Paperiliiton lakko metsäyhtiö UPM:n tehtailla on kestänyt tämän jutun kirjoitushetkellä kuukauden. Uudenvuodenpäivänä alkaneen lakon on ilmoitettu jatkuvan helmikuun 19. päivään saakka, ellei sitä ennen saavuteta neuvottelutulosta uudesta työehtosopimuksesta. Lakko koskee yli 2 200 työntekijää ympäri maata. Myös Sähköliitto on mukana lakossa.
Työtaistelun välitön syy on siinä, että UPM ja ammattiliitot eivät ole pystyneet neuvottelemaan yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta.
Paperiliitto haluaa sopia muiden metsäyritysten malliin myös UPM:n kanssa yhden yhtiökohtaisen sopimuksen. UPM sen sijaan on ilmoittanut neuvottelevansa ainoastaan, jos neuvottelujen päätteeksi solmitaan viisi eri liiketoimintakohtaista sopimusta ja täysin uudelta pohjalta.
Ideologialla konsernikohtaisia sopimuksia vastaan
Tilanne on sikäli eriskummallinen, että suomalainen työehtosopimuskulttuuri näyttää olevan ongelma vain UPM:lle.
Metsä Group ja Stora Enso, kaksi muuta suurta suomalaisen metsäteollisuuden suuryhtiötä, saivat solmittua konsernikohtaiset työehtosopimukset hyvässä yhteistyössä työntekijöiden edustajien kanssa. UPM on siis jäämässä alallaan yksin hyökkäyksessään ammattiliittoja vastaan.
UPM:n johto katsoo, että kun työehdoista sovittaisiin erikseen jokaisen liiketoimintasektorin mukaan, uudesta mallista hyötyisivät sekä yritys että työntekijät.
Paperiliitolle työehtosopimuksen pilkkominen viiteen osaan tarkoittaisi ammattiliiton edunvalvontatoiminnan heikkenemistä ja sen myötä työntekijöiden aseman huonontumista. Eri pituiset sopimuskaudet heikentäisivät eri liiketoimintojen työntekijöiden neuvotteluasemaa suhteessa työnantajayhtiöön ja ajaisivat työntekijät toisiaan vastaan.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhalan mukaan perimmäiset syyt pattitilanteeseen eivät olekaan sopimusten rakenteissa, vaan niiden sisällössä. Vanhalan mukaan UPM käy ideologista kampanjaa sopimusjärjestelmän muuttamiseksi.
SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kirjoitti tammikuussa, että UPM haluaa muun muassa pidentää työaikaa jopa sadalla tunnilla ilman kompensaatiota, mikä tarkoittaisi reippaasti yli viiden prosentin palkanalennusta.
Työehtokiista on osa puolitoista vuotta sitten liikkeelle nytkähtänyttä jatkumoa, jossa suuret yhtiöt pyrkivät repimään itsensä irti yleissitovista työehtosopimuksista. Metsäalan työnantajaliitto Metsäteollisuus ilmoitti irtautuvansa keskitetystä työehtosopimusprosessista elokuussa 2020. Sitä ennen solmitut ja nyt rauenneet työehtosopimukset ovat olleet koko toimialaa koskevia ja yleissitovia.
UPM ei tunnusta paperiteollisuuden työehtosopimuksen jälkivaikutusta, eli aiemmin voimassa olleen työehtosopimuksen jatkumista palkan ja työehtojen osalta. Siksi työehdot UPM:n toiminnoissa määräytyvät 1.1.2022 alkaen lain määrittelemin ja yrityksen sanelemin ehdoin. Tästä syystä Paperiliiton jäsenet eivät tule lakon aikana lainkaan töihin UPM:lle.
Metsäbisneksellä pyyhkii hyvin – Silti UPM:n johto kiristää
Metsäteollisuudella on Suomessa yli 150 tehdasta, jotka työllistävät 140 000 ihmistä. Toimialan osuus Suomen tavaraviennistä on noin viidennes, mikä tarkoittaa vuositasolla lähes 13 miljardia euron vientituloja.
