Vuonna 1963 syntynyt ylikomisario Petri Kangas on työskennellyt muun muassa hälytyspartiossa, rikostiedustelussa ja vastannut poliisin osalta ydinvoimala-alueen turvallisuudesta. Monipuolinen kokemus näkyy hänen ensimmäisessä dekkarissaan Harhautus.
Mutta niin näkyy myös kokemattomuus kaunokirjallisen tekstin parissa. Teoksessa on paljon kiinnostavaa, mutta jännityskirjana se ei oikein toimi. Kangas vyöryttää tapahtumia sellaista kyytiä, että mitään kunnon jännitettä ja jännitystä ei synny.
Harhautus sijoittuu viime vuosikymmenelle ja kytkeytyy ainakin jossain määrin todellisiin tapahtumiin. Venäjän tiedustelupalvelu on turhautunut Pyhäjoelle suunnitellun ydinvoimalan lupaprosessin hitauteen ja vauhdittaa sitä salaisella operaatiolla. Olkiluotoon rakenteilla olevan ydinvoimalan valmistumisen hidastaminen aiheuttaisi Suomessa sähköpulaa ja saisi viranomaiset katsomaan läpi sormien Pyhäjoen hankkeen ongelmia.
Teoksessa sivutaan myös vuoden 2018 eri viranomaisten yhteisoperaatiota kiinteistöyhtiö Airiston helmeen.
Sabotööriksi värvätään Turun poliisin rikoskomisario Ville Rush, jolla on kunnianhimoa saada itselleen nimeä ja ylennyksiä. Sen sijaan viitseliäisyyttä laadukkaaseen poliisityöhön häneltä puuttuu. Turussa vaikuttava Niko Jansson -nimeä käyttävä venäläisagentti järjestää rikoksia ja terroriuhkia, jotka suomalaisenglantilainen Rush saa selvittää ja tie tähtiin on valmis. Mutta niin on koukkukin hänen kidassaan. Rush tosin luulee ensin työskentelevänsä Britannian tiedustelupalvelulle ennen kuin totuus valkenee.
Niko Jansson eli Venäjän ulkomaantiedustelupalvelu SVR:n upseeri Nikita Janajev on aiemmin toiminut Britanniassa, missä hänet on etsintäkuulutettu. Kun tieto Rushin ja ”Janssonin” yhteisistä liikkeistä Lontoossa saavuttaa brittiviranomaiset, käynnistyy Suomessa MI5:n ja MI6:n mittava yhteisoperaatio.
Rushin värväyksen ja brittitiedustelun operaatioiden kuvaukset ovat Kankaan jännärin parasta antia. Niissä on sitä jännitettä ja jännitettävää, joka Harhautuksesta kokonaisuutena puuttuu.
Ville Rush on mätänä poliisina epäuskottava hahmo. Hän välttelee työtehtäviä ja toisaalta järjestää omin päin tiedotustilaisuuksia venäläisten avulla selvittämistään jutuista ja jopa keskeneräisistä tutkinnoista, joille niistä on haittaa. Silti hänen leväperäinen toimintansa saa jatkua.
Ja nyt tullaan otsikossa mainittuihin Kankaan esittämiin raskaisiin syytöksiin. Paikallinen poliisijohto suosii Rushia, järjestää hänelle ylennyksiä ja opintomatkoja vaikka muut tutkinnanjohtajat protestoivat ja ihmettelevät tämän saamia resursseja esimerkiksi tavalliseen varkausjuttuun. On häiritsevä ajatus, jos tämä perustuu Petri Kankaan omiin kokemuksiin poliisina. Voiko poliisijohto todella olla näin sokea ja supliikkimiehen vietävissä?
Toisena raskaana syytöksenä pidän sitä, että suojelupoliisi pääsee Rushin jäljille ja tietää hänen olleen sabotoimassa Olkiluodon hanketta. Silti Rushia ei panna viralta saati syytteeseen, vaan hänelle järjestetään uusia tehtäviä rikosten ennalta ehkäisemisessä.
Eräät viime vuosien parhaat kotimaiset dekkarit ovat poliisien kirjoittamia. Niko Rantsi ja Kale Puonti nousivat kärkijoukkoon heti esikoisteoksillaan. Petri Kangasta en tähän joukkoon nostaisi. Harhautuksessa on hyviä aineksia, mutta kuten sanottu, myös liikaa epäuskottavuuksia, että se nousisi huipputasolle. Niistä mainittakoon vielä se, että Ville Rushin avopuoliso Tiina Mäki on poliisilaitoksen hallintopäällikkönä junailemassa Rushin etenemistä urallaan.
Tai sitten sen voi tulkita Kankaan kolmanneksi raskaaksi syytökseksi siitä, millaista meno on poliisin kulissien takana.
Petri Kangas: Harhautus. 295 sivua, Atena.
lehti 