Tyynenmeren saarivaltioiden arvostetuin urheilukilpailu Tyynenmeren kisat järjestetään 19.11.-2.12. Salomonsaarilla. Kisojen pääosassa on nuoriso, johon kuuluu valtaenemmistö saarelaisista.
Tyynenmeren kisat järjestetään olympialaisten tapaan neljän vuoden välein vaihtuvissa isäntämaissa. Tänä vuonna noin 5 000 urheilijaa Tyynenmeren 24 saarivaltiosta kilpailee Salomonsaarten pääkaupungissa Honiarassa 24 urheilulajissa, voimistelusta ja uinnista jousiammuntaan ja koripalloon.
Nuori väestö
Salomonsaarten väestö kasvaa 2,3 prosentin vuosivauhtia ja valtion 734 000 asukkaasta 70 prosenttia on alle 35-vuotiaita. Kisat järjestävän organisaation toimitusjohtaja Christian Nieng totesi kisojen alla, että ne tarjoavat nuorille mahdollisuuden näyttää lahjakkuuttaan ja saavutuksiaan.
– Tämä on suurin maassa koskaan järjestetty kansainvälinen tapahtuma. Koska me isännöimme, haluamme kilpailla jokaisesta mitalista, Nieng sanoi.
Honiaran keskustan lähistölle on rakennettu muun muassa uusi 10 000 hengen stadion sekä uinti- ja tenniskeskukset. Rahoituksesta 80 prosenttia on saatu kansainvälisiltä lahjoittajilta ja kahdenvälisiltä kumppaneilta, mukaan lukien Australia, Uusi-Seelanti, Papua-Uusi-Guinea, Kiina, Saudi-Arabia, Intia, Etelä-Korea ja Indonesia.
– Kisojen pitkän tähtäimen hyötyihin kuuluu, että saimme uuden urheilukaupungin. Uskon, että se on yksi Tyynenmeren alueen parhaista, ja hyvällä hoidolla se tarjoaa vielä 25 vuoden ajan salomonsaarelaisille maailmanluokan tilat kehittyä urheilijoina, Nieng vakuutti.
Urheilu on enemmän kuin vain kilpailua
Ennen kisoja Timson Irowane, 25, uhkui odotusta ja itsevarmuutta. Hän on kuuden vuoden ajan kilpaillut triathlonissa. Aiempaa kisakokemusta on kertynyt Samoalla vuonna 2019 järjestetyistä Tyynenmeren kisoista ja viime vuoden Kansainyhteisön kisoista Britannian Birminghamissa.
– Tyynenmeren kisat on iso tapaus, sillä minun kansani on paikalla. Erityisen hienoa on, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Salomonsaaret isännöi kisoja, Irowane sanoi.
Hänelle urheilu merkitsee enemmän kuin vain kilpailua ja menestystä kilpakentillä.
– Triathlon vaatii itsekuria. Urheilu ei ole vain harjoittelua tietyssä lajissa tarvittavia taitoja ja suorituskykyä varten, vaan se harjoittaa ihmistä kokonaisvaltaisesti olemaan parempi, vastuullinen henkilö. Se auttaa urheilijoita olemaan parempia kansalaisia, Irowane pohdiskeli odotellessaan tuleeko hän valituksi Salomonsaarten edustusjoukkueeseen. Tarjokkaita oli noin 1 200 ja paikkoja noin 650.
”Kun olet hyvä urheilussa, se täyttää aikasi.”
Toinen taivaita tavoitteleva paikallinen tähti on Jovita Ambrose, 21.
– Aloin urheilla ja osallistua koulun juoksukilpailuihin 17-vuotiaana. Juostessani tiedän, että olen siinä hyvä. Kun olet hyvä urheilussa, se täyttää aikasi; se auttaa pysymään terveenä ja etäällä huumeiden kaltaisista kielteisistä aktiviteeteista, Ambrose sanoi.
Kahden viime vuoden aikana Ambrose on matkustanut ulkomaisiin kilpailuihin aina Yhdysvaltojen Oregoniin ja Unkarin Budapestiin saakka.
Korkea nuorisotyöttömyys
Salomonsaarten väestön enemmistö elää maaseudulla levittäytyneenä yli 900 saarelle, joista monilla on vain rajallisesti maanteitä, peruspalveluita ja työtilaisuuksia. Nuorten tilanne on erityisen tukala. Arvioidaan, että työmarkkinoille tulee vuosittain 16 000–18 000 nuorta, joista todennäköisesti alle 4 000 onnistuu saamaan vakituisen työpaikan. Arviot nuorisotyöttömyydestä vaihtelevat 35 prosentista 60 prosenttiin.
– On paljon työttömyyttä ja myös alityöllisyyttä, kun nuoret päätyvät töihin, joissa eivät saa käyttää taitojaan. Koulutuksen hankkineita turhauttaa, kun he joutuvat aina vain odottelemaan työllistymismahdollisuuksia. Tämän päivän tärkeitä asioita nuorille ovat taloudelliset, työ- ja koulutusmahdollisuudet, Salomonsaarten nuorisokongressin puheenjohtaja Harry James Olikwailafa sanoo.
Nuorille mahdollisuuksia
Kahden viime vuosikymmenen aikana salomonsaarelaiset ovat painiskelleet viisivuotisen sisällissodan jälkiseurausten kanssa. Paikalliset kutsuvat konfliktia ”jännitteiksi” (the Tensions), jotka alkoivat purkautua vuonna 1998 moninaisten tekijöiden siivittäminä. Oli eriarvoisuutta maaseudun ja kaupungin välillä, korruptiota ja kilpailua maasta ja luonnonvaroista sekä etnisten ryhmien välistä eripuraa. Kun vihollisuudet vuonna 2003 loppuivat, monet lapsetkin olivat kokeneet väkivaltaa, nähneet julmuuksia, joutuneet jättämään kotinsa ja luopumaan koulunkäynnistä.
”Me odotamme innolla kisoja ja vieraita.”
Morrison Filia, 36, ja vaimo Joycelyn, 32, ovat aikuistuneet konfliktin jälkimaininkien aikaan. Elokuussa he käynnistivät matkailuyrityksen Happy Isles Tours and Transfers, joka tarjoaa turisteille kuljetuksia lentokentältä hotelleihin, nähtävyyskierroksia Honiarassa sekä retkiä Guadalcanalin toisen maailmansodan muistomerkeille.
– Huomasimme, että tänne tulevilla turisteilla on vaikeuksia löytää kuljetuspalveluita. Me odotamme innolla kisoja ja vieraita. Uskon, että matkailun lisääntyminen myös parantaa työllisyyttä ja auttaa maamme taloutta, Joycelyn selittää.
Honiarassa on paljon nuoria ja työttömyys on ongelma. Me yritämme luoda liiketoimintaa, jotta voimme työllistää nuoria. Yritämme antaa nuorille mahdollisuuksia, Morrison lisää.
Myös triathlonisti Timson Irowanella on pitkän tähtäimen päämääriä.
– Haluan olla roolimalli, motivoida nuoria harrastamaan sitä urheilua, josta he ovat kiinnostuneita. Minusta on hienoa kannustaa heitä, sillä kisojen jälkeenkin meillä on iloa näistä tiloista, hän sanoo.
lehti 