Perussuomalaiset käynnistivät tuulivoiman vastaisen taistelun syksyllä 2016 puhumalla räjähtävistä lepakoista. Puoluetoimitsija Matti Putkonen väitti tuulivoimaloiden synnyttämän infraäänen tappavan lepakoita, mikä on osoitus siitä, että tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni on ihmisen terveydelle vaarallista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uusi tutkimus kumoaa väitteen jälleen kerran. Tutkimuksen mukaan lääkkeiden käyttö tuulivoimaloiden läheisyydessä ennen ja jälkeen tuulivoimatuotannon alkamisen ei ollut yleisempää kuin vertailualueilla samana ajanjaksona. Reseptilääkkeille ei myöskään ilmaantunut uusia käyttäjiä tuulivoimatuotannon käynnistymisen jälkeen sen enempää kuin vastaavana aikana ennen tuotannon alkamista.
– Tuulivoimaloiden lähellä asumiseen ei siis havaittu liittyvän sellaista terveyshaittaa, joka näkyisi lääkehoitoa vaativina oireina tai sairauksina. Tämä tukee aiemmin julkaistujen kansainvälisten ja kansallisten tutkimusten tuloksia, sanoo THL:n erikoistutkija Anu Turunen.
Toistaiseksi tutkimusnäyttöä on ainoastaan siitä, että tuulivoimaloiden laajakaistainen ääni voi häiritä oleskelua ja unta. Nykykäsityksen mukaan tuulivoimamelun terveysvaikutukset eivät poikkea muun ympäristömelun terveysvaikutuksista.
THL selvitti Kelan lääkerekisteriaineiston avulla, lisääntyykö lääkkeiden käyttö tuulivoimatuotantoalueiden ympäristössä tuulivoimatuotannon alkamisen jälkeen verrattuna tilanteeseen ennen tuotannon alkamista.
Tutkimuksessa mukana olivat diabeteslääkkeet, sydän- ja verisuonitautilääkkeet, hermostoon vaikuttavat lääkkeet sekä tulehduskipu- ja reumalääkkeet. Sydän- ja verisuonitautilääkkeistä erityisen kiinnostuksen kohteena olivat rytmihäiriölääkkeet ja hermostoon vaikuttavista lääkkeistä uni- ja rauhoittavat lääkkeet, masennuslääkkeet, kipulääkkeet ja huimauslääkkeet.
Tutkimusalueiksi valittiin kaikki Suomessa vuosina 2011–2017 toimintansa aloittaneet tuulivoimatuotantoalueet, joilla oli ainakin kolme nimellisteholtaan vähintään 2,3 MW:n turbiinia. Maanmittauslaitoksen maastotietokannan ja kiinteistörekisterin avulla tunnistettiin kaikki korkeintaan 10 kilometrin etäisyydellä kustakin tuulivoimatuotantoalueesta sijaitsevat asuinrakennukset.
Kyseisissä rakennuksissa asui tutkimuksen alkaessa 145 621 sellaista henkilöä, jotka olivat 25‒75-vuotiaita.