Myanmarin viidakossa leirituli palaa, ruokaa jaellaan ja joku näppäilee kitaraa, kuumuutta lievittävä illan viileys vierii alas vuorenrinteiltä. Tulen ympärille on kerääntynyt alun toistakymmentä nuorta aktivistia, jotka ovat tulleet Kayinin osavaltioon viidakkoleirille saamaan koulutusta.
Koulutus on poikkeuksellista Myanmarin sotilasjuntan vastustajien keskuudessa: aseellisen taistelun sijasta nuoret valmistautuvat sotilasjuntan vallasta syöksemiseen väkivallattomin keinoin.
Nuoret keskustelevat eloisasti osavaltiodemokratiasta ja valtiosta, joka antaisi vapauden ja poliittisen toimintatilan myös etnisille vähemmistöille. Karenien kansallisen vapautusarmeijan (KNLA) kapinallissotilaat suojelevat leiriä.
Armeijan toimien barbaarisuuden määrää on vaikea kuvitella. Helmikuussa Sagaingiin pudotettiin helikopterista noin 150 hirviökolonnaksi kutsuttua sotilasta, jotka käynnistivät viikkojen mittaisen terroriputken.
Myös leirissä vallitseva rauha on poikkeuksellista. Vuorten tuolla puolen riehuu Myanmaria repivä sisällissota. Demokraattisesti valitun hallituksen kaksi vuotta sitten kaataneet ja vallan kaapanneet kenraalit vastaavat kansan vastarintaan terrorisoimalla terroristeiksi kutsumiaan siviilejä, jotta nämä lakkaisivat kannattamasta kapinallisia.
Isku kyläjuhliin
Huhtikuun 11. päivänä armeija teki sodan tuhoisimmaksi uskotun ilmaiskun kyläjuhliin Sagaingin alueella. Juhlat oli järjestänyt Myanmarin maan alle painunut entinen hallituspuolue NUG.
NUG:n mukaan vähintään 165 ihmistä sai surmansa. Hallitus väittää hyökänneensä NUG:n aseellisten joukkojen kimppuun.
Viimeisen kahden vuoden aikana tykistötulitus ja ilmapommitukset Kiinan ja Venäjän toimittamilla lentokoneilla ovat kohdistuneet kouluihin, maan sisäisten pakolaisten leireihin, sairaaloihin, moskeijoihin, buddhalaisiin temppeleihin ja kristillisiin kirkkoihin kaikkialla maassa. Kymmeniätuhansia taloja on poltettu ja YK:n arvion mukaan yli 1,3 miljoonaa ihmistä pakotettu lähtemään kodeistaan.
Hirviökolonnan terroriputki
Armeijan toimien barbaarisuuden määrää on vaikea kuvitella. Helmikuussa Sagaingiin pudotettiin helikopterista noin 150 hirviökolonnaksi kutsuttua sotilasta, jotka käynnistivät viikkojen mittaisen terroriputken. Naisia raiskattiin ja tapettiin, miehiä ja poikia mestattiin ja heidän sisälmyksensä kaivettiin ulos ja raajat hakattiin irti.
Veteraaniaktivisti, entinen poliittinen vanki Kyaw Soe Win näyttää puhelimeensa juuri tulleen kuvan miehestä, jonka vatsa on leikattu auki ja sisälmykset revitty ulos. Kyaw Soe Win toimii siviilikuolonuhreja, pidätyksiä ja ilman oikeudenkäyntiä toimeenpantuja teloituksia dokumentoivassa poliittisten vankien avustusyhdistys AAPP:ssa.
– He tekevät tuollaista levittääkseen pelkoa ja kauhua, Soe Win selittää.
AAPP pitää päämajaansa Mae Sotin rajakaupungissa Thaimaan puolella. Järjestöllä on siellä näyttely, joka on omistettu Myanmarin sotilashallintojen vastaisten kansannousujen uhreille, joista ensimmäinen oli jo sotilasvallankaappauksen jälkeen 1962.
Seinällä on taulu, jossa on rivi toisensa perään kasvokuvia ja nimiä. Kuvakavalkadista löytyy myös kolmisenkymmentä Kayahin osavaltion vuoden 2021 jouluaaton verilöylyn siviiliuhria, mukana kaksi Pelastakaa lapset ry:n työntekijää, jotka poltettiin hengiltä kidutuksen jälkeen.
Erilainen kansannousu
Kyaw Soe Win sanoo, että nykyinen konflikti eroaa aiemmista.
– Tilanne muuttuu alati huonommaksi. Poliittisia vankeja, tapettuja ihmisiä ja poltettuja taloja on paljon enemmän. Sotilasjuntta sortaa kansaa ja on jopa aiempaa brutaalimpi.
