Linke lisäsi uskottavuuttaan saksalaisten silmissä päättämällä suunnanmuutoksesta Venäjän-politiikkassaan ja asettumalla näin muiden demokraattisten liittopäiväpuolueiden rinnalle.
Monia ongelmia kuitenkin jäi Erfurtin puoluekokouksessa ratkaisematta.
Venäjä
Venäjän-politiikkaa linjaava päätös on selkeä, ja puolueen näkyvin johto on sen takana. Puolueessa on kuitenkin noin viidenneksen vähemmistö, joka ainakin jossakin määrin myötäilee Venäjän näkemyksiä ja suhteellistaa sen toimia muistuttamalla, mitä Nato ja Yhdysvallat ovat tehneet. Tämän vähemmistön johtohenkilöt tuskin sitoutuvat puolueen päätöksiin ja jatkavat kampanjaansa julkisuudessa.
Ukraina
Linke ilmaisee solidaarisuutensa Ukrainalle ja korostaa sen oikeutta puolustautua – mutta ei halua antaa sille aseita, joilla puolustautua. Se vaatii venäläisten joukkojen vetämistä pois ja Ukrainan koskemattomuuden turvaamista.
Linke on näkemyksissään epäjohdonmukainen ja jopa naiivi. Se ohittaa sen tosiasian, ettei Venäjä ole luopunut tavoitteestaan alistaa Ukraina eikä näin ollen valmis lopettamaan sotaa, saati vetämään joukkojaan, ellei siihen ole pakko.
Rauhanpuolue
Linken itseymmärryksessä ajatus ”rauhanpuolueesta” – ”Friedenspartei” – on voimakas. Puolue vastustaa aseellista varustautumista, vaatii kansainvälisiä aseidenrajoitussopimuksia ja ydinaseiden kieltämistä sekä siviilikriisinhalinnan kehittämistä ja kaikkien sotilasliittojen purkamista. Tavoitteita, joihin voi yhtyä.
Mutta ajatuksesta ”rauhanpuolueesta” on Linkelle tullut jalkapanta, joka johtaa dogmaattisiin kannanottoihin tilanteissa, jotka vaatisivat realismia ja joustavuutta. Niinpä osa Linken edustajista vastusti liittopäivillä päätöstä lähettää Saksan ilmavoimien lentokoneita evakuoimaan ihmisiä Afganistanista – perusteena se, ettei hyväksytä maan asevoimien toimintaa Saksan rajojen ulkopuolella.
Linke viittaa puoluekokouksen päätöksessä Itä-Euroopan maihin ja katsoo niillä olevan oikeuden ”riippumattomasti ratkaista kehityksensä”. Periaate koskee siis myös Suomea, vaikka siihen ei suoraan viitatakaan. Mutta silti Linke äänesti liittopäivillä Suomen (ja Ruotsin) Nato-jäsenyyden ratifiointia vastaan – koska vastustaa Naton laajenemista.
Linja sisäpolitiikassa
Puoluekokous pyrkii 12-sivuisella kannaotollaan vastaamaan puolueen linjaa koskevaan kritiikkiin. Sen mukaan puolue on unohtanut ydintehtävänsä puolustaa työläisiä, perheitä, eläkeläisiä ja muita sosiaalisesti heikossa asemassa olevia. Sen sijaan se on keskittynyt ilmastokysymyksiin tai vähemmistöjen asioiden ajamiseen.
Tosiasiassa SPD ja osin myös AfD ovat ”kaapanneet” Linkelle ominaiset teemat, eikä Linke ole sisäisesti rikkinäisenä kyennyt siihen vastaamaan. SPD saa kiittää entisiä Linken äänestäjiä voitostaan vuoden 2021 liittopäivävaaleissa ja kaksissa maapäivävaaleissa.
Seksuaalinen häirintä
Pari kuukautta ennen puoluekokousta tuli ilmi vakavaa seksuaalista häirintää puolueen sisällä. Vaikka puolueen nuorisojärjestö piti asiaa näkyvästi esillä, sitä ei kunnolla käsitelty puoluekokouksessa. Kokous hyväksyi nuorisojärjetön esityksen kyselystä puolueen sisällä. Asia jäytää puoluetta lähiajat.
Johtaminen
Aivan ratkaisevaa Linken tulevaisuudelle on, miten puheenjohtajiksi valitut Janine Wissler ja Martin Schirdewan kykenevät toimimaan yhdessä, ja millaisiksi muodostuvat suhteet liittopäiväryhmän johtoon. Siinä jatkavat Amira Mohamed Ali ja Dietmar Bartsch. Viime vuosina suhteissa on ollut kitkaa. Schirdewan aikoo jatkaa europarlamentissa, mikä herättää kysymysmerkin.
Linke on tällä hetkellä edustettuna kaikkien viiden itäisen osavaltion maapäivillä. Thüringenissä ja Mecklenburg-Vorpommernissa se on hallituksessa, Thüringenissä pääministeripuolue. Myös Berliinissä Linke on hallituspuolue.
Lännessä Linke on mukana Bremenin, Hampurin ja Hessenin maapäivillä, Bremenissä myös hallituksessa. Saarlandissa se putosi maapäiviltä aikaisemmin tänä vuonna.
Todellisena mittauksena Linken tulevaisuudesta ovat Bremenin maapäivävaalit toukokuussa 2023. Edellisessä vuoden 2019 vaaleissa tulos oli 11,3 prosenttia.
uutiskirje 
