Syyskuun puoluekokouksessa vihreät äänestivät uudesta päihdepoliittisesta linjasta. Vihreät on tällä hetkellä ainoa eduskuntapuolue, joka kannattaa kannabiksen laillistamista Suomessa.
Laillistaminen tarkoittaa sääntelyä, kuten tupakan ja alkoholin osalta. Dekriminalisointi taas tarkoittaa käytön rangaistavuuden poistamista rikoslaista. Eli huumausaineen käyttö tai pieni hallussapito ei olisi laissa kiellettyä.
Poliittisissa nuorisojärjestöissä huumausaineiden kieltolakia on pohdittu kauan. Vasemmistonuoret esitti jo vuonna 2003, että kannabiksen omatarvekasvatuksesta sekä käytöstä ei tulisi rangaista. Nykyisin laillistaminen saa nuorisojärjestöissä kannatusta yli puoluerajojen.
”Ihmiset kuolevat usein palveluiden ulkopuolella.”
Kannabislinjauksen kannattajat kokevat kieltolain aiheuttavan enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Samalla halutaan nostaa työllisyyttä ja saada verotuloja. Avauksessa kannatetaan myös kannabiksen käytöstä aiheutuneiden merkintöjen poistoa poliisin rekisteristä.
Vihreiden avaus kannabiksen vapauttamisesta nosti ilmaan äänekkäitä reaktioita. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijaprofessori Pekka Hakkarainen ei pidä värikästä keskustelua uutena ilmiönä, eikä puolueen ehdotusta järin yllättävänä.
– Tämä on keskustelunavaus, joka heijastelee maailmalla käytävää debattia. Linjaus tuntuu merkittävältä, koska se tulee hallituspuolueelta.
Vihreiden äänestys uudesta kannabispolitiikasta voitti niukalla kahden äänen erolla (183–181).
Erillisratkaisu kannabiksen kohdalla ei toimi
Vuoden 2018 huumekyselyn mukaan huumausainekokeilut ovat nelinkertaistuneet 1990-luvun alkupuolelta lähtien. 25-34-vuotiaista 45 prosenttia kertoo kokeilleensa huumausainetta. Kokonaisuudessaan noin neljäsosa suomalaisista aikuisista on kokeillut jotain huumausainetta.
– Jos näin suuri joukko rikkoo lakia, niin voidaan kysyä, että tulisiko lakia silloin muuttaa, pohtii Hakkarainen.
Vihreiden humaani ote päihdepolitiikassa ei ole uusi asia. Hallituspuolue linjasi jo vuonna 2014, että huumausaineiden käytöstä ei pitäisi rangaista.
Samoin ajattelee Hakkarainen. Hän korostaa, että kannabiksen laillistamisen sijaan kaikki huumausaineet tulisi dekriminalisoida.
– Yksi keskeinen näkökulma on se, että erillisratkaisu kannabiksen kohdalla ei ole perusteltu.
Hakkaraisen näkemys on linjassa Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Erillisratkaisun ongelmallisuus on yksi syy, miksi laitos ei alkuvuodesta kannattanut kannabiksen dekriminalisointia koskevaa kansalaisaloitetta. Tämänkaltaiset avaukset jättävät eriarvoiseen asemaan niin kutsutut kovien huumausaineiden käyttäjät, lausuu THL eduskunnalle jätetyssä kannanotossa.
Vuosituhannen alussa Portugalissa tehtiin huumausainepoliittinen täyskäännös. Huumausaineiden dekriminalisointi yhdistettynä päihdehuollon kokonaisvaltaiseen uudistukseen sai huumausainekuolemat merkittävään laskuun. Samalla romahti HIV-tartuntojen määrä.
Päihdehuolto tarvitsee kipeästi resursseja
Kovien huumausaineiden käyttö lisää yliannostuksen vaaraa. Huumausaineiden käyttäjillä on yhdeksänkertainen riski kuolla ennenaikaisesti. Riski korostuu etenkin suonensisäisesti huumausaineita käyttävillä henkilöillä.
