– Ilmaisen itseäni aina ketshuan kielellä, eikä se vähennä ihmisarvoani yhtään, 47-vuotias opettaja Elias Ccollatupa sanoo. Hän toiminut kaksikielisenä monikulttuurisena opettajana yli kaksi vuosikymmentä Perun Andien etelärinteellä sijaitsevalla Chinchaypujion alueella, Antan maakunnassa.
Lasten nauru kaikuu taustalla Ccollatupan antaessa haastattelua IPS:lle puhelimitse Pauccarccoton maanviljelysyhteisöstä. Tenavat kuuluvat virallisten tilastojen mukaan 1,2 miljoonan lapsen joukkoon, joka saa monikulttuurista kaksikielistä opetusta Perussa.
Kokenutta opettajaa huolettaa maan hallituksen aie lieventää määräyksiä, jotka velvoittavat ottamaan huomioon lasten äidinkielen ja kulttuurin opetuksessa.
Peru hyväksyi lain monikulttuurisesta kaksikielisestä opetuksesta vuonna 2016. Vaikka sen toteutus on ollut horjuvaa, Ccollatupa pitää lainsäädännön antamaa selkänojaa tarpeellisena.
– Näin varmistamme alkuperäiskieltemme ja kulttuuriemme säilymisen.
Pitkä prosessi
Perun hallitus ryhtyi kansainvälisten mallien mukaisesti vahvistamaan alkuperäiskansojen oikeutta kaksikieliseen opetukseen viime vuosisadan puolivälissä, mutta käytännön toteutus jäi hunningolle.
Vasta alkuperäiskansojen ja muiden kansalaisjärjestöjen sekä oikeusasiamiehen painostus sai päättäjät vuonna 2016 hyväksymään kansallisen monikulttuurisen kaksikielisen opetussuunnitelman.
Alkuperäiskansat pääsivät osallistumaan sen muotoiluun.
Suunnitelma oli muodollisesti voimassa viisi vuotta, vuoteen 2021. Sitä kuitenkin noudatetaan kunnes se korvataan uudella.
Perussa lähes 27 000 koulua on valtuutettu antamaan kaksikielistä opetusta esi-, perus- ja toisen asteen tasolla maan 47 alkuperäiskielellä. Näiden koulujen opettajien on todistettava paikallisen kielen osaamisensa. Helmikuussa 2022 opetusministeriö oli täyttänyt 61 prosenttia yli 44 000:sta kaksikielisen opettajan virasta.
Hälyttävä tieto tuli lukuvuoden alussa tammikuussa: maaseutualueiden perusopetuksesta vastaava opetusministeriön osasto vaati listaa kouluista, joilla oli vaikeuksia löytää riittävästi kaksikielisiä opettajia. Osasto aikoi luokitella koulut uudestaan niin että niihin voitaisiin palkata pelkästään espanjaa puhuvia opettajia.
Kolonialismin jäänne
Amazonin alueen alkuperäiskansoja edustava Perun viidakkoalueiden kansojen kehitysyhdistys (Aidesep) asettui vastustamaan hanketta, jota se pitää monikulttuuristen kaksikielisten koulujen tuhoamissuunnitelmana.
Aidesepin ohjausryhmän neuvonantaja Alfredo Rodriguez sanoo hallinnon pitävän vain espanjaa osaavien, alkuperäiskansoihin kuulumattomien opettajien työllistymistä tärkeämpänä kuin lasten oikeutta saada opetusta äidinkielellään.
Esimerkkinä hän mainitsee Perun pohjoisosissa Chambira-joen laaksossa asuvan urarina-alkuperäiskansan. Alueelle myönnettiin täksi vuodeksi 20 espanjankielisen opettajan virkaa, vaikka alueen koululaiset puhuvat äidinkieltään urarinaa.
– Tämä on osoitus kolonialistisesta ajattelutavasta. He haluavat pakottaa kaikki puhumaan vain espanjaa, koska pitävät alkuperäiskieliä pelkkinä murteina, joilla ei ole mitään kulttuurillista merkitystä. Perun takapajuisuus johtuu heidän mielestään monikulttuurisuudesta, joka pitää kitkeä pois.
