Maailmanlaajuinen huumepolitiikkojen analyysi on paljastanut, miten lait ja niiden valvonta sortavat miljoonia ihmisiä kautta maailman. Useiden kansalaisjärjestöjen muodostaman Haittojen vähennyskonsortion (HRC) tuottamaa analyysia sanotaan radikaalin innovatiiviseksi, ja se onkin ensimmäinen laatuaan.
HRC:n Globaali huumepolitiikkaindeksi (GDPI) laittaa maita järjestykseen sen mukaan, miten valtion huumepolitiikka suhteutuu terveyteen, kehitykseen ja ihmisoikeuksiin.
Nyt julkaistun ensimmäisen indeksin tulokset alleviivaavat sitä, että edes parhaiten sijoittuneet maat eivät linjaa huumepolitiikkaansa ja sen käytäntöön soveltamista YK:n ihmisoikeuksien, terveyden ja kehityksen periaatteiden mukaisesti.
Kärsimystä ja vastuuvapautta
Tähän asti hallitukset eivät ole mitanneet huumepolitiikkansa onnistumista sen vaikutuksilla terveyteen, kehitykseen ja ihmisoikeuksiin.
Sen sijaan on korostettu helposti numeroilla ilmaistavia asioita: huumerikoksista tuomittujen lukumäärää, takavarikoitujen huumelastien kokoa tai tuhottujen huumeviljelmien pinta-alaa.
Huumelakien uudistamista vaativien ryhmien mukaan tällä lähestymistavalla on ollut vakavia seurauksia. Se on muun muassa aiheuttanut kärsimyksiä miljoonille syrjäytyneimmille ja haavoittuvimmille ihmisille. Samalla näitä kärsimyksiä tuottavan politiikan laatijat ja toteuttajat pääsevät kuin koira veräjästä.
Kaikilla on parantamisen varaa
GDPI:n uskotaan muuttavan käytäntöjä. Indeksissä käytetään 75 indikaattoria, jotka liittyvät viiteen huumepolitiikan osa-alueeseen: rikosoikeuteen, äärimmäisiin ratkaisuyrityksiin, terveyteen ja haittojen vähentämiseen, kansainvälisesti säädeltyjen lääkkeiden saatavuuteen ja kehitykseen. Kolmekymmentä maata on pisteytetty osa-alueittain ja pisteet laskettu yhteen, ja näin on saatu maiden ”paremmuusjärjestys”. Myöhemmin on tarkoitus ottaa mukaan lisää maita.
Parhaiten pärjäsi Norja, mutta sekään ei saanut sadasta mahdollisesta pisteestä kuin 74. Kaikkien kolmenkymmenen maan pisteiden mediaani on vain 48/100.
– Viesti on selvä: kaikilla mailla on huimasti parantamisen varaa, Ann Fordham sanoo. Fordham johtaa kansainvälistä huumepolitiikan yhteenliitttymää (IDPC), joka osallistui indeksin laatimiseen.
Kohteina syrjäytyneet
Indeksi osoittaa, että militarisoitu ja lainvalvontaan keskittyvä lähestymistapa on globaalisti vallitseva. Huumelakien valvonta kohdistuu pääasiallisesti väkivallattomiin rikoksiin, erityisesti huumeita käyttäviin ihmisiin. Puolessa maista armeijan tai poliisin raportoitiin silti käyttäneen tappavaa voimaa.
Kaikissa maissa huumekontrolli kohdistuu suhteettoman paljon ihmisiin, jotka ovat syrjäytyneitä sukupuolensa, etnisyytensä tai sosioekonomisen asemansa vuoksi.
– Yritämme työssämme ottaa huomioon indeksin ytimestä löytyvät yhteisöt, joihin politiikka vaikuttaa eniten. Se mahdollistaa laiskojen olettamusten haastamisen ja lisää vivahteita keskusteluun huumepolitiikasta, professori David Bewley-Taylor Swansean brittiyliopistosta kertoo.
Indeksi näyttää myös, miten yhdellä osa-alueella onnistuva maa voikin pahasti kompastella toisella. Se osoittaa senkin, miten politiikan linjauksilla ja käytännön toteutuksilla voi joskus olla paljonkin eroa: esimerkiksi Intia, Indonesia, Meksiko ja Senegal saavat korkeat pisteet pyrkimyksestä toimittaa lääkkeitä tarvitseville, mutta pelkkää nollaa lääkkeiden toimittamisesta niitä tarvitseville.
Vahva työväline
Indeksin laatijat uskovat, että maiden huumepolitiikkojen ”menestyksen” liittäminen ihmisoikeuksiin, terveyteen ja kehitykseen tekee indeksistä voimallisen työkalun, jolla taivutellaan hallituksia muuttamaan lähestymistapaansa huumeisiin.
– Hyvä, täsmällinen tieto on valtaa, ja se voi auttaa meitä lopettamaan sodan huumeita vastaan nopeammin, Uuden Seelannin entinen pääministeri ja Globaalin huumepolitiikkakomission johtaja Helen Clark sanoo.
Clark kirjoittaa raportin esipuheessa, että indeksi valaisee aiemmin väheksyttyjä huumepolitiikan ongelmallisia ulottuvuuksia. Siitä on hyötyä niin politiikan seurauksia ymmärtämään pyrkiville päättäjille kuin niillekin, jotka haluavat päättäjien kantavan vastuunsa.
Rajallinen vaikutus
On kuitenkin epäselvää, miten paljon indeksi vaikuttaa päätöksentekijöihin maissa, joiden sortavilla käytännöillä on vuosikymmenien perinne ja joissa hallitukset toisensa perään ovat vastustaneet uudistusvaatimuksia.
– Tämä indeksi on hieno idea, mutta sillä on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa huumepolitiikkaan Valko-Venäjällä tai missään muussakaan epädemokraattisessa maassa, valkovenäläinen Piotr Markielau toteaa. Valko-Venäjällä on maailmanlaajuisesti sortavimpiin kuuluva huumelainsäädäntö ja sen toimeenpano on kuuluisa kovuudestaan.
Ann Fordham kuitenkin vakuuttaa, ettei indeksin arvo häviä siitä, että jotkut päättäjät sivuuttavat sen olankohautuksella.
– Me toivomme, että indeksi vähintäänkin synnyttää keskustelua mittareista, joilla arvioidaan huumepolitiikan menestystä. Sortavien käytäntöjen aiheuttamia vahinkoja ei saa unohtaa.
lehti 