Ihmiset kuolevat usein palveluiden ulkopuolella, sanoo Hakkarainen.
– Kohtalokkaimpia tapauksia ovat ne, joissa apua ei ole hälytetty yliannostustilanteissa, koska on pelätty kiinnijäämistä.
Rangaistuksen hylkäämistä, ja sosiaali- terveyspoliittisiin uudistustoimiin ryhtymistä suosittelee joukko kansainvälisiä toimijoita. Näitä ovat muun muassa Maailman terveysjärjestö ja YK:n alaisuudessa toimiva itsenäinen huumausainevalvontalautakunta.
Suomalainen päihdehuolto tarvitsee remontin, toteaa Hakkarainen.
– Dekriminalisointi ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitsemme myös resursseja, ja määrätietoista päihdehuollon kehittämistä. Mielestäni tämä on yhteiskunnallisen valinnan paikka
Ymmärrys huumausaineiden moniulotteisesta luonteesta ja päihdesairauksista on mahdollisesti yksi avain sosiaalisen leiman purkuun. Sosiaalisella leimalla tarkoitetaan stigmaa. Se edistää syrjäytymistä yhteiskunnan toiminnasta, huomauttaa Hakkarainen.
– Sosiologiasta tiedetään, että yhteiskunnalliset leimaamisprosessit ovat todella vahvoja. Tämä voi aiheuttaa todellisia sosiaalisia konflikteja yhteiskunnassa.
Merkintä poliisin rekisterissä voi syrjäyttää
Hakkarainen kokee, että nykypäivän huumausainekulttuuri leikkaa läpi suomalaisen väestön.
– Huumausaineiden käyttäjiä on mahdotonta sijoittaa mihinkään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, mutta media ja yleinen keskustelu elävät kärjistämisestä. Nykytilanne ruokkii asenteita, jotka ilmenevät ylireagointina suhteessa huumausaineisiin ja niiden käyttäjiin.
Jos huumausaineita käytetään kaikissa yhteiskuntaluokissa, niin miksi keskustelua hallitsee stereotyyppiset uhkakuvat?
– Huumausaineista on puhuttu tavalla, jota monissa tutkimuksissa on kutsuttu demonisoinniksi. Se on eräänlaista mielikuvien ja totuuksien yksinkertaistamista. Vähän kuten Turmiolan Tommi.
Turmiolan Tommi oli alkoholivalistuksessa käytetty kuvasarja. Se ilmestyi ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1858. Ensimmäisessä kuvassa Tommi viettää onnellista perhe-elämää, kunnes juo alkoholia. Loput seitsemän kuvaa kertovat, miten pulloon eksynyt Tommi luisuu hiljalleen kohti alkoholismia päätepisteenä vankila.
Tilastokeskuksen mukaan huumausaineen käyttörikokset ovat kasvaneet kiihtyvällä tahdilla läpi 2000-luvun. Vuonna 2019 käyttörikoksia kirjattiin yli 21 000 kappaletta.
Käyttörikoksen ongelmakohdista uutisoidessa puhutaan tulevaisuuden ammatin kariutumisesta tai opiskelupaikan menettämisestä. Poliisi kirjaa tietorekisteriinsä merkinnän aina huumausaineen käyttörikoksen kohdatessaan, eikä asiaan vaikuta, millä tavoin poliisi päättää lähteä asiaa ratkaisemaan. Poliisi voi käyttörikoksen yhteydessä huomauttaa, ohjata hoitoon tai antaa sakon.
Tietorekisteri ei ole sama asia kuin rikosrekisteri. Merkintä pysyy rekisterissä noin viisi vuotta.
Hakkarainen kokee merkinnän ongelmana.
– Satunnainenkin käyttö voi aiheuttaa ihmisille kohtuuttomia esteitä myöhemmässä elämässä. Myös tämä lisää syrjäytymisriskiä.
