Olen tänä syksynä kuullut ensimmäistä kertaa elämässäni nuorilla työnhakijoilla teetettävistä ns. koevuoroista. Olen pöyristynyt ja närkästynyt.
Yhtenä ainoana päivänä sain kuulla kolmesta tapauksesta, jossa kaupan alan työnhakija joutui tekemään koevuoroja. Jokaisessa tapauksessa työnhakija joutui tekemään kolme täyttä työvuoroa ilman korvausta. Yhdessä tapauksessa yksi vuoroista oli lauantaivuoro, joka kesti klo 23.15:een saakka, toisessa tapauksessa yksi vuoroista oli sunnuntaivuoro.
Potentiaalinen työnantaja oli joka kerta samaan ketjuun kuuluva marketti.
Tämä on törkeää työnhakijan hyväksikäyttöä. Jos et suostu koevuoroihin, et myöskään pääse töihin. Ilmaiselle työn teettämiselle on kaksikin nimeä: yksi on talkoot – ja toinen nimi on huomattavasti rumempi.
Jokainen palvelualalla työskentelevä tietää, ettei lauantai-iltana tai sunnuntaina ole sellaista miehitystä, että koevuoron tekijää ehdittäisiin perehdyttää. Tuskin kukaan edes pystyy seuraamaan, miten hän pärjää. Todellisuudessa työnhakijan työpanos siis hyödynnetään ilman korvausta.
Toisekseen nämä työvuorot ovat pois vakituisilta työntekijöiltä. Tässä siis toimitaan väärin sekä työnhakijaa että vakituisia työntekijöitä kohtaan.
Ravintola-alalla on myös samanlaisia palkattomia koevuoroja.
Miten tämä voi olla todellista? Puhutaan ensimmäisistä oikeista työpaikoista, ja sitten tehdään tuollaisia temppuja, ihan kuin varmistamalla varmistettaisiin huono ensivaikutelma työelämästä. Samalla itketään krokotiilin kyyneliä, kun työntekijöitä ei löydy.
Laki ja työehtosopimukset antavat jo mahdollisuuden kokeilla, sopiiko työntekijä kyseiseen työhön. Mahdollisuus on nimeltään koeaika. Koevuoroja ei kaupan ja matkailu- ja ravintolapalvelujen työehtosopimus edes tunne.
Me tarvitsemme kaikki kynnelle kykenevät työelämään. Pidetään huolta, että sitä ensimmäistä työpaikkaansa hakevaa nuortakin kohdellaan reilusti!
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies.
lehti 