Kenttää etsimässä – Onko puolue kansanliike vai vaaliorganisaatio?

Fediverse-instanssi: Jaa linkki

Irlantilainen politiikan tutkija Peter Mair esitti postuumisti julkaistussa klassikkoteoksessaan Ruling the Void, että länsimaisesta demokratiasta on tullut ”onttoa”. Mair tarkoitti ajatuksellaan sitä, että vaikka kaikki liberaalin demokratian rakennuspalikat – puolueet, vaalit ja kansanedustuslaitos – pysyvät paikallaan, ihmisten into osallistua politiikkaan on hiipumassa.

Äänestysaktiivisuus on laskussa lähes kaikissa länsimaissa, puolueiden jäsenmäärät pienenevät, ja politiikan tekeminen keskittyy puolueiden sijaan ammattipoliitikoille, eräänlaiselle uudelle poliitikkoluokalle.

Politiikan kenttäväen eli puolueiden rivijäsenten tehtäväksi ontossa demokratiassa jäävät vaalikampanjoiden järjestäminen, ehdokashankinta ja uusien ihmisten nostaminen poliitikkoluokkaan. Mairin mukaan politiikka ulkoistetaan ammattilaisille, mutta puoluetoiminta itsessään muuttuu merkityksettömämmäksi. Peter Mairin synkät havainnot demokratian tilasta kuvaavat osittain myös Suomea, mutta kuinka hyvin ne pätevät vasemmistoliitossa?

Puolue ei ole mikään pursiseura

– Puoluetoiminnan kenttä on aivan varmasti pienentynyt sitten vaikkapa nyt 1970-luvun ylipolitisoituneen ajan, pohtii järjestötiimin vetäjä Juuso Aromaa vasemmistoliiton puoluetoimistolta.

– Toisaalta täytyy kyllä todeta sekin, että vasemmistoliiton jäsenmäärä on ollut ihan reippaassa kasvussa ainakin koko 2010-luvun, ja nyt jäseniä on noin 12 000, Aromaa kertoo.

Riittääkö 12 000 ihmistä kuitenkaan yhteiskuntaa muokkaavaksi kansanliikkeeksi? Puoluetoimiston arvioiden mukaan 10–20 prosenttia vasemmistoliiton jäsenistä on aktiivijäseniä, jotka osallistuvat puolueen toimintaan tai toimivat sen luottamustehtävissä. Aktiivisia puolueosastoja on noin 350.

– Tämä populaatio muodostaa minun näkemykseni mukaan puolueen äärimmäisen tärkeän, mutta ehkä käsitteellisesti vähän epämääräisen kentän, sanoo Juuso Aromaa.

Kenttäväen lisäksi vasemmistoliitolla on piirijärjestöjen johdot, puoluevaltuusto ja puoluehallitus, jotka muodostavat puoluejohdon. Tämä puoluejohto on useimmiten muodossa tai toisessa ne kasvot, jotka edustavat puoluetta eri suuntiin.

Aromaan mielestä olennaisinta vasemmistoliiton kenttäväkeen liittyvissä kysymyksissä olisi keskittyä siihen, miten ihmisille tarjotaan väyliä ja keinoja osallistua ja tehdä, eli olla aktiivinen puolueen toimija.

– Itse uskon melko vahvasti siihen, että puolue voi olla kansanliike, ja hyvin vahvasti siihen, että puolue voi olla moniäänisen kansalaistoiminnan vahva alusta, Aromaa paaluttaa.

Kysyttäessä, mitä puolueen jäsenenä voi tehdä, Aromaa vastaa, että melkein mitä vain. Hänen mukaansa puoluetoiminnassa on se ehdoton etu esimerkiksi pursiseuraan verrattuna, että koska politiikka koskee kaikkia yhteiskunnan osa-alueita, voi puoluetoimintakin käsitellä melkein mitä tahansa.

– Ei tarvitse keskittyä luovimiseen ja snapsien juomiseen merikerholla, Aromaa murjaisee.

Koulutus avaimena
aktiivisempaan puoluetoimintaan

Puoluetoimistolla tiedostetaan varsin hyvin, että ”melkein minkä vain” tekeminen ei ole se asia, joka ensimmäisenä yhdistetään puolueen järjestötoimintaan. Poliittisen toiminnan ja ohjelmatyön lisäksi vasemmistoliiton piirissä on ollut myös esimerkiksi kulttuuritoimintaa, verkostojen rakentamista kansalaisyhteiskunnan kanssa, yhdessäoloa ja seurustelua sekä yleistä kansalaisyhteiskunnan toimintaan osallistumista.

Juuso Aromaa sanoo, että hänestä tuntuu vähän siltä, että kentällä ollaan aika varovaisia siinä, mitä voi ja uskaltaa tehdä.

– Vapaaehtoisia on vähän, ja ehkä tyydytään vähän toistamaan tuttuja kuvioita, hän tuumii.

– Oma kokemukseni tästä on, että meidän kenttäväkemme kaipaa nykyistä enemmän tukea käytännössä siihen, miten olla puolue tai osa puoluetta, Aromaa arvioi.

”Meidän kenttäväkemme kaipaa nykyistä enemmän tukea käytännössä siihen, miten olla puolue, tai osa puoluetta.”