Nuoren käyttörikosmerkintä poliisille vaikea asia
Komisario Katja Nissinen on nähnyt työssään hoidon riittämättömät resurssit, mutta muistuttaa alueellisista eroista. Nissinen työskentelee ennaltaestävässä yksikössä. Pääpaino on alaikäisten tavoittamisessa.
– Palvelupisteet, joihin ihmisiä ohjaamme, on usein saavutettavissa heti, mutta ei tietenkään aina. Toisaalta katkolle saattaa olla viikkojen jono. Moni ihminen ei pysty odottamaan hoitoa näin kauan. Ennen kaikkea toivon alaikäisten saavan apua ilman viivettä.
Ennalta estävää poliisin työtä tehdään kaduilla, verkossa ja sidosryhmiä tapaamalla. Työ on moniammatillista kohtaamista. Näin alaikäisten suhtautumista poliisiviranomaiseen pyritään vahvistamaan.
Kaduilla näkee ihmisyyden koko kirjon. Asioiden yksinkertaistaminen on Nissisen mielestä mahdotonta, kun puhutaan alaikäisten päihteiden käytöstä. Käyttäjiä ei hänen mukaansa jahdata.
– Kohtaamme kadulla alaikäisiä heidän omassa ympäristössään. Taustat voivat olla todella vaihtelevia. Meidän mielenkiinnon herättää päihtynyt olemus tai epäily päihteiden vaikutuspiirissä olemisesta.
Yksittäinenkin käyttörikos on mahdollisena esteenä opiskelu- tai työpaikan saamiselle. Nissinen ei avaa omia näkemyksiään asiasta, vaan pohtii alaikäisen kykyä nähdä tekojensa seuraukset. Hän toteaa kysymyksen olevan vaikea.
– On tietysti ongelmallista, kun alaikäiset eivät aina pysty ymmärtämään tekojensa seurauksia, ja sitä, että niillä voi olla myös vaikutusta tulevaisuudessa. Ja se on myös luonnollista.
Nissinen ei ota kantaa onko rekisterimerkintä oikeasuhteinen. Asiaa tulisi hänen mielestään kysyä niiltä aloilta, jotka vaativat turvallisuusselvityksen.
Poliisi toteaa huumausaineiden käytön olevan uhriton rikos
Päihdepoliittinen keskustelu on Nissisen mielestä hyvä asia. Tärkein elementti keskustelussa on tieto, ja sen kunnioittaminen.
– Ajattelen, että yhteiskunnassa on paljon asioita, jotka synnyttävät vastakkainasettelua. Keskustelulla saadaan uusia ja tuoreita näkökulmia. Mielipiteitä tulisi kuitenkin muodostaa tiedon kautta.
Nissisen mielestä mahdolliset päihdepoliittiset uudistukset tulee sovittaa Suomeen sopiviksi.
– Tällaisissa keskusteluissa on hyvää se, että tuodaan esimerkkejä muista maista. Korostan kuitenkin, että mahdolliset ratkaisut tulisi olla paikallisia.
Huumausainepoliittisessa keskustelussa ilmaistaan usein näkemys, että aineiden käyttö on uhriton rikos. Eli rikoksen aikana vahingoitetaan korkeintaan itseä, ei muita. Näin toteaa myös Nissinen.
Haastattelu palaa käyttörikoksesta aiheutuvaan rekisterimerkintään.
Yksittäisen lakipykälän kritisointiin Nissinen ei vahingossakaan sorru, mutta lähestyy asiaa isommassa kuvassa, ja muistuttaa samalla tärkeästä ihmisoikeudesta.
– Poliisissa on eräällä tavalla huomattavissa lainsäädännön laahaaminen perässä, eikä se välttämättä vastaa nykyhetkeä, ja sen tarpeita. Poliisillakin on mielipiteenvapaus.
Nissinen on yhdestä asiasta kuitenkin varma. Alaikäiset tulevat aina ensin.
– Menee päihdepolitiikka mihin suuntaan tahansa, niin lapselle tai nuorelle päihteiden käyttö ei sovi.
uutiskirje 
