Nesbit Gavanga, 36, lapioi hiekkaa kuorma-auton lavalle yhdessä viiden kollegansa kanssa. Kuoppa, josta miehet hiekkaa kaivavat, sijaitsee Chitungwizassa, 25 kilometriä kaakkoon Zimbabwen pääkaupungista Hararesta.
Gavanga ja kumppanit ovat hiekkarosvoja ja kertovat avoimesti, että joutuvat säännöllisesti konfliktiin ympäristöviranomaisten kanssa.
Miehille hiekan varastaminen on ollut tulonlähde jo vuosia, virallista työpaikkaa heillä ei ole ollut koskaan. Työn alla olevan maatilkun he valtasivat kahdeksan vuotta sitten ja siitä saakka he ovat elättäneet itsensä hiekalla.
– Olemme hankkineet ansiomme tältä maapalaselta vuosia, eikä meillä ole varaa jättää sitä. Me olemme tulleet jäädäksemme ja muutamme hiekan rahaksi, Gavanga sanoo.
Raha ratkaisee
Ympäristölle koitunut tuho ei Gavangaa ja kollegoita hätkäytä. Se, millä on merkitystä, on raha. Vuosien mittaan he ovat onnistuneet luomaan mittavan asiakaskunnan.
– Me tuomme hakut ja lapiot, asiakkaat tulevat kuorma-autoilla, jotka täytämme hiekalla. Ei tämä ole meidän maatamme, eikä meillä ei ole oikeutta kaivamiseen, mutta meidän on elettävä sillä, Gavangan kanssa työskentelevä Melford Maham, 34, toteaa.
Gavanga kertoo, että yritys tuottaa päivässä 30–40 euron verran.
Ympäristön kannalta kaivajien hyvät ansiot ovat huono uutinen. Jokien penkereitä kaivaessaan hiekkarosvot ovat jättäneet jälkeensä ruhjoutuneita maisemia ja avoimia kaivantoja eri puolille Zimbabwea.
Ympäristöviranomainen EMA ei ole onnistunut lopettamaan hiekan rosvoamista.
– Viranomaiset häätävät meidät kaivuupaikalta, mutta me palaamme välittömästi takaisin jopa silloin harvoin, kun he pidättävät meidät. Lahjomme heidät ja jatkamme bisneksiä, Mahamba sanoo.
Loputonta kissa ja hiiri -leikkiä
Hararelainen Happison Chikova syyttää muiden ympäristönsuojelijoiden tavoin maan heikkoa taloutta hiekkarosvojen aiheuttamasta tuhosta.
– Heillä ei ole työpaikkaa. Ikävä kyllä he ajattelevat vapautuvansa veloista ja köyhyydestä kaivamalla hiekkaa myytäväksi. He vain tuhoavat ympäristöä ja tienaavat niin vähän, että se tuskin muuttaa heidän elämäänsä paremmaksi, Chikova sanoo.
Mahamballe ja muilla hiekkarosvoille voitot ovat kuitenkin merkittäviä. Mahamba kertoo hiekan hinnan nousevan kuudesta kahdeksaan euroa vastaavaan summaan kuutiometriltä.
Hiekan varastamisesta koituu itse asiassa hyvin vähän kuluja, ainoa menoerä muodostuu poliisille annettavista lahjuksista.
Hiekkavarkauksien yleistyttyä Zimbabwessa ympäristöjuristit ovat vihjailleet, että ne edistävät ilmastonmuutosta.
Alueen viranomaiset, esimerkiksi Chitungwizassa, ratsaavat kyllä hiekkarosvoja säännöllisesti, mutta eivät ole oikein toimintakykyisiä.
– Teemme ratsioita, mutta riittämättömien resurssien vuoksi emme jatkuvasti. Niinpä hiekkarosvot palaavat aina laittomiin puuhiinsa. Se on kuin kissa ja hiiri -leikkiä, toteaa Chitungwizan kunnan PR-virkailija Lovemore Meya.
Ympäristönsuojelijoiden mielestä hiekkarosvot vahingoittavat kasvillisuutta kaivaessaan syviä ja laajoja kaivantoja, jotka tulvivat joka sadekausi.
Poliitikot kaivajien taustalla
Hiekkavarkauksien yleistyttyä Zimbabwessa ympäristöjuristit ovat vihjailleet, että ne edistävät ilmastonmuutosta.
– Hiekkavarkaudet lisäävät tulvariskejä alueilla, joilla sataa paljon. Hiekan kaivaminen uhkaa myös kosteikkoja ja vaikuttaa veden saatavuuteen alajuoksulla, sanoo ympäristöjuristi Ray Ncube.
EMA:n tilastoista ilmenee, että joulukuussa 2019 laittomat hiekkakaivannot olivat heikentäneet maata 9,5 miljoonan neliömetrin alueella.
Masvingolainen Kudakwashe Murisi ja muut ympäristöaktiivit ovat syyttäneet maan polarisoitunutta politiikkaa siitä, että hiekkarosvot ovat voineet rellestää vapaasti.
– Hiekkarosvot ovat usein nuoria, joilla on yhteyksiä johtavaan Zanu-PF -puolueeseen. Puolueen johtajat selvästikin suojelevat heitä. Se tekee hankalaksi laittaa heitä järjestykseen, kun he ovat aloittaneet kaivamisen, Murisi toteaa.
lehti 