1900-luvun lopun suuri muutos oli demokratian kaventuminen, väitti tutkija Teivo Teivainen KU:n haastattelussa elokuussa 2002. Ekonomistinen politiikka syrjäytti yhä uusia asioita demokraattisen kontrollin ulkopuolelle.
Jos kehitys jatkuu, demokratialle uhkaa käydä kuin useimmille monarkioille. Kulissit jäävät, sisältö kuihtuu, Teivainen Helsingin yliopiston Renvall-instituutista ennusti.
Demokratian kapeneminen koski varsinkin talouspolitiikkaa. Se oli noussut kaiken muun edelle ja taloutta käsiteltiin politiikassa ikään kuin sitä koskevat päätökset olisivat neutraaleja, asiantuntijavetoisia ja oikeastaan politiikkaan kuulumattomia asioita.
Teivaisen kirja Enter Economism, Exit Politics oli ilmestynyt heinäkuussa. Se sai Yhdysvaltain sosiologiyhdistyksen palkinnon parhaana maailmanjärjestelmää käsittelevänä väitöskirjana kolmeen vuoteen.
Teivainen oli asunut pitkiä ajanjaksoja Latinalaisessa Amerikassa. Kirjansa esimerkkinä hän käytti Perua, jonka kautta hän tarkasteli globaalin kapitalismin kehitystä maapallolla yleisesti.
– Kirjassa pohditaan Perun kautta vallan käyttöä nykymaailmassa. Eli sitä, miten yhä enemmän poliittisesti keskeisiä teemoja muutetaan talouden piiriin kuuluviksi ja sitä kautta suljetaan niitä demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle, Suomessa pistäytynyt Teivo Teivainen kertoi.
Lisäksi julkishallinnon piirissä olevien asioiden ala kapeni myös valtion omaisuutta myymällä.
– Julkishallinnon sisälle muodollisesti kuuluvien instituutioiden sisälle tuli talouden toimintalogiikka siinä mielessä, että ministeriöiden väliset voimasuhteet muuttuivat. Talousministeriön ja keskuspankin valta kasvoi. Samalla näitä on siirretty pois parlamentaarisesta valvonnasta aikaisempaa enemmän.
– Perussa nousi myös voimakkaasti puhetapa, jossa valtio on liikeyritys ja presidentti sen toimitusjohtaja. Tehokkuudella perusteltiin sitä, ettei saa olla liikaa parlamentaarista ja avoimeen kansalaiskeskusteluun perustuvaa valvontaa. Muuten näistä elimistä tulee vähemmän tehokkaita, hitaita ja jähmeitä.
Kuka päättää todella?
Valuuttarahaston, Maailmanpankin ja kansainvälisten luokituslaitosten verkossa myös Suomi oli sopeuttanut politiikkaansa.
Suomessa uusi aika manifestoitiin Teivaisen mielestä vuonna 1991, kun taloustieteilijä Juhana Vartiainen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen keskustelivat televisiossa. Puhe oli siitä, oliko Suomella taloustieteen oppien perusteella valittavana tuolloin vain yksi ainoa vaihtoehto vai myös jokin toinen.
Tuossa keskustelussa Viinanen sanoi, että viime kädessä ratkaisut määräävät kuitenkin Suomen luottokelpoisuutta mittaavat instituutiot.