Vastarintataistelija ja kirjoittaja Sky selittää, miten kansannousu eroaa aiemmista. Hän haluaa kertoa vain taistelijanimensä.
– Vuoden 1988 opiskelijakapinan jälkeen minulta meni kolme vuotta ennen kuin sain käsiini AK-47 -kiväärin ja 300 luotia. Nyt kaikki käy paljon nopeammin, kun saamme muokattuja AK-47:ä wa-kansan kautta. He sanovat niitä Wa-AK:ksi, Sky naurahtaa.
Wa-kansa on yksi Myanmarin lukuisista etnisistä vähemmistöistä. Myanmarin ja Kiinan rajaseudulle wat ovat raskaasti aseistetun armeijansa tuella rakentaneet yhden puolueen hallitseman narkovaltion. Wa-kansan armeija taistelee nimellisesti itsenäisyyden puolesta, mutta käytännössä keskittyy suojelemaan huumekauppaa.
Wat pitäytyvät sisällissodan ulkopuolella, mutta käyvät ase- ynnä muuta kauppaa kaikkien osapuolten kanssa.
– Kiina on järjestelmällisesti pyyhkinyt historiasta vuoden 1989 Tiananmenin verilöylyn, mutta Myanmarin vuoden 1988 mielenosoituksista kerrotaan yhä tarinoita, kuiskaten mutta silti. Tämä sukupolvi tietää, mikä on oikein ja mikä väärin, Sky sanoo.
Myanmar pirstoutuu
Huolimatta harjoittamastaan poltetun maan taktiikasta sotilasjuntta kaiken aikaa menettää niin alueita kuin sotilaitakin.
– Armeija on erittäin vaikeassa tilanteessa, joka on muuttumassa entistä vaikeammaksi. Hallituksen joukot ovat pirstoutuneet ja kärsivät taistelu-uupumuksesta. Joissakin kaupungeissa he hallitsevat vain poliisiasemia ja armeijaparakkeja, eivätkä joukot saa täydennyksiä kuukausiin, Myanmar-analyytikko Matthew Arnold kertoo.
Sen tähden armeija turvautuu yhä enemmän siviiliväestöön kohdistuviin ilmaiskuihin ja tykistötulitukseen. Vastarintajoukot puolestaan käyvät armeijan kimppuun entistä paremmin aseistettuina ja saavat aikaan raskaita tappioita.
Kun armeija joutuu luopumaan alueiden hallinnasta, Myanmar pirstoutuu. Sotilaat hallitsevat suuria kaupunkeja (Yangon, Mandalay ja Naypyitaw) ja niissä elämä on palaamassa jollain tavalla tavallisiin uomiinsa, mutta muualla ote lipsuu.
– Pirstoutuminen on mahdollista, mutta niin se oli jo ennen vuoden 1962 vallankaappausta. On luonnollista, että etniset aseelliset järjestöt vakiinnuttavat valtaansa alueillaan. Kysymys kuuluu, mitä he tekevät alueillaan, jos ja kun demokraattiset voimat voittavat, NUG:n varjohallituksen kansainvälisen yhteistyön varaministeri David Gum Awng sanoo.
NUG haluaa päästä eroon sotilasjuntan lisäksi buddhalais-nationalistisesta keskusvallasta. Sen tilalle tulisi pystyttää demokraattinen osavaltio, jossa etnisille vähemmistöille annettaisiin todellista itsemääräämisoikeutta.
Tarvitaan asevoimien täydellinen uudistus
Kyaw Soe Win sanoo, että sotarikolliset täytyy saada tuomiolle. Vasta sitten kansallinen sovinto on mahdollinen. AAPP on tähän mennessä dokumentoinut yli 17 000 poliittista vankia ja yli 3 000 siviilin surmaa kaappauksen jälkeen. Todelliset luvut ovat huomattavasti suurempia.
Viidakon vastarintataistelijoiden leirissä nuoret aktivistit kokoontuvat pommisuojina toimivien luolien edustalle ja puhuvat tulevaisuudesta. He ovat yhtä mieltä siitä, että sotilasvallan jälkeen tarvitaan asevoimien täydellinen uudistus.
Yhtä keskusteluryhmän jäsenistä on vankilassa kidutettu, toista ammuttu jalkaan mielenosoituksessa ja kolmas on joutunut jättämään lapsensa. Thingyan, huhtikuun puolivälissä vietettävä buddhalainen uuden vuoden juhla lähestyy ja leiriläiset laulavat lauluja rakkaudesta ja erosta ja kotiinpaluusta, jonka he tietävät koittavan ehkä vasta vuosien päästä.
uutiskirje 