Hän ajattelee, että puolueen on ryhdyttävä kouluttamaan jäseniä, yhdistyksiä ja toimintaryhmiä kokoustekniikoista, turvallisemmasta tilasta, sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä, jäsenrekisterin hyödyntämisestä, toimintaideoista, toiminnan organisoinnista, varainkäytöstä ja vastaavista puoluetoiminnan perusajatuksista.

– Minulla on sellainen fiilis, että silloin kun Kulttuuritaloa rakennettiin, tämänkaltainen yhdistystoiminta oli ehkä enemmän verissä tai kyseessä oli enemmän kansalaistaito, joka vaan osattiin, Aromaa sanoo.

– Nyky-yhteiskunta ei ole enää niin voimakkaasti kansalaisuuden vaan enemmänkin asiakkuuden ja asiantuntijuuden yhteiskunta, jossa tämänkaltainen toiminta ei ole enää niin tuttua.

Vasemmistoliitto
ei ole vain vaalikoneisto

Juuso Aromaa ei allekirjoita väitettä siitä, että vasemmistoliitolle tai sen jäsenille jäisi politiikan tekemisessä vain vaalikampanjoijan osa.

– Kyllä kentällä on aina ollut aika vahva ja sääntömääräinen ote puolueen ohjelmatyössä ja päätöksenteossa, Aromaa sanoo ja mainitsee puolueen uuden periaateohjelman, joka on nyt avoimella kommentointikierroksella ja johon kaikki puolueen jäsenet saavat antaa kommenttejaan.

– On siis niin, että jäsenistöllä on aika voimakkaasti se ylimmän päätöksentekijän asema puolueessa, joskin edustuksellisuuden kautta, Aromaa huomauttaa.

Vasemmistoliiton puoluekokouspäätökset ohjaavat puolueen toimintaa, ja puoluevaltuusto päättää yhdessä eduskuntaryhmän kanssa hallitukseen osallistumisesta.

– Uskon myös ihan aidosti siihen, että jos politiikkasyötteet tulevat pelkästään jostain konsulttitoimistosta, eikä niitä kytketä demokraattiseen liikkeeseen jolla on oma vahva aatteellinen perintönsä, niin ne syötteet ovat sitten vain huonoja ja surullisia, Aromaa sanoo.

Järjestötiimin vetäjä Juuso Aromaa uskoo, että minkä tahansa puolueen elinehto on se kuuluisa kenttä. Kuva: Vasemmistoliitto

Oli vasemmistoliitto nyt sitten kansanliike tai ei, Aromaa uskoo, että minkä tahansa puolueen elinehto on se kuuluisa kenttä.

– Jos kenttä on vahva, skarppi ja toimii monipuolisesti, tehokkaasti ja jotakuinkin koordinoidusti, niin sitten se kenttä on puolueelle elinehdon lisäksi suuri vahvuus. Uskon myös siihen, että kentän vahvistaminen näkyy kannatuksessa, mutta toki viiveellä, Aromaa sanoo.

Yhteisö ja kaikkien asioiden
kansalaisjärjestö

Puoluetoimistolla nähdään yhtenä kentän tärkeänä tehtävänä hyvään toverihenkeen perustuvan, vahvan vasemmistolaisen yhteisön rakentaminen.

– Sanoisin, että tärkeä tehtävä on myös vasemmistolaisuuden ja vasemmiston edustaminen omissa verkostoissaan ja paikkakunnilla. Lähiyhteisönä toimiminen niille, jotka haluavat toimintaan mukaan, Aromaa selventää.

Hän itse korostaa, että haluaisi nähdä myös sen, että vasemmistolaiset toimisivat myös puolueen ulkopuolisessa järjestökentässä avoimesti vasemmistolaisina, mutta aina kyseessä olevan yhdistyksen tavoitteita ja lähtökohtia kunnioittaen.

Toisaalta vasemmistoliiton puoluejärjestöt ovat samaan tapaan yhdistyksiä siinä missä muutkin kansalaisjärjestöt.

Voisiko siis sanoa, että puolue on kaikkien asioiden kansalaisjärjestö? Juuso Aromaan mielestä kyllä.

– Pidän sitä yleisesti hyvänä asiana. Ja mitä taitavammin ja mukavammin kenttä osaa tätä olla, niin sen parempi.

Sarjan aiemmat osat:

 Vaatiiko vasemmistoliittolaisuus ihmiseltä liikaa ja 16 muuta kysymystä puolueen tilasta ja tulevaisuudesta – Li Andersson vastaa

 Euroskeptisyys on muuttunut EU-myönteisyydeksi – Silvia Modig: ”Vaikka EU-jäsenyyttä pitäisi sinänsä hyvänä asiana, niin onhan EU:ssa tietysti myös ongelmia”

 Enemmän työväen asiaa ja paluuta juurille, sanoo kolme vasemmistoliittolaista luottamusmiestä siitä, miten kannatus kasvaisi

 Tällaista talouspolitiikkaa vasemmisto kannattaa – Tutkija ja kansanedustaja Jussi Saramo kertovat

 Vasemmisto kasvaa kaupungeissa – ”Kannatus painottuu kasvukeskusten keskuksiin ja samoin vasemmistoliiton jäsenet”, sanoo puoluesihteeri

 Blokkijärjestelmä toisi suomalaiseen politiikkaan lisää kuluttajansuojaa, mutta löytyisikö sille kannatusta? ”Tuskin”, sanoo asiantuntija