Maailman katseet ovat kääntyneet Israelin siviileihin kohdistuviin pommituksiin Palestiinassa viime kuukausina. Tämä silmitön murhakampanja on johtanut valtavaan uhrimäärään, mutta kansainvälinen yhteisö on ollut kyvytön puuttumaan asiaan. Syynä on erityisesti Yhdysvaltojen, mutta laajemmin länsivaltojen tuki Israelille.
Israelin väkivallan näkeminen on herättänyt monet kysymään, miksi länsimaat ovat niin epäjohdonmukaisia tuen osoituksissaan. Toki tilanteet ovat aina erilaisia, ja Ukraina ei ole Palestiina. Silti luulisi, että lasten pommittaminen on kaikissa tilanteissa samanlaista ainakin siinä mielessä, että se olisi hyvä saada loppumaan. Toistaiseksi Suomen hallitus näyttää kuitenkin ajattelevan, että toiset lapset ovat parempia kuin toiset. Tyhjän äänestäminen tulitaukovaatimuksesta sanamuotoihin vedoten on esimerkki tästä.
Valitettavasti samanlainen epäjohdonmukaisuus vaivaa välillä myös meitä muita. Nykyiset yhteiskunnalliset keskustelut ovat äärimmäisen lyhytjänteisiä. Kärsimys yhdessä paikassa vie nopeasti huomion toiselta tragedialta. Usein huomio hyppii kysymyksestä ja paikasta toiseen. Esimerkiksi Palestiina-asioista piti vain kovin harva ääntä ennen lokakuuta Suomessa ja riski on, että näin käy uudelleen ennen pitkää.
Autoritäärisen ja ekstraktivistisen kapitalismin piirteitä löytyy tällä hetkellä niin Suomesta ja Israelista kuin Kongosta, Kiinasta ja Yhdysvalloista.
Moni on ehtinyt jo unohtaa esimerkiksi Xinjiangin alueen Kiinassa. Kiina toteuttaa alueella etnistä puhdistusta, jota moni on kutsunut kansanmurhaksi. Siihen kuuluu alueen muslimiväestön sulkemista pidätyskeskuksiin, pakkotyötä, massavalvontaa, pakkosterilointia ja “uudelleenkoulutukseksi” kutsuttua kulttuurista väkivaltaa. Välillä toimia on hillitty, mutta suuri kuva ei siitä muutu.
Alueella asuu yli 10 miljoonaa uiguuria, ja tilanne muistuttaa monia muita etnisiä puhdistuksia. On separatistisia ryhmiä ja alueella on nähty assimilaation vastaisia terrori-iskuja. Palestiinan ja Israelin suhteesta muistuttaa erityisesti sortaja-Kiinan johtama massiivinen repressio ja kulttuurinen tuhoaminen alueella.
Länsimaat eivät ole kyenneet tekemään tällekään asialle paljoakaan. Kiinaa pidetään tärkeänä kauppakumppanina ja riippuvuus erilaisista tuontiartikkeleista on yksinkertaisesti niin suurta, että uiguuriasialla painostamiseen ei haluta lähteä. Näyttää siis siltä, että aina löytyy myös kansanmurhaa suurempia kysymyksiä. Yleensä talouskasvu ja turvallisuusintressit ovat tässä kisassa voittajia.
Uiguurien tilanne on myös hyvä muistutus kaikille sosiaalisen median moraalipoliiseille, jotka uhkailevat lopettaa sellaisten ihmisten seuraamisen, jotka postaavat välillä Palestiina-asioiden sijaan kuvia esimerkiksi omista leipomuksistaan. Kiinan suorittamasta kansanmurhasta on harva näistä vahtikoirista jaksanut pitää ääntä vähään aikaan, jos koskaan. Kollektiivinen mielipide ja katse pyörivät toisten asioiden ympärillä.
Asiaa auttaisi ehkä, jos tarkastelisimme sortoa yksittäisiä kysymyksiä ja alueita laajemmalla tasolla. Autoritääriset hallinnot eri puolilla maailmaa käyttäytyvät usein hyvin samalla tavalla. Kansojen sortaminen perustuu etnisen ja kulttuurisen yhdenmukaisuuden tavoitteluun ja usein härskiin ekstraktivismiin. Pahasti yskivää kapitalismia ruokitaan kaivamalla loputkin luonnonvarat väkivaltaisesti maankuoresta työoloista ja alueen väestöstä välittämättä. Myös Gazan alla on kaasukenttä.
Autoritäärisen ja ekstraktivistisen kapitalismin piirteitä löytyy tällä hetkellä niin Suomesta ja Israelista kuin Kongosta, Kiinasta ja Yhdysvalloista. Sen sijaan, että valikoimme omien kauppaintressiemme tai keskittymiskykymme mukaan, kenen kansanmurha tuomitaan, olisi tärkeää käydä kaikkia alistamisen järjestelmiä vastaan. Tämä vaatimus koskee niin somevasemmistoa, poliitikkoja kuin meitä kaikkia, jotka olemme menettäneet toivomme nykyiseen järjestelmään ja haluamme tilalle jotain parempaa.
Välillä on hyvä tarkastella kapitalismin kaltaisia vähän tylsiä abstrakteja järjestelmiä pienen etäisyyden päästä (vaikka niiden ulkopuolelle ei pääsekään). Kauppataseen ja uutissyötteen jatkuvaa tuijottamista yhdistää se, että ennen pitkää ei pysty näkemään enää mitään muuta.
uutiskirje 