Oi, heinäkuu! Mökkeilyä, hitaita aamuja, hyvään dekkariin uppoutumista riippumatossa. Kyllä loma on ihmisen parasta aikaa! Mutta laiturin nokassa on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, kenellä kaikilla onkaan oikeus lomaan.
Kun korkeakouluopiskelijan kevään luennot loppuvat, on harvalla tiedossa rentouttava kesäloma. Valtaosa siirtyy tekemään kesätöitä. Opiskelijan pääasiallinen sosiaaliturva eli opintotuki ei mahdollista kesäloman pitämistä. Opintotukea saa nostaa kesäkuukausilta vain, jos myös kesällä opiskelee. Lomailun ajalta ei tukia makseta.
Tutkimukset korostavat loman tärkeyttä palautumisen kannalta. Ja kyllähän jokainen meistä sen itsekin tietää: on helpompi jaksaa taas arjen kiireitä, kun on saanut kunnolla levättyä lomalla.
Ei siis liene ihme, että käsillä on opiskelijoiden uupumiskriisi. Opiskelijat, joita painostetaan opiskelemaan nopeammassa tahdissa ja joiden tukia on leikattu niin, että opintojen ohessakin pitää painaa duunia, eivät saa edes kesällä hengähtää muun Suomen tavoin.
Elämme yhteiskunnassa, jossa olemassa oleminen on maksullista. Siksi oikeus lomaan on ennen kaikkea toimeentulokysymys. Sopimusperusteisessa ja työkeskeisessä kulttuurissamme tähän on perinteisesti vastattu vuosilomalla ja lomarahalla. Mutta kuten jokaisessa järjestelmässä, tässäkin on väliinputoajansa. Entä opiskelijat? Entä kesäksi lomautetut opettajat? Entä osa-aikatyölliset, joiden tunnit eivät riitä kunnon vuosilomaan? Entä alustataloudessa työskentelevät pakkokevytyrittäjät? Entä omaishoitajat? Entä työntekijät, joiden työnantajat irtautuvat työehtosopimustoiminnasta?
Hyvinvointivaltion perustehtävä on taata ihan jokaisen hyvinvointi. Mahdollisuus lepoon ja palautumiseen on edellytys hyvinvoinnille. Yksinkertaisin, oikeudenmukaisin ja kannattavin tapa varmistaa jokaisen oikeus lomaan on yhtäläinen ja riittävä perustulo.
Kirjoittaja on Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja.
uutiskirje 