Helsingin Sanomien tänään julkistaman mielipidetiedustelun pääviesti on, että mikä tahansa kolmesta suurimmasta puolueesta voi olla suurin, kun äänet on laskettu myöhään sunnuntai-iltana. Ja ne on ehkä todella laskettava viimeistä lappua myöten ennen kuin vaalipiirien viimeiset paikat ovat selvillä ja kokonaistulos ratkennut.
Olennaisin viesti sen sijaan on keskustan kannatuksen nousu. Nyt se on puolueelle surkea 11,4 prosenttia, mutta suunta on selvä. Alle kymmenen prosentin kauhulukemat ovat jääneet taakse eikä se tähän pysähdy. Vaalitenteissä aina hyvin menestyvä Annika Saarikko saa tälläkin kertaa puhallettua omiinsa riittävästi henkeä, että puoluetta lähdetään pelastamaan vielä ainakin tämän kerran.
Keskusta selätti gallupit kunta- ja aluevaaleissa. Nyt se on kulkemassa kohti noin 13 prosentin kannatusta, joka olisi keskustalle kaikkien aikojen huonoin vaalitulos. Silti se olisi sellainen, jota voisi kutsua torjuntavoitoksi niin kuin vaalitappion kärsivillä puolueilla on melkein aina tapana tehdä.
Se olisi tulos, jolla keskusta olisi sittenkin houkuteltavissa hallitukseen vaikka puolueväestä on toisenlaisiakin äänenpainoja kuulunut. Vaalien jälkeen Saarikko voi puhua isänmaan edusta ja siitä, että ei keskusta koskaan väistä vastuutaan, kun ajat ovat vaikeat.
Vielä äsken ainoat hallitusvaihtoehdot näyttivät olevan SDP:n ja kokoomuksen sinipuna tai kokoomuksen ja perussuomalaisten sinimusta. Keskustan kannatuksen paraneminen tuo kolmanneksi vaihtoehdoksi perusporvarihallituksen, ”Sipilä kakkosen”, jossa pääministeri olisi tosin Riikka Purra tai Petteri Orpo.
Talous yllättävänkin helppo rasti
Itse asiassa se näyttää uuden gallupin valossa todennäköisimmältä vaihtoehdolta. Kokoomukselle ja perussuomalaisille ennakoidaan yhteensä vajaata 90 paikkaa uuteen eduskuntaan. Kavereita ne eivät saisi kuin kristillisdemokraateista, mutta sekään ei riitä lähellekään enemmistöä. Keskustan kanssa raja sen sijaan ylittyy reilusti.
Sisältö ratkaisee. Kokoomuksen, perussuomalaisten ja keskustan olisi yllättävänkin helppo sopia yhteisestä ohjelmasta talouden osalta.
Niistä vain kokoomuksella on selvä 6+3 miljardin euron säästöohjelma. Perussuomalaisten 2–4 prosentin juustohöylästä edes puolueen johtohahmot eivät ole samaa mieltä mitä se tarkoittaa. Keskusta on ilmoittanut, että se ei rajaa mitään säästöjen ulkopuolelle, mutta ei myöskään kerro, mitkä olisivat sen omat painopisteet tulevissa leikkauksissa.
Kun kokoomuksen mahdollisilla hallituskumppaneilla ei ole mitään omaa linjaa, kompromissi taloudesta kyllä löytyy, koska perussuomalaiset ja keskusta voivat joustaa tinkimättä mistään periaatteistaan.
Sopeutuksen suuruusluokassa niillä ei ole suurta eroa. Suurin ero koskee kokoomuksen vaatimia veronkevennyksiä. Niistä voidaan sopia, että asiaan palataan hallituskauden puolivälissä, jos talous antaa myöten.
Perussuomalaisten ohjelmassa olevasta EU-erosta ei tule ongelmaa, koska ei puolue ole sitä käytännössä ajanut.
Ilmastopolitiikassa keskusta ja perussuomalaiset ovat lähempänä toisiaan kuin kokoomusta. Tuskin perussuomalaiset kuitenkaan hirttäytyy vaatimukseen tavoitteesta peruuttaa vuoden 2035 hiilineutraaliudesta. Riikka Purra on kaikissa tenteissä korostanut, että hallitusneuvotteluissa kaikki joutuvat luopumaan jostain.
Tällä kokoonpanolla hallitussovun syntyminen on huomattavasti helpompaa kuin kokoomuksen ja SDP:n kesken. Puolueiden talouslinjauksista ei ole mahdollista hioa kompromissia ilman että toinen kääntää takkinsa.
Siihen on ainakin syytä varautua, ettei SDP:n nousulla suurimmaksi puolueeksi olisi hallituksen muodostamisen kannalta merkitystä, ja että seuraavat neljä vuotta mennään Juha Sipilän hallituksen viitoittamalla tiellä eteenpäin, mutta kovennettuna.
lehti 