Rodriguezin mielestä viranomaisten hyljeksintä Perun kielellistä ja kulttuurillista monimuotoisuutta kohtaan kuuluu Espanjan kolonialistien jälkeläisten (criollos) poliittiseen kulttuuriin.
Hän lukee Perun presidentin Pedro Castillon samaan kolonialistiseen koulukuntaan. Castillo esiintyi vaalikampanjassaan maalaistaustaisena kansan miehenä.
– Ne jotka pitivät häntä alkuperäiskansojen edustajana erehtyivät. Nyt opetushallinnon viranomaiset näyttävät olevan vähitellen tuhoamassa alkuperäiskansojen yhteisöt ja niiden kulttuurin.
Aidesepin neuvonantajan mielestä oikeutta monikulttuuriseen kaksikieliseen opetukseen pitäisi entisestään vahvistaa alkuperäiskansojen lasten ja aikuisten syrjinnän vähentämiseksi.
Epätasa-arvo näkyy esimerkiksi siinä, että alueen opettajista 94 prosenttia on epäpäteviä. Asia ilmenee oikeusasiamiehen toimiston kokoamista tiedoista.
– Opetusministeriö vähät välittää opetuksen surkeasta tilasta. Alueella on monikulttuurisia yliopistoja, jotka toimivat vain paperilla. Niillä ei ole toimintavaroja, koska alueen kansoja on väheksytty 500 vuotta.
Äidinkieli ensin vahvaksi
Rodriguezin mielestä lasten pitäisi aloittaa opiskelunsa äidinkielellään ja vasta sitten siirtyä toisen kielen käyttöön.
– Lasten kognitiivinen rakenne kehittyy viiden ensimmäisen elinvuoden aikana, ja sitä pitää vahvistaa esiopetuksessa ja ala-asteella. Äidinkielellä tapahtuva opetus edistää lapsen älyllistä kehitystä, jolloin toisen kielen oppiminen onnistuu sen jälkeen helposti.
Nyt valtiovallan heitteille jättämät alkuperäiskansojen lapset oppivat äidinkielensä heikosti, mikä johtaa myös heidän espanjan taitonsa vääristymiseen. Se taas heikentää heidän luku- ja kirjoitustaitoaan, ja edelleen voimistaa syrjintää ja rasismia.
Epäpätevä opetus tekee alkuperäiskansojen nuorista koulupudokkaita tai jättää heidät vaille yliopistostipendejä.
Aidesep on esittänyt Perun hallitukselle joukon ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Monikulttuuristen koulujen luokitusta ei pitäisi muuttaa, ja alkuperäisväestöön kuuluvien opettajien koulutusta varten tarvittaisiin erityinen ohjelma. Lisäksi alkuperäiskansoja varten pitäisi tehdä muutoksia opetussuunnitelmaan.
Omalla kielellä ylpeästi
Perussa on 55 virallisesti hyväksyttyä alkuperäiskansaa. Viimeisessä väestönlaskennassa vuonna 2017 niihin kuuluviksi ilmoittautuneista ihmisistä 23,4 prosenttia oli suorittanut perustason tutkinnon ja 26,4 prosenttia ylemmän tutkinnon. 9,4 prosenttia ei ollut käynyt koulua lainkaan ja 10,8 prosenttia – pääosin naisia – ei osannut lukea ja kirjoittaa.
Elias Ccollatupa ja hänen vaimonsa ovat tutkinnon suorittaneita monikulttuurisia kaksikielisiä opettajia. He ovat opettaneet äidinkielensä ketshuan pojalleen ja kahdelle tyttärelleen. Isän mukaan he ovat ylpeitä puhuessaan sitä.
Ccollatupa sanoo olevansa huolissaan siitä, että monet 6–8-vuotiaiden alakoululaisten vanhemmat haluavat lapsilleen opetusta vain espanjaksi.
Nämä vanhemmat ovat hylänneet oman yhteisönsä ja luulevat, ettei ketshua ole enää käyttökelpoinen kieli.
– Kyse on eräänlaisesta kielellisestä syrjinnästä. He kuvittelevat, että puhumalla espanjaa nousee sosiaalisessa asemassaan ylemmäksi kuin äidinkielensä puhujat. Tarvitaan tietoisuuden lisäämistä vanhempien ja viranomaisten keskuudessa: espanjan taito on toki tärkeää, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa ketshuan unohtamista.
lehti 