Vasemmistoliitto kertoi tällä viikolla aloittavansa ulko- ja turvallisuuspoliittisten kantojen tarkastelun. Puolueen puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson, mitä tämä tarkoittaa?
Keskeisin syy tälle on totta kai Venäjän aloittama hyökkäyssota, ja sen mukanaan tuomat muutokset koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuuriin ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Se pakottaa kaikki tahot – vasemmistoliitto mukaan lukien – käymään sisäisen keskustelun, jossa tarkastetaan omia kantoja suhteessa muuttuneeseen tilanteeseen.
Käsitykseni on se, että tämä tilanne on aiheuttanut ison mielipidemuutoksen vasemmistoliiton kannattajien ja osin myös jäsenistön keskuudessa. Koen tärkeänä, että luomme tilaa puolueen sisäiselle keskustelulle siitä, mitä tämä uusi tilanne tarkoittaa meidän politiikan teon ja linjaustemme näkökulmasta. Se liittyy kuumana käyvään keskusteluun Nato-jäsenyydestä, mutta kyse ei ole vain Natosta.
”Osa jäsenistöstä on hyvin voimakkaasti Nato-jäsenyyttä vastaan ja osa suhtautuu siihen myönteisesti.”
Itse nostaisin esille myös eurooppalaisen ja EU:n sisäisen yhteistyön, johon olemme tähän asti niin ikään suhtautuneet aika nihkeästi. Nyt olemme tilanteessa, jossa laajamittainen hyökkäyssota toiseen maahan Euroopassa on mahdollinen. Se asettaa eurooppalaisen yhteistyön uuteen valoon ja alleviivaa sen tärkeyttä.
EU-rintamalla tapahtuu koko ajan todella paljon.
Miten aloitettu työ etenee?
Nyt valmistellaan kirjallista linjauspohjaa ja mietimme kannanmuodostusta. Aikataulu on sellainen, että pohjalinjauksia olisi mahdollista käsitellä viimeistään kesäkuun puoluekokouksessa.
Järjestämme kahden viikon päästä ulko- ja turvallisuuspoliittisen seminaarin. Se on avoin koko jäsenistölle ja myös muille halukkaille. Sen lisäksi tullaan järjestämään sähköisiä seminaareja.
Jos valtionhallinnon puolella tapahtuu jotain, mikä vaatii kantaa vasemmistoliitolta, on meillä valmius kutsua puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous koolle hyvinkin nopeasti.
Reagointivalmius on olemassa, jos sitä meiltä vaaditaan.
Onko tarkoituksena, että kesäkuun puoluekokoukseen tulee pohjaesitys uusista ulko- ja turvallisuuspoliittista linjauksista, joista sitten äänestetään?
Kyllä, kysymys on Natoa laajempi. Siinä pitää tarkastella näkemyksiämme vaikkapa varautumiseen. Tarkoittaako se esimerkiksi puolustusvoimien resursseja, vihreää siirtymää, jolla luovumme energiariippuvuudesta vai onko se vaikkapa kyberturvallisuuteen panostamista.
Tässä on erilaisia puolustusyhteistyön ulottuvuuksia, jossa on pöydällä ensin pohjoismainen taso, sitten Eurooppa ja lopulta Nato-kysymys.
Mikä on oma kantasi?
Näen tärkeäksi jättää tilaa keskustelulle ja en siksi lähde ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä linjaamaan vahvasti omaa kantaani tässä vaiheessa.
Tämä prosessi on käynnistetty, että kyse olisi yhteisestä työstä. Minulle on tullut jonkun verran palautetta, että keskusteluilmapiiri puolueen sisällä ei ole parhaimmalla mahdollisella tasolla. Jäsenistöllä on aika voimakkaita kantoja puolin ja toisin.
Ennen vanhaan on ollut niin, että Nato-vastaisuus on ollut puoluetta yhdistävä kanta. Nyt se on pikemminkin erottava. Osa jäsenistöstä on hyvin voimakkaasti Nato-jäsenyyttä vastaan ja osa suhtautuu siihen myönteisesti.
Pidän tärkeänä, että kykenemme käymään sisäistä keskustelua, jossa tunnustamme tilanteen. Samalla pyrimme luomaan tilaa erilaisille näkemyksille ja mielipiteille tulla kuulluksi tässä sisäisessä prosessissa.
Hallitus kokoontuu kehysriiheen huhtikuussa. Ovatko neuvottelut niiden osalta alkaneet ja voiko hallitus pitää kiinni aiemmin sovitusta tiukasta kehyslinjauksesta?
Neuvottelut eivät ole vielä alkaneet. Lähdemme siitä, että jos on tarvetta tehdä välttämättömiä panostuksia puolustusvoimiin tai maatalouteen, kehyksen pitää joustaa tilanteen mukaan.
Ei voi olla sellaista tilannetta, että vuosi sitten sovittu tiukka kehystaso estäisi meitä tekemästä tarpeellisia panostuksia turvallisuuden ja huoltovarmuuden eteen, tai pakottaisi vaihtoehtoisesti leikkaamaan muualta.
Kehys ei voi olla pyhä totuus, joka ei jousta maailman muuttuessa radikaalisti.
Kesäkuun puoluekokouksen jälkeen siis tiedämme, voiko vasemmisto tulevaisuudessa esimerkiksi osallistua hallitukseen, jolla on myönteinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen.
Prosessit käynnistetään juuri siksi, että voimme keskustella näistä asioista. Itse pidän selvänä, että näitä alkuvuodesta 2019 päätettyjä kynnyskysymyksiä on kyettävä tarkastelemaan muuttuneessa tilanteessa.
Kuten sanoin aiemmin, ne ovat tietenkin asioita, joista päätetään ja keskustellaan yhdessä.
Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen on esitetty kommentteja, joissa on ihmetelty vasemmiston tiukkoja kommentteja Venäjään liittyen. Miten olet suhtautunut niihin?
Näin sanovat ihmiset ovat eläneet aika ison kiven alla viimeiset kymmenen vuotta. Silloin ei ole seurattu yhtään niitä kannanottoja ja linjauksia, joita vasemmistoliitto on tehnyt.
Vasemmistoliitto, toisin kuin moni iso oikeistopuolue, on ottanut kantaa Putinin autoritaariseen politiikkaan, on vastustanut Fennovoiman ydinvoimahanketta, on ottanut kantaa Venäjän vähemmistöjen puolesta, on ottanut kantaa Venäjän riippumattoman median puolesta. Olemme myös saaneet voimakasta kritiikkiä siitä muilta puolueilta.
Muistan hyvin kritiikin, jota Paavo Arhinmäelle esitettiin hänen otettuaan ministerinä Venäjällä ollessaan kantaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta.
Nyt ajatellaan, että on herkullinen paikka lyödä vasemmistoa jostain kuvitteellisista syistä. Näillä kommenteilla ei ole mitään tekemistä sen politiikan kanssa, mitä olemme vuosien aikana tehneet.