Sellulle on kysyntää, sillä COVID-19 -pandemian myötä kirurgisten kasvomaskien kysyntä on ennätyslukemissa. Kasvomaskien valmistamiseen tarvitaan sellua, joten suomalaisella metsäteollisuudella pyyhkii hyvin. Lisäksi verkkokaupan yleistyminen ja sen myötä tapahtunut pakettikartongin kysyntä ovat voimistuneet entisestään pandemian aikana. Tämä kaikki tietää hyvää sekä suomalaisen metsäteollisuuden liiketoiminnalle. Silti UPM perustelee toimintaansa tarpeella kohentaa kilpailukykyään.
Se on merkillisesti sanottu, sillä UPM itse totesi vuoden 2021 osavuosikatsauksessaan, että sen tulos parani nopeasti ja yhtiön olevan “vahvassa iskussa tulevaisuuden kasvuun”.
Vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla yhtiön liikevaihto nousi 6 % ja oli 4 618 miljoonaa euroa. UPM:n vertailukelpoinen liikevoitto nousi 22 % ja oli 586 miljoonaa euroa, mikä oli 12,7 % liikevaihdosta. Myös yhtiön osake on kevättalvella 2022 lähellä kaikkien aikojen huippulukemia.
UPM:n johto on käyttäytynyt kuin käsillä olisi katastrofi. Yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesonen on uhkaillut rivien välistä tehtaiden sulkemisella ja tuotannon siirtämisellä pois Suomesta, jos lakko pitkittyy.
– Jokainen päivä tästä eteenpäin rupeaa tekemään pysyvää tuhoa, joka meidän täytyy säästöohjelmilla ja erilaisilla rakennemuutoksilla saada kuntoon, Pesonen sanoi Kauppalehdelle tammikuussa.
Toimitusjohtaja Pesonen on myös vihjaillut, että lakkoilu on yksi syy siihen, että yhtiö jatkaa uuden biojalostamon suunnittelua Alankomaiden Rotterdamiin eikä Kotkan kaupunkiin Suomessa. Työntekijäpuolella Pesosen puheita hämmästeltiin, ja SAK:n puheenjohtaja Eloranta piti niitä uhkailuna.
– Olisi kuvitellut, että nämä ajat ovat jääneet taakse, mutta menneisyyden opit näyttävät olevan voimissaan, Eloranta twiittasi.
Onko todellisena tavoitteena
murtaa suomalainen työväenliike?
– Olen nähnyt, mitä UPM on tarjonnut työntekijöilleen. Se on kaikkien työehtojen heittäminen roskakoriin, kommentoi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtonen KU:lle tammikuussa
Lehtosen mielestä UPM:ssä ei ole menossa tavanomainen työehtoriita vaan periaatteellinen taistelu, jossa yhtiön hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos ja toimitusjohtaja Jussi Pesonen käyvät viimeistä taisteluaan ay-liikettä vastaan ennen kuin jäävät eläkkeelle.
Suomalaisten yritysjohtajien, elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston antipatia ammattiyhdistysliikettä ja yleissitovia työehtosopimuksia vastaan on uusi ilmiö maassa, jonka talous on rakennettu työnantajien ja ammattiliittojen yhteisymmärryksen varaan.
Metsäteollisuuden irtisanoutuminen yleissitovasta työehtosopimuskulttuurista oli lähtölaukaus riidoille, joita nyt joudutaan selvittelemään lakkokentillä sopimuspöytien sijaan.
Vientiteollisuuden toinen suuri työnantajaliitto Teknologiateollisuus kokeili Metsäteollisuuden kanssa samaa jäätä, mutta vähemmän järeällä kepillä. Noin 50 prosentista kaikesta Suomen viennistä vastaava Teknologiateollisuus ilmoitti irtautuvansa osittain työehtosopimustoiminnasta maaliskuussa 2021.
