Olen seurannut, miten vähäistä on ymmärrys ay-liikkeen tämänhetkisistä lakoista maamme hallituksessa, miten vähän hallituksen ministerit tietävät esimerkiksi sopimusyhteiskunnasta ja siitä, miten demokraattisesti esimerkiksi lakot ja muut ay-liikkeen päätökset syntyvät. Ammattiliitto pitää huolta jäsentensä työehdoista, tarvittaessa myös erilaisilla työtaistelutoimilla. Ammattiliitto on paras turva, kun työelämässä myrskyää. Lakoista päätökset tekevät kuitenkin jäsenistön edustajat, jotka istuvat liittojen hallinnoissa. Lakoista ei päätä liittojohtajat toisin kuin ovat ministerit valheellisesti väittäneet. Lakoista päättää jäsenistö itse.
Sopimusyhteiskunnassa, jossa ainakin vielä elämme, voidaan tehdä sopimuksia. Tällä mallilla tarkoitetaan, että sopimuksiin päästään ilman riitoja tai painostusta ja siitä, että sopimukseen yhtyvät hyvin monet tahot. Nyt ministerit kaventavat palatseissaan päätöksentekoa. Valtiovalta sanelee asioita sen sijaan, että jättäisi ne yhdessä sovittaviksi.
Ministerien temput heidän palatsikabineteissaan alkavat lähennellä diktatuuria. On myös väitetty, että lakkoilu on epädemokraattista ja pidetty lakkoja hyökkäyksenä demokratiaa vastaan. Tämäkään väite ei pidä paikkansa. Vapaaseen demokratiaan kuuluu myös vapaa mielenilmaisu. Jos nämä poliittiset lakot kielletään lailla, on se mielenilmaisun rajoittamista, joihin ei olla totuttu länsimaisissa sivistysvaltioissa. On olemassa vakavia esimerkkejä näistä maista, jossa on mielenilmaisuja voimakkaasti rajoitettu.
Ministerit eivät näytä keskisormeaan viime kädessä liittoherroille, vaan palkansaajille. Tämä on saanut ihmiset liikehtimään vielä voimakkaammin loukkaantuneena. Jäseniä liittyy ammattiliittoihin voimakkaaksi hakien turvaa tältä sanelupolitiikalta. Kun ministerit loukkaavat tavallista duunaria näyttäen keskisormea, niin samalla he tekevät meille jäsenhankintaa. Eppu normaalin sanoin: ”Mitä enemmän nostatte kohua. Sitä enemmän lapsenne rakastaa meitä!” Eli kiitoksiakin pitää antaa ministereille jäsenhankinnasta.
Olen myös kuunnellut miten uhriudutaan. Meidän täytyy tehdä näitä kipeitä leikkauksia, vaikka sattuu, jotta saadaan hyvinvointiyhteiskunta säilytettyä. Kyllä sattuu ja sattuu vain ja ainoastaan palkansaajiin ja sekä vähäosaisiin monta kertaa, jos hallitusohjelma saadaan menemään eduskunnassa läpi. Jos talkoita tehdään näin, että toiset juovat talkookaljat ja toiset vievät tyhjät pullot kauppaan, niin ei ihme, että syntyy liikehdintää näissä suunnitelluissa talkoissa.
Ay-liike hakee aina neuvotteluratkaisua ja haluaa myös neuvotella aidosti. Sopimista ei sanelua.
Timo Katajainen
Kirjoittaja on SAK:n alue-ja järjestöasiantuntija
uutiskirje 
