Vasemmistoliiton puoluesihteeriltä Ralf Sundilta ilmestyi maaliskuussa 2002 kirja Uhrataan puoluesihteeri. Se oli puoliksi raju kuvaus Sundin avioerosta, jonka käänteillä iltapäivälehdetkin herkuttelivat. Toinen puoli oli paikkansa jättävän puoluesihteerin poliittinen tilinteko.
Kirjan nimi Uhrataan puoluesihteeri tulee vasemmistoliiton silloisen puheenjohtajan Claes Anderssonin tokaisusta ravintola Ostrobotniassa vuonna 1996. Kolmantena pöydässä istui Anderssonin erityisavustaja Matti Hokkanen.
Ralf Sund kertoi KU:n haastattelussa palaverin liittyneen operaatioon, jossa jonkun piti lähteä tekemään likaista työtä jalon tavoitteen eteen. Tavoite oli se, että julkisista ja salaisista mielipidetiedusteluista poiketen vasemmistoliiton piti saada läpi kaksi edustajaa europarlamenttiin ensimmäisissä eurovaaleissa.
Jääkiekkovertauksin puoluesihteeri onkin se pelaaja, joka menee ylivoimapelissä neliön keskelle hakattavaksi. Hän on onnistuneen ylivoiman kannalta keskeinen henkilö sitoessaan vastustajia kimppuunsa ja vapauttaessaan omat tekemään maalin.
– Hokkanen kysyi, että kukahan tähän hommaan lähtisi. Clasu tokaisi siihen, että uhrataan puoluesihteeri.
Tilanne oli se, että Esko Seppänen oli varmasti menossa läpi europarlamenttiin. Puoluejohto yritti epätoivoisesti keksiä keinoa, millä sinne saataisiin toinenkin edustaja. Tavoite onnistui, mutta koskaan ei saada tietää, oliko se tämän operaation ansiota:
– Kolme viikkoa ennen vaaleja kaikki viittasi vahvasti siihen, että saamme vain yhden paikan. Puoluesihteeri mietti, että mitä nyt tehdään. Rahaa ei ole, Sund kertoi.
– Suomen Gallupin tutkimus osoitti, että EU-kriittiset uhkaavat jäädä kotiin. Kentältä tuli palautetta, että me taidetaan äänestää suoraan demareita, koska sinne menee vain Seppäsen Esko.
”Esko Seppänen, älä puhu paskaa”
Bottalla keino löytyi. Kolmikko katsoi, että tilanteeseen voidaan vielä vaikuttaa sillä, että puoluejohto haukkuu Seppäsen mahdollisimman näkyvästi julkisuudessa. Näin heräteltäisiin yhtäältä niitä omia, joilta oli mennyt usko toiseen paikkaan ja toisaalta aktivoitaisiin kotiin jääviä EU-kriittisiä.
Selvänä pidettiin sitä, että operaatio lisäisi ainoastaan Esko Seppäsen äänimäärää.
Foorumiksi valittiin Ilta-Sanomat ja puoluesihteeri Ralf Sund uhrattiin ottamaan yhteyttä lehden toimittajaan Pekka Ervastiin.
– Clasu vielä käski panna jutun otsikoksi, että Esko Seppänen, älä puhu paskaa.
Sen Sund sitten sanoikin Ilta-Sanomissa. Lisäksi hän sanoi, että Seppänen maalaa liian synkkiä kuvia ja suorastaan valehtelee EU:sta.
Kahakka osui kuviteltuakin paremmin aneemiseen EU-vaalikeskusteluun. Siihen reagoi noin 20 pääkirjoitustoimittajaa, ja Seppänen ja Sund kutsuttiin useaan tv- ja radiokeskusteluun.
– Siitä syntyi se kuva, mitä haluttiinkin: puoluejohto on käynyt yksinäisen vapaustaistelijan kimppuun, Sund totesi tyytyväisenä.
Ralf Sundin mielestä kyse ei ollut lopulta kovin likaisesta operaatiosta. Media-aikana puolueet toimivat tälläkin tavalla. Mitenkään miellyttävänä hän ei kuitenkaan omaa osuuttaan pidä.
Vasemmistoliitto sai vuoden 1996 eurovaaleissa 10,5 prosentin kannatuksen ja Seppäsen rinnalle mepiksi nousi Outi Ojala. Vaalien ääniharava Paavo Väyrynen sai157 668 ääntä ja kakkoseksi tullut Seppänen 152 216.
Uhrataan puoluesihteeri -ilmaus kuvaa Ralf Sundin mielestä hyvin puoluesihteerin roolia ainakin sillä tavalla, miten hän sen omaksui. Puoluesihteeri ei ole kansanedustaja eikä ministeri eikä hänellä ole niistä asemista tulevia rajoitteita. Kuitenkin hän on aika korkea poliittinen toimihenkilö.
Jääkiekkovertauksin puoluesihteeri onkin se pelaaja, joka menee ylivoimapelissä neliön keskelle hakattavaksi. Hän on onnistuneen ylivoiman kannalta keskeinen henkilö sitoessaan vastustajia kimppuunsa ja vapauttaessaan omat tekemään maalin.