Demokratia ei ole Venäjällä vielä ehtinyt kovin hyvin kehittyä, kun maassa on alkanut selvä kansanvallan alasajo, kirjoitti toimittaja Pekka Lehtonen KU:lle lokakuussa vuonna 2002.
Demokratia koetaan sekä valtiovallan huipulla että kansalaisten keskuudessa häiritsevänä tekijänä, josta pitäisi luopua järjestyksen ja valtiovallan yhtenäisyyden nimissä, hän ennakoi tulevia tapahtumia.
Itse asiassa monet palaisivat mielellään entiseen neuvostodemokratiaan, jossa äänestäminen oli pelkkä muodollisuus ja sananvapaus sallittu vain hallitsevan ideologian kiittelemiseksi.
Tuoreina esimerkkeinä Lehtonen mainitsi Krasnojarskin kuvernöörin vaalin mitätöimisen sekä Nizhnyi Novgorodin kaupunginjohtajan vaalituloksen laskennan keskeyttämisen oikeuden päätöksellä. Lisäksi Venäjän duuma hyväksyi lain, jonka mukaan kansanäänestystä ei voi järjestää vuosi ennen parlamentin tai presidentin valintaa. Presidentti kiirehti allekirjoittamaan lain heti, kun se oli lopullisesti hyväksytty.
”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei neljän vuoden jaksolla kahtena vuotena voida järjestää kansanäänestystä. Laki siis kaventaa merkittävästi perustuslaissa säädettyä kansanvaltaa.”
Lehtonen vertaili Venäjällä palatun neuvostoajan vaalitapaan ja sopivien tulosten järjestämiseen.
”Tarvitaanko tällaisessa tilanteessa vaaleja lainkaan, monet kysyvät Venäjällä. Ja vielä useammat vastaavat, ettei tarvita”, hän kirjoitti.
Lehtosen mukaan Tverin läänin kuvernööri Vladimir Platov kirjoitti avoimen kirjeen presidentille sekä parlamentin kummankin kamarin puhemiehelle. Hän ehdotti, että kuvernöörien ja kaupunginjohtajien vaaleista luovuttaisiin. Perustelu oli valtiovallan vahvistaminen. Hänen mielestään kuvernöörit askartelevat populististen päätösten parissa taatakseen vaalimenestyksen.
Platovin ajatuksilla oli voimakasta kannatusta sekä valtiovallan johdossa että kansan keskuudessa. Se olisi Lehtosen mukaan myös ratkaisu ikäviin kansallisiin ongelmiin. Joidenkin voimakkaiden kansallisten tasavaltojen kuten Tatarstanin johtajat hallitsivat aluettaan suhteellisen itsenäisesti ja Kremlistä piittaamatta.
”Jos kansallisten tasavaltojen johtajat nimittäisi presidentti, kaikki aluejohtajat olisivat Kremlille kuuliaisia ja kansallisuudeltaan venäläisiä. Venäjän liittovaltioajatus menettäisi samalla merkityksensä.”
Presidentti Vladimir Putin ei ollut ottanut kantaa Platovin ehdotukseen. Mutta käytännön toimissaan hän vahvisti koko ajan keskusvaltaa ja heikensi vaaleilla valittavien elinten vaikutusmahdollisuuksia.
”Muutokset näyttävät menevän hyvää vauhtia Platovin ajatusten suuntaan.”