Jotkut sanovat vaalien olevan ihmisen parasta aikaa. Voi olla. Itse kyllä epäilen vahvasti. Vaalit myös houkuttelevat hyvinkin fiksuina ja maltillisina pidetyistä ihmisistä esiin heidän pahimmat puolensa. Tämä nähtiin viikonlopun Hornet-gatessa, jossa pääministeri Sanna Marinin Ukrainassa lausumia sanoja tulkittiin mielivaltaisesti ja vääristellen.
Osansa koko sekasotkuun oli tietysti myös medialla. Osa siitä uutisoi Marinin vastauksen STT:n toimittajan kysymykseen väärin vielä vuorokausi tapahtuman jälkeen pääministerin tekemänä avauksena tai aloitteena.
Mitä siis tapahtui? Suomen tietotoimisto STT julkaisi sanasta sanaan toimittajansa kysymyksen ja Marinin siihen antaman vastauksen.
Marin ei siis tehnyt mitään aloitetta Suomen Hornetien luovuttamisesta Ukrainalle, ei edes keskustelualoitetta saati antanut mitään lupauksia.
– Itse näen, että hävittäjistä varmasti tullaan keskustelemaan, pääministeri aloitti.
No aivan varmasti tullaan, sillä keskustelu itse asiassa alkoi helmikuussa heti sen jälkeen, kun länsimaat sopivat panssarien antamisesta Ukrainalle. Aina kun Ukrainalle on luvattu ja annettu aseistusta sen oikeutetussa taistelussa hyökkääjää vastaan, keskustelu on siirtynyt saman tien seuraavaan vaiheeseen, entistä kovempaan aseistukseen.
Eri asia on, mikä johtopäätös tästä hävittäjäkeskustelusta syntyy.
– Mielestäni myös Suomessa tätä keskustelua voidaan käydä, Marin jatkoi.
Ja vähän myöhemmin:
– Ja kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös Hornetien osalta, olisiko mahdollista Ukrainaan luovuttaa, minkälaista koulutusta se kenties tarvitsisi rinnalle, siten että Suomi voisi osaltaan tässä auttaa. Mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.
Paheksujat voivat löytää ”keskustelun” edestään
Marinia erityisesti paheksuvien kokoomuslaisten ja keskustalaisten mielestä tällaista keskustelua ei ilmeisesti sitten voida käydä. Kahden tai kolmen kuukauden päästä ne voivat olla samassa hallituksessa. Veikkaan että siinä tapauksessa ne osana laajaa läntistä koalitiota ovat itse käymässä samaa keskustelua hävittäjätuesta Ukrainalle.
Ja olihan paheksujien joukossa myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.), mahdollinen tuleva ministeri mahdollisessa kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuvassa hallituksessa.
Ei ole kuukauttakaan siitä, kun Halla-aho sanoi Ylen Ykkösaamussa, että ”olisi hyvä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja toimittaa Ukrainalle se apu, joka sinne joka tapauksessa toimitetaan, kun poliittinen paine käy liian suureksi”.
Tällä Halla-aho tarkoitti myös hävittäjiä.
Viikonloppuna käytiin siis taas yhdet tahallisen väärin ymmärtämisen SM-kisat. Sellaista se on, kun tiedotusvälineet julkaisevat kiireellä uutisia puutteellisin tiedoin ja some-mylly käynnistyy niiden pohjalta. Ja kun siihen vielä yhdistyvät lähestyvät vaalit ja Marinin persoona, joka herättää kiihkeitä tunteita puolesta ja vastaan, niin lopputuloksena oli tyypillinen suomalainen keskustelu keskustelusta.
Näillä eväillä järkevä asiakeskustelu mistä tahansa aiheesta muuttuu vähitellen mahdottomaksi.
Pääministeriä voi puolestaan arvostella siitä, että hän kohun keskellä piiloutui avustajiensa taakse eikä ollut valmis vastaamaan suoriin kysymyksiin. Tilanteen hän löytää edestään viimeistään silloin, kun puoluejohtajat kokoontuvat seuraavaan vaalikeskusteluun.