Useat kehittyvät maat globaalissa etelässä ottavat etäisyyttä Ukrainan sodan osapuoliin. Konflikti on saanut maat alleviivaamaan itsenäisyyttään sekä raivaamaan tietä uudenlaiselle de facto -liittoutumattomuudelle suhteessa maailmanvaltojen valta-akseleihin.
– Kun Venäjän joukot aloittivat hyökkäyksensä, Yhdysvallat aktivoi transatlanttisen liiton Euroopan kanssa. USA on yrittänyt vetää mukaan myös liittolaisia Aasiassa, mutta siellä tilanne on monimutkaisempi, argentiinalainen geopolitiikan asiantuntija Andrés Serbin sanoo.
Serbin ei usko, että monikaan aasialainen valtio haluaisi sellaista liittoutumista, joka vaarantaisi niiden suhteet Kiinaan. Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailu ruokkii globaalin etelän valtioiden etääntymistä koko konfliktista, joka länsivalloille on prioriteetti.
– Nyt maat ovat valmistautuneempia äänestämään kansainvälisillä foorumeilla omien etujensa eikä ideologisten linjojen mukaan, Kolumbian Javeriana yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Doris Ramirez toteaa.
– Tunnusmerkillisiä tapauksia ovat Intia ja Saudi-Arabia. Intia ei aio katkaista erinomaisia suhteitaan Venäjään, joka on vuosikymmeniä toimittanut maalle aseita. Saudi-Arabia puolestaan on kiinnostuneempi kohentamaan suhdettaan Kiinaan kuin Yhdysvaltoihin, joka on vetäytymässä koko Lähi-idästä, Ramirez sanoo.
Kylmän sodan hedelmä
Nykyisellä puolueettomuustrendillä oli edeltäjänsä edellisen kylmän sodan ajalla. Liittoumattomien maiden liike NAM synnytettiin vuonna 1961 vastauksena Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton vastakkainasettelulle. Liittoutumattomat valtiot halusivat pitää yhtäläisen etäisyyden kumpaankin ideologiseen blokkiin, ja samalla edistää siirtomaavallan jäänteiden purkua sekä globaalin etelän taloudellisia etuja.
Liittoutumattomuuden ensimmäiset lipunkantajat olivat silloisen ”kolmannen maailman” valovoimaisimpia johtajia: Intian Jawaharlal Nehru, Indonesian Sukarno, Egyptin Gamal Abdel Nasser, Jugoslavian Josip Broz Tito ja Ghanan Kwame Nkrumah. Vuosien mittaan liike kasvoi 120 jäsenmaahan, joista monet tosin olivat käytännössä kallellaan jompaankumpaan blokkiin.
Yli kuusi vuosikymmentä sitten käynnistetty liike on nimellisesti yhä elossa, mutta se on menettänyt karismaattisten johtajien lisäksi merkitystään sosialistiblokin katoamisen jälkeen.
Äänestyksistä pidättäytyjät
Venäjän hyökkäyksen jälkeen YK:ssa on järjestetty useita äänestyksiä hyökkäyksen tuomitsemisesta, pakotteista ja niin edelleen. Ensimmäisessä äänestyksessä 35 maata pidättäytyi kannanotosta, ja myöhemmissä jokseenkin sama määrä tai hiukan enemmän.
– Maan on vaikea tukea maahantunkeutumista, eikä YK:sta tai kansainvälisestä laista löydy oikeutusta sille. Jos maa haluaa pysytellä Moskovan tai Brysselin tai Washingtonin valtapiirin ulkopuolella, äänestyksestä pidättäytyminen on tapa ilmentää puolueettomuutta, entinen Venezuelan suurlähettiläs Hernández Bernalette toteaa.
Kolmestakymmenestäviidestä äänestyksestä pidättäytyneestä maasta 25 oli Afrikasta, neljä Latinalaisesta Amerikasta ja 14 Aasiasta, mukaan lukien sellaiset kansainvälisesti merkittävät toimijat kuin Kiina, Intia, Pakistan ja Iran sekä Laosin, Mongolian ja Vietnamin kaltaisia entisiä neuvostoleirin maita.
Siirtomaavaltojen ote heltiää
Karibialla, Aasiassa ja etenkin Afrikassa vanhojen siirtomaavaltojen Ranskan ja Britannian ote entisistä alusmaistaan on myös heltiämässä.
– Maailma ei enää ole entisensä. Monille afrikkalaisille tai aasialaislle valtioille suhde Kiinaan on paljon tärkeämpi, samoin sotilaalliset siteet Venäjään, Bernalette selittää.
Serbin sanoo, että varsinkin Latinalaisen Amerikan maille konflikti tarjoaa myös mahdollisuuksia esimerkiksi energian tai ruuan viennissä.
– Mutta jos yhteenotto eskaloituisi ja leviäisi Euroopan ulkopuolelle, olisi vaikea pysytellä liittoutumattomana. Silloin maidemme pitäisi opetella navigoimaan vaarallisilla vesillä.
lehti 