Vasemmistoliiton Nato-kanta on edelleen kielteinen, paalutti puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson puolueen verkkosivuilla julkaistussa kirjoituksessaan. Andersson perustelee perjantaina julkaistua kirjoitustaan sillä, että ainakin yhdessä sotevaalitentissä on hieman yllättäen kysytty kantaa sotilasliitto Naton jäsenyyteen.
– Vasemmistoliiton puoluevaltuusto linjasi alkukeväästä 2019, määritellessään puolueen tavoitteita ja kynnyskysymyksiä hallitusyhteistyöhön, että puolue ei istu hallituksessa joka veisi Suomen Natoon. Tämä ehto on luonnollisesti edelleen voimassa.
– Samalla on myös syytä todeta, että asia ei julkisesta keskustelusta keskustelusta huolimatta ole ajankohtainen, Andersson kirjoittaa.
”Vasemmistoliitto on aina sanonut selvästi, ettemme hyväksy Venäjän toimintaa”
Andersson kirjoittaa monien todenneen, että Euroopassa eletään jännittyneempää tilannetta kuin vuosikymmeniin.
– Jännitteiden keskiössä on Ukrainan sota ja venäläisten joukkojen siirtyminen rajan läheisyyteen, sekä Venäjän viimeaikaiset lausunnot, joissa on viestitty etupiiriajattelusta ja vaadittu takeita siitä, ettei Nato laajennu idemmäksi.
– Vasemmistoliitto on aina sanonut selvästi, ettemme hyväksy Venäjän toimintaa, jossa se on rikkonut kansainvälistä oikeutta emmekä Venäjän johdon politiikkaa, jossa demokratiaa, sananvapautta ja ihmisoikeuksia rikotaan.
Ei provosoiduta kun provosoidaan
Andersson pitää viimeaikaisia, Nato-jäsenyyttä puoltavia kannanottoja reaktiivisina. Näitä on kuulunut muun muassa vihreiden riveistä, esimerkiksi puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne on sanonut kannattavansa Nato-jäsenyyttä.
– Koska [Venäjän presidentti Vladimir] Putin tarkoituksella provosoi, halutaan osoittaa, että Suomi kyllä on valmis osaltaan reagoimaan.
Anderssonin mukaan mikään ei ole muuttunut siinä, mille periaatteille Suomi haluaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa rakentaa. Jännittyneessä kansainvälisessä tilanteessa korostuu tärkeys pitää pää kylmänä, viesti kuuluu.
– Nato ei ole mikä tahansa kansainvälisen yhteistyöelin, vaan sotilasliitto, jonka perusta rakentuu jäsenmaiden sitoumukseen puolustaa toisiaan sotilaallisesti.
– Sen jäsenmaita ovat esimerkiksi Turkki, Puola ja Unkari, joiden osalta on mahdotonta perustella jäsenyyttä yhteneväisillä arvoilla tai sitoutumisella länsimaisiin demokratia-ideaaleihin tai ihmisoikeuksiin.
Kokoaan suurempi ulkopuolella
Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa, Andersson paaluttaa. Valinnalla on valittu linja, joka Anderssonin mukaan pitää kansainväliset jännitteet ja kriisit Suomen ulkopuolella.
– Sotilaallinen liittoutumattomuus ei tarkoita, että Suomi seisoisi puolueettomana tai kantaa ottamatta maailman erilaisten konfliktien ja kriisien edessä, mutta se tarkoittaisi, että me itse valitsemme, joka kerta, miten me maana haluamme asemoitua.
Andersson muistuttaa, että sotilasliiton ulkopuolella Suomi voi olla kokoaan isompi kansainvälisen politiikan areenoilla. Sotilasliitossa Suomi olisi vain yksi pienimmistä jäsenistä. Suomi on järjestänyt useita Yhdysvaltain ja Venäjän välisiä neuvotteluja viime vuosina, näkyvimpänä Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisen.
– Sotilaallinen liittoutumattomuus on ja on ollut Suomelle myös mahdollisuus rakentaa jännitteiden vähentämiseen ja vuoropuheluun perustuvaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Sille on kysyntää maailmassa, ja myös suurvalloissa tiedetään, että keskusteluyhteyksiä tarvitaan ja arvostetaan niiden järjestämistä muille.
Andersson päättää kirjoituksensa kertomalla, mikä hänen mukaansa suomalaisen Nato-keskustelun virheellisin argumentti. Se myös toistuu ehkä useimmin keskustelussa. Väite kuuluu, että Suomi on jo kuin Naton jäsen.
– Näin ei ole. Kumppanuus ja jäsenyys eivät ole samoja asioita. Jäsenyys sotilasliitossa olisi erittäin suuri suunnanmuutos siihen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan, mitä Suomessa on yhdessä rakennettu ja sovellettu vuosikymmenten ajan.
– Jäsenyys olisi suuri hyppy tuntemattomaan, joka yksiselitteisen varmasti lisäisi jännitteitä aikana, jolloin meidän kaikkien tavoite pitäisi olla niiden vähentäminen, Andersson päättää.
Toinenkin vihreä vaikuttaja kääntyi Nato-jäsenyyden kannalle