Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat maailman pahiten veden vähyydestä kärsiviä alueita. Maapallon seitsemästätoista kuivimmasta valtiosta yksitoista sijaitsee näillä alueilla.
Unicefin mukaan tuon maailmankolkan lapsista yhdeksän kymmenestä elää joko vähävetisellä tai äärimmäisen vähävetisellä seudulla. Tällä on merkittäviä seurauksia lasten terveydelle, kognitiiviselle kehitykselle ja tulevaisuuden elinkeinoille.
Ilmastonmuutos on vähentänyt sateita. Maanviljelykselle riittää entistä vähemmän vettä, ja makean veden varastojen vedenlaatu heikkenee lisääntyneiden saasteiden ja suolaveden pohjavesiin tunkeutumisen vuoksi.
– Alueen tilanne on vakava. Yli 60 prosenttia sen väestöstä elää pahasta vedenpuutteesta kärsivillä seuduilla. Maailmanlaajuisesti keskiarvo on noin 35 prosenttia. Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa on vaivannut veden vähyys jo tuhansia vuosia, mutta nykyään alueen vesivarantoja uhkaavat useat toisiinsa liittyvät vaarat, Tigrisin yliopiston professori Maha Rashid sanoo.
Yhteistyö on välttämätöntä
Maha Rashid on Lähi-idän Blue Peace -järjestön johtokunnan jäsen. Sveitsin tukema Blue Peace pyrkii edistämään vesiyhteistyötä valtioiden välillä ja siten luomaan rauhaa, vakautta ja kestävää kehitystä.
Rashid selittää, että yhteistyö on välttämätöntä. Esimerkiksi Irak tarvitsee vesi- ja lumisateiden tuoman veden lisäksi jokivettä Turkista ja Iranista. Irakin tärkeimpien jokien, Tigrisin ja Eufratin vesimäärät ovat laskeneet kolmena peräkkäisenä kautena. Parhaillaan meneillään olevalla kaudella jokien vesien vähentyminen on rajumpaa kuin vuosiin, ja Tigrisin ja Eufratin ruokkimien pienempien jokien ja järvien rannoilla kärsitään kuivuudesta.
Turkkilaiset padot ovat vähentäneet veden virtausta Tigrisiin. Siitä on seurannut kymmenen miljardin kuutiometrin vuosittainen vesien vähentyminen alavirran Irakissa ja Syyriassa.
Vesiturva vaikuttaa valtioiden välisiin suhteisiin
– Vaikka Irakissa on runsaasti viljelykelpoista maata, se ei pysty saavuttamaan ruoka- ja vesiturvallisuutta. Sen sijaan vesitilanne tulee pitkällä tähtäimellä rajoittamaan kehityssuunnitelmia ja -ohjelmia, Rashid sanoo.
Vesiturvan puute alueella on myös vaikuttanut valtioiden välisiin suhteisiin. Etiopia rakensi Niiliin sähköntuotantoon ja viljelmien kasteluun massiivisen padon, piittaamatta patoamisen merkittävistä haitoista Egyptissä ja Sudanissa. Nyt veden vähyys uhkaa molempia maita.
Lämpötilat nousevat Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, ja joillain seuduilla kärsitään kuivuudesta samaan aikaan kun toisaalla kaatosateet tekevät tuhojaan. Esimerkiksi Irakissa lämpömittari kohoaa jopa 54 celsiusasteeseen ja Marokossa kaksi kolmasosaa keitaista on kadonnut sateiden vähentymisen ja haihtumisen lisääntymisen myötä. Saudi-Arabiassa ja Sudanissa riehuu raivokkaita hiekkamyrskyjä.
– Näiden ilmastollisten muutosten ennustetaan muuttuvan pahemmiksi, elleivät alueen asukkaat ja hallitukset kunnolla ja pikaisesti tee asialle jotain. Se vaatii entistä harkitumpaa resurssien hoitoa sekä talousmallien, asenteiden ja käyttäytymisen sopeuttamista todellisuuteen”, Rashid sanoo.
lehti 