YK:n ilmastokokous (COP27) alkaa Egyptin Sharm el-Sheikhissä sunnuntaina ja kestää lähes kaksi viikkoa. Kokouksessa jatketaan työtä Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanemiseksi.
Kokouksen tärkein tavoite on pitää maapallon lämpenemisen korkeintaan 1,5 asteen tavoite yhä saavutettavissa. Nyt siitä ollaan kaukana, sillä maiden nykysitoumusten mukaisilla toimilla maapallo lämpenee noin 2,4–2,6 astetta.
Suomen valtuuskuntaa toisella kokousviikolla johtava ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo muistuttaa, että takana on jälleen yksi vuosi, jolloin lämpöennätykset ovat rikkoutuneet ympäri maailmaa ja päästöt ovat jatkaneet kasvuaan.
– Toimia on kiristettävä nopeasti, jotta globaalit päästöt saadaan käännettyä laskuun ja ilmaston lämpeneminen rajattua 1,5 asteeseen. Etenkin maailman suurilta talouksilta tarvitaan nyt enemmän.
Suomelle on tärkeää, että Pariisin sopimuksen toimeenpano etenee kaikilla osa-alueilla, ja että päätökset perustuvat uusimpaan tieteeseen ja etenkin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportteihin.
Useat maat eivät ole vielä päivittäneet ilmastotavoitteitaan riittäviksi. Viime viikolla YK:n ympäristöohjelman UNEPin päästökuiluraportti totesi, että vuoden 2022 aikana vain 24 maata on päivittänyt sitoumuksensa. Näiden päivitettyjen sitoumusten vaikutus globaaleihin päästöihin vuoteen 2030 mennessä on alle prosentin luokkaa.
Modig kertoo, missä mennään
Hyvä opas kokouksen seurantaan valmistautumiseen on vasemmistoliiton mepin Silvia Modigin tällä viikolla Facebookissa julkaisema juttusarja kokouksen asioista.
Hän menee myös seuraamaan kokousta ja jatkaa raportoimista sieltä.
Modigin mukaan painopiste ilmastopolitiikassa sekä COP27:n agendalla on siirtymässä entistä enemmän ilmastonmuutoksen sopeutumistoimiin. Kysymys on nyt siitä, miten joudumme sopeuttamaan yhteiskuntia ja taloutta ilmaston muuttuessa.
Rikkailta mailta odotetaan rahoitusta köyhille valtioille, jolla korvattaisiin ympäristötuhojen aiheuttamia vahinkoja, Modig kirjoittaa.
”Esimerkiksi Pakistanin tulvien kaltaisten, ilmastokriisin aiheuttamien luonnonkatastrofien korvauksiksi. Ilmastonmuutos on edennyt jo niin pitkälle, että meidän täytyy entistä enemmän allokoida resursseja ympäristövahinkojen korjaamiseen.”
Ohisalo nostaa Pakistanin tulvien lisäksi esille Afrikan ruokakriisin ja Euroopan ennätyskuivuuden.
– Yksikään talous ei ole ilmastokriisiltä suojassa, mutta on selvää, että kriisi runtelee pahiten köyhiä maita. Kaikkein haavoittuvimpien maiden huoli otetaan vakavasti. Päästöjen nopea vähentäminen on olennaista, sillä jos emme onnistu hillitsemään ilmastonmuutosta, ilmastokriisin lasku kasvaa eksponentiaalisesti.
Tavoite sata miljardia köyhille maille, mutta ”massit eivät ole liikkuneet”
Modigin mukaan EU pyrkii neuvotteluissa fossiilisten polttoaineiden tuen lopettamiseen sekä hiilen energiakäytön että metaanipäästöjen asteittaiseen vähentämiseen.
EU-parlamentin ohjeet komissiolle neuvotteluihin painottavat edistämään ilmastorahoitusta kehittyville maille. Rikkaiden maiden tulisi myöntää kehittyville maille ilmastorahoitusta noin 100 miljardin dollarin edestä vuosittain. Maksut tulisi aloittaa jo tänä vuonna.
”Rahoituksesta sovittiin Glasgow’n kokouksessa, mutta kansankielellä: massit eivät ole liikkuneet. Lisäksi rahoituksen jatkuvuus tulee taata”, kirjoittaa Modig.
Jos määrä tuntuu suurelta, niin vasemmistomeppi muistuttaa, että rikkaat maat ovat pitkälti omalla toiminnallaan aiheuttaneet ilmastokriisin ja samalla vaurastuneet ympäristöä tuhoamalla. Ilmastokriisin suurimmat haitat ja uhat kohdistuvat taas kehittyviin talouksiin, joiden vastuu ilmastokriisistä on pienempi. Näillä ei myöskään ole samanlaisia taloudellisia resursseja vastata kriisiin.
”Tässä mielessä on jo aikakin, että vauraat maat aloittavat historiallisen vastuun kantamisen.”
Ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaaminen on puheenjohtajamaa Egyptille ja kehitysmaaryhmälle prioriteetti.
Aikaa vuoteen 2030
Modigin mukaan yleinen harha ilmastopäätöksissä on se, että isoja muutoksia tarvitaan vasta hamassa tulevaisuudessa. Tosiasiassa aikaikkuna toimia on hyvin lyhyt. Käytännössä puhumme vuodesta 2030, jolloin täytyy olla sovitussa välitavoitteessa.
”Mikään rahalla mitattava hinta, jonka nyt käytämme ilmaston lämpenemisen torjumiseen tai siihen sopeutumiseen, ei tule vetämään vertoja sille laskulle ja katastrofien määrälle, jos maapallon keskilämpötila nousee yli 1,5°C.”
”Tämä on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys valtaosalle maapallon asukkaista ja olennoista. Lopuille se on kysymys siitä, mitä tästä valtavan kauniista maailmasta jää jäljelle, jos emme onnistu hillitsemään lämpenemistä”, Modig toteaa.
”Vasemmistoliitto kunnianhimoisin ympäristöpuolue”
Ilmastokokouksen käynnistää valtionjohtotason huippukokous, jossa Suomea edustaa pääministeri Sanna Marin. Jälkimmäisellä kokousviikolla Suomen valtuuskuntaa johtaa Ohisalo. Myös sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen osallistuu kokouksen tapahtumiin.
Modig ”rohkenee väittää”, että tämän päivän vasemmistoliitto on Suomen kunnianhimoisin ympäristöpuolue. ”Me ajamme riittäviä ympäristötoimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi 1,5°C.”
”Omani ja vasemmiston tavoitteet ilmastotoimien suhteen tiivistyvän kahteen asiaan: tieteelliseen neuvoon perustuvaan päätöksentekoon sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.”
Modigin mukaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden painotus on se, joka erottaa vasemmiston ilmastopolitiikan oikeistosta.
uutiskirje 