Maanantaina kaatunut sosialidemokraattien johtajan Stefan Löfvenin vetämä hallitus on muodostamisestaan tammikuusta 2019 lähtien ollut varsin huteralla pohjalla.
Löfven onnistui neljä kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen sopimaan kahden porvaripuolueen, liberaalien ja keskustan, kanssa tuesta demarien ja ympäristöpuolueen vähemmistöhallitukselle. Perustana oli puolueiden neuvottelema 73-kohtainen januariavtalet, tammikuun sopimus, johon porvaripuolueet saivat omia tavoitteitaan.
Syynä Ruotsin politiikassa ainutlaatuiseen blokkirajat ylittävään ratkaisuun oli syyskuun 2018 eduskuntavaalien tulos. Se mursi perinteiset blokit. Sen enempää vasemmisto kuin oikeistokaan ei saanut enemmistöä valtiopäiville, koska nationalistinen, osin äärioikeistolainen ruotsidemokraatit sai tuntuvasti lisää paikkoja. Muut puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä sen kanssa.
Vasemmistopuolue päätti aikanaan tukea Löfvenin johtamaa vähemmistöhallitusta. Perusteena oli padota ruotsidemokraattien vaikutusvallan kasvua.
Neljällä tammikuun sopimuksen puolueella ei kuitenkaan ollut enemmistöön riittävää edustajamäärää, vaan Löfvenin vähemmistöhallitus tarvitsi myös Vasemmistopuolueen tuen.
Tuki hallitukselle kelpasi, sen politiikkaan vaikuttaminen oli kiellettyä
Vasemmistopuolueelle ei Löfvenin hallituksen tukeminen ollut mitenkään helppo ratkaisu. Tammikuun sopimuksessa oli kaksi kohtaa, jotka olivat sille erityisen vaikeita, työmarkkinoiden pelisääntöjen muuttaminen ja vuokrasäännöstelyn osittainen purkaminen. Puolue ilmoitti vastustavansa niitä molempia.
Työmarkkinoita koskeva ohjelmakohta raukesi työntekijä- ja työnantajajärjestöjen sovittua keskenään pelisääntöjen muutoksista. Sen sijaan sopimukseen keskustan vaatimuksesta kirjattu vuokrasäännöstelystä luopuminen ja markkinavuokriin siirtyminen uudistuotannossa jäi kivistämään.
Kaiken lisäksi tammikuun sopimukseen kirjattiin porvaripuolueiden vaatimuksesta kohta, jonka mukaan Vasemmistopuolue ei saa vaikuttaa hallituksen politiikkaan. Ruotsidemokraatteja koskevaa vastaavaa kirjausta ei papereissa ole.
Vasemmistopuolue päätti kaikesta huolimatta tukea Löfvenin johtamaa vähemmistöhallitusta. Perusteena oli padota ruotsidemokraattien vaikutusvallan kasvua.
”Nöyryytyspykälä” on ärsyttänyt aikaisempaa puheenjohtajaa Jonas Sjöstedtiä ja hänen seuraajaansa Nooshi Dadgostaria – ja tietysti koko puoluetta.
Keskusteltaessa maanantaina valtiopäivillä hallituksen luottamuksesta Dadgostar muistutti siitä, kuinka tammikuun sopimuksen ”neljä puoluetta yksimielisesti sulki ulos viidennen puolueen, Vasemmistopuolueen”, siitä huolimatta, että ”Vasemmistopuolueen panosta tarvittiin, jotta hallitus voisi astua virkaan, ja sopimuksella olisi jokin mieli”.
Tosiasiassa Vasemmistopuolue on siis ollut yksi hallituksen tukipuolueista, kuitenkin ilman vaikutusvaltaa hallituksen politiikkaan.
Keskustan puheenjohtaja Annie Lööf on toistuvasti alleviivannut ääripuolueiden, Vasemmistopuolueen ja ruotsidemokraattien, pitämistä ”ulkona”.
Ajattelivat kävellä Vasemmistopuolueen yli?
Löfvenin hallitus on pysynyt pystyssä Vasemmistopuolueen tuen varassa. Nooshi Dadgostar sanoi valtiopäivillä puolueen tehneen ”kaikkein eniten kompromisseja” kuluvalla vaalikaudella.
Dadgostar muistutti puolueen jo tammikuussa 2019 ilmoittaneen, että se päästää läpi hallituksen, mutta raja on markkinavuokrissa. Jos hallitus päättää niiden toteuttamisesta, ”silloin hallitus menettää luottamuksemme”.
Raja tuli vastaan hallituksen selvityksessä, jossa esitetään vuokrasäännöstelystä luopumista asuntojen uudistuotannossa.
Dadgostar antoi viime viikon tiistaina Löfvenille 48 tuntia aikaa vetää esitys takaisin tai kutsua vuokralaisia edustava järjestö neuvottelupöytään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Torstaina kriisi kärjistyi, kun Vasemmistopuolue ilmoitti, ettei Löfvenillä ole enää sen tukea.
Oikeistopuolueet kokoomus, kristillisdemokraatit ja ruotsidemokraatit tarttuivat tilaisuuteen ja ilmoittivat tukevansa epäluottamuslausetta hallitukselle.
Stefan Löfven ja Annie Lööf järjestivät sunnuntaina tiedotustilaisuuden, jossa he esittelivät neljän puolueen yhteisen kompromissiesityksen. Sen mukaan hallitus kutsuisi asuntomarkkinoiden osapuolet neuvottelupöytään. Niillä olisi syyskuuhun aikaa päästä ratkaisuun uudiskohteiden vuokrista. Jos ratkaisu syntyisi, hallitus päättäisi sen mukaisesti. Muussa tapauksessa hallitus toteuttaisi selvitykseen sisältyvät esitykset.
Vuokralaisten järjestö piti hallituspuolueiden esitystä epäreiluna. Nooshi Dadgostar puolestaan huomautti, ettei kiinteistöjen omistajilla ole mitään syytä antaa periksi tavoitteistaan, koska markkinavuokrat toteutuvat, jos sopua ei synny.
Dadgostar ilmoitti sunnuntaina Vasemmistopuolueen äänestävän epäluottamusta hallitukselle, jos markkinavuokrista uudistuotannossa ei luovuta.
Löfven puolestaan sanoi, että uudistuotannon markkinavuokria koskevaa kohtaa ei vedetä pois tammikuun sopimuksesta, mutta hallitus vastasi kompromissiesityksellään Vasemmistopuolueen vaatimukseen neuvotteluista.
Kuitenkin Löfvenin ja Lööfin olisi luullut jo ennalta ymmärtävän, ettei esitetty kompromissi ole mikään ratkaisu. Kuvittelivatko he voivansa painostaa Vasemmistopuolueen myönnytyksiin, kävellä sen yli?
Ruotsidemokraatit jätti maanantaina epäluottamusesityksen. Vasemmistopuolue ei voinut sitä tehdä, koska sillä ei ole esitykseen vaadittavaa määrää (35) kansanedustajia. Valtiopäivien enemmistö kaatoi Löfvenin hallituksen.
uutiskirje 