Chile on tiukentanut valvontaa pohjoisrajallaan rajoittaakseen siirtolaisten virtaa Boliviasta ja Perusta. Tulijat ovat ennen muuta venezuelalaisia. Kolmen kuukauden ajaksi poliisit saavat rinnalleen 600 sotilasta.
Maaliskuun puolivälissä presidentti Gabriel Boric vieraili pienessä Andien ylängön rajakaupungissa Colchanessa. Kaupungissa on noin 1 800 asukasta, useimmat alkuperäiskansa aymaroihin kuuluvia.
Useimmat vailla asiakirjoja maahan saapuvat siirtolaiset tulevat Colchanen kautta. Se kiristää sosiaalisi jännitteitä paikallisyhteisöissä ja lisää muukalaisvihan ilmauksia, mutta myös solidaarisuutta ja tukea.
Rikollisjärjestöjä vastaan
Chilen pohjoisten rajojen yli tuleva siirtolaisuus on presidentin sanoin ”absoluuttisen hallitsematonta”. Chilen siirtolaisten kokonaismäärä on jo 1,4 miljoonaa eli seitsemisen prosenttia maan väestöstä.
Poliiseja avustavilla sotilailla on käytössään lämpökameroita ja satelliittiviestintäjärjestelmiä, joilla rajaa partioivien joukkojen havaintokyky kaksinkertaistuu.
– Tarkoitus on hallita ja rajoittaa sääntelemätöntä siirtolaisuutta, mutta varsinkin taistella näitä ihmisvirtoja ja ihmisten tarpeita hyväksikäyttäviä rikollisjärjestöjä vastaan, taistella ihmisten, huumeiden ja aseiden salakuljetusta vastaan, Boric sanoi.
Boric sanoi myös, että on tärkeää olla avaamatta ovea vihapuheelle. Varoitus johtui muukalaisvihan leimahduksesta muutamaa päivää aiemmin. Venezuelalaista nuorta miestä syytettiin rattijuoppoudesta ja poliisin yliajosta, ja tämä synnytti raivoa.
Ennennäkemätön muuttoliike
Lisäksi presidentti ilmoitti Chilen laativan uuden maahanmuuttopolitiikan, jossa otetaan huomioon maan vuosikymmenien ajan kasvanut suosio bolivialaisten, perulaisten, kolumbialaisten, haitilaisten ja etenkin venezuelalaisten siirtolaisuuden kohteena.
Suunnitteilla on parikin lakia, jotka nopeuttaisivat rikoksista tuomittujen siirtolaisten karkottamista. Sisäisen ja julkisen turvallisuuden ministeri Carolina Tohá vahvistaa, että ministeriössä on yli 20 000 paperittoman, karkotettavan maahanmuuttajan lista. Listan ihmiset odottivat karkotustaan jo presidentin astuessa virkaansa runsas vuosi sitten.
Chilen siirtolaisvirasto kertoo, että vuonna 2022 maasta karkotettiin 1 070 ihmistä, 19 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Virallista siirtolaisstatusta haki viime vuoden ja tämän vuoden tammikuun aikana lähes 500 000 ihmistä, joista yli 365 000 sai sen.
– Tämän tasoista muuttoliikettä ei ole aiemmin koettu tällä alueella missään maassa, Jesuiittojen siirtolaispalvelu SJM:n johtokunnan puheenjohtaja Macarena Rodríguez huomauttaa.
Armeijan läsnäolo raja-alueella mietityttää Rodríguezia. Sen on tarkoitus estää rikollisten ja aseiden saapumista maahan, mutta se ei ratkaise varsinaista ongelmaa. Sotilaiden on määrä ratkoa turvallisuuskriisiä, eikä muodostua osaksi muuttoliikkeiden sääntelymekanismia.
Paperittomuus tekee elämästä vaikeaa
Rodríguez korostaa, etteivät epävirallisesti maiden rajoja ylittävät yleensä pakene lain kouraa, vaan kotimaansa surkeita olosuhteita ja kehnoja tulevaisuudennäkymiä.
Venezuelalaiset siskokset Eliana, 36, ja Carla, 33, käyvät esimerkeistä. He haluavat kertoa vain etunimensä. Kumpikin tuli Chileen maata pitkin Colchanen kautta. Elianan seurueen kaappasi viikonajaksi Bolivian raja-alueella toimiva aseellinen joukko. Carlan matka yhdessä kahdeksanvuotiaan Eduardo-pojan kanssa oli muuten raskas.
Nyt siskokset työskentelevät ja elävät Santiagossa. He jakavat pienen vuokrahuoneen Quinta Normalin kaupunginosassa.
– Koulun löytäminen oli vaikeaa. Luulin, että se kävisi kuin Venezuelassa, jossa vain rekisteröit lapsesi tämän syntymätodistuksella. Täällä vaaditaan henkilötodistus ja koulutodistuksia, Carla sanoo.
Siskot ovat sopeutuneet, mutta he kaipaavat selvyyttä tilanteeseensa. He haluaisivat saada virallisen siirtolaisaseman, maksaa veroja ja päästä nauttimaan terveydenhoitojärjestelmästä.
– Haluaisin jäädä. Yritän saada tuotua tänne myös Venezuelaan jääneen tyttäreni, mutta se on hyvin vaikeaa, sillä minulla ei ole papereita, Carla kertoo.
– Chile on ovensa avannut maa. Täällä on paljon työtä. Me emme ole koskaan nähneet täällä nälkää tai jääneet vaille yöpaikkaa, Eliana lisää. Hän haluaisi tuoda maahan kolme lastaan ja toisenkin siskonsa.
Asiakirjojen puute kuitenkin tekee elämästä vaikeaa, eikä paperittoman ole helppo löytää tietä ulos turvattomasta asemastaan.
Siirtolaisvirasto kertoo, että se suunnittelee viisumianomusten käsittelyn ja kansallisen työnvälityspalvelun yhdistämistä. Maataloudessa, liikenteessä ja rakennusalalla on aina työpaikkoja, ja näin siirtolaisvirtoja hallittaisiin paremmin ja samalla tehtäisiin siirtolaispolitiikasta taloudellisesti järkevää, virasto selittää.
uutiskirje 
