Löyhkäävät merilevämassat valtasivat kesäkuussa rantoja kautta Karibian. Se oli pahin levävyöry sitten vuoden 2011, jolloin merivirrat alkoivat kuljettaa tonneittain sargassolevää alueen saarille.
Avomerellä, kaukana saarten rannoista sargassolevä on tärkeä merieläinten turvapaikka. Kun sitä kerääntyy valtavat määrät rannikolle, siitä tulee terveydellinen ja taloudellinen painajainen.
Sargassolevä tuottaa rikkivetyä, joka rapauttaa ilman laatua ja jolle altistuminen on haitallista varsinkin ihmisille, joilla on hengitystiesairauksia.
Se on haitallista kaikille rantojen käyttäjille, mutta muualla asuvat ja rannoilla vain käväisevät vieraat voivat aina välttää saastuneita alueita. Paikalliset asukkaat sen sijaan joutuvat pitkäaikaisen altistuksen uhreiksi.
Levästä matojen ruokaa
Eteläisen Karibian pienellä Tobagon saarella vaikutukset koskettavat kaikkia aloja ja ihmisryhmiä.
– Noin kuudesta yhdeksään kuukauteen vuodessa sargassolevää leviää rannoillemme. Se ei haittaa vain kalastajia, hotelleja ja muita alueen liikeyrityksiä, vaan myös levärantojen lähistöllä sijaitsevia kouluja, Shawn C. Roberts kertoo. Hän johtaa jätteenkierrätysyritystä.
Roberts on Tobagon kierrätyslaitoksen koordinaattori ja ympäristöongelmien vihreiden ratkaisujen pioneeri. Merileväongelman ratkaisun hän on löytänyt kastemadoista. Rannoilta kerätään levää ja se sekoitetaan muuhun eloperäiseen ainekseen, kuten leikattuun ruohoon ja eläinten lantaan. Sekoitus annetaan matojen ruuaksi ja siitä syntyy komposti. Prosessia kutsutaan vermikompostoinniksi.
– Se on hallittua merilevän hajoamista. Luonto huolehtii luonnosta ja auttaa lievittämään vuosittaista merilevän hyökkäystä, Roberts sanoo.
Roberts toivoo, että muutkin maat oivaltaisivat vermikompostoinnin arvon merilevän hallinnassa.
– Siihen ei tarvita suuria pääomia. Ei tarvita kuin vaja tai vaikka vain varjostavia puita, joiden alle voi rakentaa kompostin. Sitten vain annetaan kastematojen ja sotilaskärpästen toukkien kaltaisten muiden pieneliöiden hoitaa hommansa.
Kriisi synnyttää innovaatioita
Kriisi on synnyttänyt muitakin innovaatioita kuin Robertsin Tobagon hankkeen. Länsi-Intian yliopisto ilmoitti viime vuonna projektista, jossa tutkitaan sargassolevän ja jäteveden jalostamista moottoreiden polttoaineeksi.
Tutkijoiden mukaan hanke edistäisi Barbadoksen pyrkimystä päästä vuoteen 2030 mennessä irti fossiilisista polttoaineista. Samalla se lievittäisi sargassolevän turismisektorille tuottamia ongelmia.
Saint Lucialla nuori biotekniikkayrittäjä Johanan Dujon on muuntanut levää lannoitteiksi ja luomutorjunta-aineiksi. Hän myy niitä omalla Algas Organics -tuotemerkillään.
Pikaratkaisut tulevat kalliiksi
Barbadoksen kaltaiset turismista riippuvaiset valtiot käyttävät miljoonia euroja vuosittain rannoillaan mätänevien levälauttojen hätäpuhdistuksiin. Vuonna 2015 Länsi-Intian yliopiston tutkijat valittivat, että sargassokriisistä eroon pääseminen vaatisi ”120 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja yli 100 000 ihmistä”.
Robertsin mielestä Karibian valtioiden tulisi tavoitella kustannustehokkaita ja pitkäjänteisiä vihreitä ratkaisuja.
– On vaikeaa kerätä sargassolevää turvallisella tavalla. Pikaratkaisut tulevat kalliiksi ja kääntyvät tarkoitustaan vastaan, Roberts sanoo.
– Monet viranomaiset odottavat, että levät alkavat mädäntyä ennen kuin ryhtyvät toimeen.
Roberts suosittelee säännöllistä rantojen puhdistusta. Sargassolevä on parasta kerätä silloin kun se vielä on tuoretta. Kun levä on kerääntynyt suuriksi mädäntyviksi kasoiksi, sen siivoaminen on vaikeaa ja sen haju on kauheampi, samoin haitalliset terveysvaikutukset.
lehti 