Teknologiateollisuus perusti työehtosopimuksia varten uuden yhdistyksen nimeltä Teknologiateollisuuden työnantajat, johon liittyi suuri osa alan yrityksistä. Lopulta yhdistyksen jäsenyritykset työllistävät noin 60 prosenttia alalla työskentelevistä, joten se päätyi neuvottelemaan Teollisuusliiton kanssa sopimuksen, joka vahvistetaan yleissitovaksi.
Teknologiateollisuuden uhkapeli ei kannattanut, vaan myös työnantajapuolella on toistaiseksi tahtoa nähdä ammattiliitot yhteistyökumppanina vihollisten sijaan.
Riidat ratkeavat sopimalla –
tavalla tai toisella
Työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus pelaa hyvin Suomessa. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT liittyi Paperiliiton työtaisteluun ja aloitti UPM:n tuotteita koskevan saarron maanantaina 24. tammikuuta. Saarrollaan AKT haluaa tukea Paperiliiton ja Sähköliiton lakkoja. Saarron aikana ahtaajat eivät käsittele UPM:n paperia, sellua ja kartonkia.
Myös Teollisuusliitto on asettanut UPM:n saartoon. Saarto alkaa 8. helmikuuta ja se jatkuu toistaiseksi. Saarron aikana Teollisuusliiton jäsenet eivät mene sellaisille UPM:n tehtaille töihin, joihin Paperiliitto on julistanut lakon. Käytännössä saarto poistaa muun muassa UPM:n mahdollisuuden huoltaa ja kunnossapitää tehdaslaitteistoaan Paperiliiton lakon aikana ulkopuolisen työvoiman avulla.
Osuuspankin laskemien arvioiden mukaan lakkoilu tuottaa UPM:lle noin 2–3 miljoonan euron tappiot päivässä. Jos työehtosopimusta ei synny ja lakko kestää aikataulunsa mukaisesti helmikuun 19. päivään asti, tekee UPM persnettoa noin 100–150 miljoonaa euroa. Se ei ole yhtiölle ylitsepääsemätöntä, mutta pitkittynyt kiista varmasti saa yhtiön hallituksessa ja omistajissa monet kysymään, onko touhussa järkeä. Politiikan ja työmarkkinoiden seuraajissa moni sen sijaan kysyy, kuinka ison hinnan UPM on valmis maksamaan Pesosen ja Wahlroosin ideologisesta projektista.
UPM:n johtajat ovat tässä vaiheessa jo niin hirttäytyneitä vaatimukseensa viidestä toimialakohtaisesta työehtosopimuksesta, etteivät he voi niistä enää uskottavasti perääntyä. Samalla Paperiliitto pelkää oikeutetusti työntekijöiden neuvotteluvoiman heikkenemistä ja työntekijöiden asettamista toisiaan vastaan. Jonkinlaisen kompromissin löytyminen tulee olemaan vaikeaa, mutta se on silti todennäköisintä.
Pahimmassa mahdollisimmassa tapauksessa UPM toteaa hävinneensä lakon, sulkee Suomesta paperitehtaita ja syyttää sitten ay-liikettä suomalaisen teollisuuden alasajosta. Se olisi harvinaisen härski temppu.
Jälkiviisastelu on tunnetusti helppoa. Jos UPM olisi tehnyt konsernikohtaisen sopimuksen Metsä Groupin ja Stora Enson tapaan hyvissä ajoin, olisivat sellutehtaat ja paperikoneet nyt täydessä vauhdissa ja suomalaisen metsäteollisuuden tuotteilla saataisiin nyt aikaan tuntuvaa voittoa osakkeenomistajille. Lisäksi UPM:n maine työnantajana ja yhteistyökumppanina olisi huomattavasti paremmassa kurssissa kuin nyt.
On syytä toivoa, että UPM:n sikariportaassa ymmärretään tämä.
uutiskirje 
