Keskustan kansanedustaja Joonas Könttä on täysin oikeassa:
– Ei voi kuitenkaan olla niin, että maan tapa tästä eteenpäin laajamittaisesti on: ensin päätetään, sitten perutaan. Sellainen ”päätöksenteko” on periaatteellisesti kestämätöntä ja uskottavuutta rapauttavaa, eikä se tee oikeutta maan taloudelliselle tilanteelle ja siitä selviytymiselle.
Sanna Marinin (sd.) hallitus voisi nauttia työnsä tuloksista, sillä koronakriisistä on tultu ulos talouden ja työllisyyden kasvaessa voimakkaasti. Itse kriisiä ei ole vielä selätetty, mutta se on nyt kiinni ennen kaikkea jokaisen omasta vastuullisuudesta, ei enää niinkään hallituksen käsissä.
Nauttimisen sijaan hallituksessa sekoillaan ja rapautetaan omaa uskottavuutta.
Kaikki alkoi kevään ennätysvaikeasta kehysriihestä, jossa keskusta oli kaataa hallituksen vaatimuksillaan kireämmästä talouslinjasta kuin mihin muut olisivat olleet valmiita. Lopputulos oli se, että hallitus tekee ensi vuodelle sopeutusta 370 miljoonan euron edestä.
Tuloksen lunastamisen aika on nyt syksyllä, kun ensi vuoden budjetista päätetään ja 370 miljoonaa muuttuu konkreettisiksi päätöksiksi. Siitä tuli juuri niin vaikeaa kuin jo keväällä oli nähtävissä. Ensin peruttiin 35 miljoonan euron leikkaus tieteestä ja viime viikolla poliisille löytyi 30 miljoonaa euroa budjettiriihessä sovittua enemmän.
Nyt on selvää, että myös kulttuurin 18,4 miljoonan euron leikkaus perutaan, koska pääministeri asetti aamulla arvovaltansa peliin asiassa .
Myös vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo twiittasi aamulla, että ”kulttuurileikkauksia ei pidä tehdä”.
SDP:n ja vihreiden kanta asiaan muuttui muutamassa päivässä, kun julkinen paine kasvoi niin voimakkaaksi. Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.) kertoo Iltalehdessä , ettei kumpikaan esittänyt muutoksia, kun hän kertoi leikkauslistan hallituskumppaneille 23. syyskuuta, eikä sen jälkeenkään valtiosihteerien työryhmässä. Ainoa joka esitti muutoksia, oli vasemmistoliitto.
Pääministeriltä kriisiviestintää
Pääministeri Sanna Marin on saanut runsaasti negatiivista julkisuutta, koska hän emännöi musiikkialan toimijoita virka-asunnossaan Kesärannassa vain pari päivää ennen kuin leikkauslista julkaistiin. Torstaiaamun ”sanon nyt suoraan” -twiitissä on vahva kriisiviestinnän maku.
Kulttuuriala saa rahansa, viisikko löytää ne jostain, koska asian taakse on pantu niin paljon ministerien arvovaltaa. Näin pitääkin tehdä, koska olisi täysin kohtuutonta lyödä kulttuurialaa yhtään lisää sen jälkeen, kun monet toimijat menettivät työmahdollisuutensa 1,5 vuodeksi.
Kulttuuriala on myös niin näkyvä, että sen toimijat osaavat pitää puolta omassa asiassaan ja tulosta tulee.
Ketä ei kuulla?
Entä ne leikkaukset, joiden kohteet eivät pysty samaan? Tutkijat Elina Pirjatanniemi ja Hanna Ylöstalo kysyvät, onko kaikilla leikkausten kohteilla riittävän kuuluva ääni.
Tämä on ydinkysymys tempoilevassa talouspolitiikassa. Väheksymättä näiden tärkeyttä, tiede- ja kulttuuriväki saa äänensä aika hyvin kuuluviin yhteiskunnassa. Esim. köyhien, matalasti koulutettujen, maahanmuuttajien ääni kuuluu heikommin. Usein leikkaukset osuvat kipeimmin heihin. https://t.co/Nbi7l1ffWm
— Hanna Ylöstalo (@ylostalohanna) October 14, 2021
”Esimerkiksi köyhien, matalasti koulutettujen, maahanmuuttajien ääni kuuluu heikommin. Usein leikkaukset osuvat kipeimmin heihin”, Ylöstalo kommentoi aamulla Twitterissä.
Pirjatanniemen mukaan ’me leikataan tästä – iso julkinen huuto – ei leikatakaan’- malli ei ole ongelmaton. ”Ketkä ovat ne äänettömät säästöjen kohteet? Ketä ei kuulla?”
Kulttuuri- ja tiedeväki sekä poliisit ovat rahansa ansainneet, mutta tarpeita olisi suunnattomasti muuallakin.
Kun kokoomus ja perussuomalaiset vaativat ”paluuta kehyksiin”, leikkaukset olisivat vielä suurempia. Se on hyvä muistaa – niin surkeaa kuin Marinin hallituksen touhu juuri nyt onkin.
uutiskirje 
