisistä on myös keskusteltu paljon mediassa.
– On ollut tunnelma, että koko ajan säästetään jostain, ja tietynlainen odotus tästä uutisesta on ollut ilmoilla. Jouduimme korjaamaan jatkuvasti. Sellaista alasajon aikaa.
Kemin keskustassa toimiva kirpputori- ja kahvilayrittäjä kertoo kuulleensa samankaltaisia tunnelmia lähipiiriinsä kuuluvilta tehtaan työntekijöiltä: uuteen ei olla investoitu, vaan korjaillaan yhä uudelleen vanhaa, joka taas hajoaa vuosi vuodelta enemmän.
Kaikesta huolimatta Veitsiluodon lakkautuspäätös tuli Ruotsalaiselle täytenä yllätyksenä. Pääluottamusmiehen asemasta huolimatta hän ei kuullut tehtaan kohtalosta työnantajalta itseltään.
Seitsemäntoista vuoden työura uhkaa loppua yhteen Whatsapp -viestiin, johon oli linkattu Helsingin Sanomien uutinen tehtaan lopettamisesta.
– Harmi, että tämä meni nyt näin. Jostain oli uutinen päässyt vuotamaan. Suoraselkäinen ilmoitus ennen mediaa olisi ollut luottamuksellinen teko.
Kurjuuteen ei sovi kuitenkaan jäädä vellomaan. Ainakaan liiaksi.
Ruotsalainen kuvailee vastoinkäymisiä eräänlaiseksi päänsisäiseksi väännöksi. Ehkä positiivisuus todella on synkkyyden vastavoima.
uutiskirje 