Marko Kilven Undertaker-sarja tulee jonkinlaiseen välitilinpäätökseen kuudennessa osassa Kuolemankauppiaat. Näin Kilpi itse kertoi Facebookissa teoksen ilmestyessä toukokuun alussa. Kuusi vuotta, kuusi kirjaa on hänen mukaansa aloituskokonaisuus. Tarina ei siis välttämättä pääty tähän.
Tavallisesta poikkeavana jämeränä rikosromaanina alkanut sarja on edennyt koko ajan kauemmaksi siitä, mitä ”dekkarilla” ymmärretään. Hautausurakoitsija ja suurrikollinen Jarmo Kivi on kasvanut osa osalta myyttisempiin mittoihin kuin Sergio Leonen länkkärien nimettömät päähenkilöt. Samalla on käynyt selväksi, että hän edustaa jotain suurempaa, suurta pahaa, jonka jahdin kohteeksi on itse myöhemmin joutunut.
Neljäs osa Kuolemankosketus päättyi ydinräjähdykseen Helsingin Senaatintorilla. Vastoin luulojani se ei ollut tarinan loppu. Kuudennessa osassa Kuolemankauppiaat eletään yhä taktisen ydinaseen laukaisun jälkihetkiä, mutta sen lisäksi Suomen ja Euroopan ylle kasautuu lisää ilmestyskirjan ratsastajia. Taloudet horjuvat, äärioikeisto nousee, biologinen ase otetaan käyttöön.
Kuvaavaa Kilven näkemyksellisyydelle on, että salkkuun mahtuvan ydinaseen laukaisu Helsingin keskustassa tuntui yliampuvalta syksyllä 2020 Kuolemankosketuksen ilmestyessä. Nyt Venäjän hyökättyä huonolla menestyksellä Ukrainaan on täysin reaalinen mahdollisuus, että Vladimir Putin päätyy hulluudessaan ydinaseen käyttöön. Ei minkään koko maailman tuhoavan, vaan pienen taktisen ydinlatauksen, jonka paikallinen tuhovoima on valtava, ja niin on myös sen pelotevoima.
Kilpi kirjoittaa, että Venäjältä on kateissa noin 80 salkkuydinasetta. Niitä voi olla myös terroristien käsissä.
Undertaker-sarja on niin ainutlaatuinen, että se pakenee kaikkia määrittelyjä. Se ei ole enää dekkari, ei kaunokirjallisuuttakaan, vaikka Finlandia-ehdokkaanakin ollut Kilpi on tavattoman taitava kirjoittaja. Undertaker voisi olla dystopia raiteiltaan nyrjähtäneestä maailmasta, mutta tässä vaiheessa on omasta mielestäni moderni sotaromaani uudenlaisesta sodankäynnistä ja sen vaikutuksista koko yhteiskuntaan, yhteiskuntiin.
Kuolemankauppiaissa puolustusministeri kuvaa vähintään neljännen sukupolven sodan olevan hajaantunutta ja määrittelemätöntä sodankäyntiä. Ei voida sanoa, mistä se alkaa ja mihin se päättyy. Toimijoita voivat olla yksityiset armeijat ja turvallisuuspalvelut. Aseina voivat olla talous ja energia. Kokonaisia kansakuntia saatetaan sekasorron valtaan.
Kilven sanoille antaa painoa, että hän on siviiliammatiltaan poliisi ja nyt toisen kauden kokoomuksen kansanedustaja.
Juuri näinä toukokuun viikkoina Marko Kilpi istuu Säätytalolla hallitusneuvotteluissa perussuomalaisten kanssa. Sitä taustaa vasten on jännittävää lukea, miten hyvin hän kuvaa oikeistopopulismin ja kaikkien viime vuosien ääriliikkeiden kasvualustaa ja olemusta kirjassaan.
Viimeisenä ihmiset takertuvat menneeseen, hän aloittaa.
“Kun tarinoita ei enää ole, ihmiset kääntyvät tietämättömyyden puoleen”, sanoo nainen, joka muistuttaa tosielämän Elon Muskia.
“Sen helpompaa keinoa ihmisten ohjaamiseen ei olekaan. Strateginen tietämättömyys. Uskotaan mitä utopistisimpiin asioihin, vaikka tietoa on enemmän kuin koskaan ja helpommin saatavilla kuin milloinkaan. – – Tieto on valtaa, mutta tietämättömyys vasta valtaa onkin.”
Undertaker-kirjojen juonen perässä on ollut vaikea pysyä jo siksi, että jatkuvajuonisen tarinan ilmestyminen on kestänyt kuusi vuotta. Käänteiden runsaus on aivan poikkeuksellista, tarinan juoni jää osin arvoitukseksi ja henkilöhahmoja on runsaasti. Epätietoista lukijaa lohduttavat Kilven sanat, ettei hänelläkään sarjaa aloittaessaan ollut aavistustakaan, mistä tarina lopulta kertoo.
Nyt voi sanoa, että hiljaisista ja sitten yhä äänekkäämmiksi muuttuneista signaaleista Marko Kilpi on koonnut siksi niin vavahduttavan tarinan, että se kertoo juuri meidän kaoottisesta ajastamme, jossa Euroopassa käydään avointa sotaa, mutta lisäksi aivan tavalliset ihmiset ovat valmiita käymään toistensa kurkkuun vain siksi, että toinen on eri mieltä.
Tulevaisuudessa Undertakeria pidetään suomalaisen rikoskirjallisuuden – vaikka se siis mielestäni on edennyt kauas “dekkarista – merkkipaaluna ja klassikkona.
Marko Kilpi: Undertaker Kuolemankauppiaat. 511 sivua, CrimeTime.