Viime viikon itsenäisyyspäivän juhlintaa varjostivat Helsingissä avoimen rasististen ja fasististen ääriliikkeiden mielenilmaukset. Ihmisvihamieliset näkemykset ottivat tilaa kaupungin kaduilla ja kirjastossa päivänä, jolloin koko Suomen tulisi iloita siitä maasta, jossa elämme ja jota yhdessä rakennamme.
Suurin osa tavallisista ihmisistä ei kannata fasistisia ääriliikkeitä tai ideologiaa, jota ne pyrkivät levittämään. Mutta valitettavasti suurin osa ihmisistä tuntuu myös uskovan, että tämä ongelma häviää itsestään.
Tällainen toiveajattelu asettaa yhteiskuntamme vaaraan.
Kun väkivaltaista valkoisen ylivallan ideologiaa julistavat uusnatsiryhmät marssivat maamme kaduilla, on aika ottaa äärioikeiston edustama uhka niin vähemmistöille kuin koko Suomen tulevaisuudelle vakavasti.
Tunnen monta ihmistä, jotka ovat huolissaan fasismin noususta, mutta kokevat olevansa voimattomia tämän valtavan ja monimutkaisen ongelman äärellä. Tilannetta ei helpota se, että monet valtakunnan päättäjät ovat osoittaneet haluttomuutta puuttua ääriliikkeiden leviämiseen, ja ovat omalla toiminnallaan jopa tarjonneet hyväksyntää ihmisvihamielisille toimijoille.
Voimattomuuden tunne on ymmärrettävä, mutta tosiasiassa meillä kaikilla on mahdollisuus puuttua äärioikeiston nousuun.
Voimme aloittaa puhumalla fasismin vaaroista avoimesti ja selkeällä kielellä perheenjäsentemme ja tuttujemme kanssa. Vihaan perustuvan ideologian haastaminen omissa piireissämme ei ole mikään häpeän aihe, vaan jokainen voi olla ylpeä omasta panoksestaan tässä tärkeässä työssä.
Tämän ensimmäisen askeleen luonnollinen jatkumo on, että lopetamme fasistien ja uusnatsien toiminnan normalisoinnin. Jos olemassa olevat säännöt ja lait eivät estä sitä, että ihmisvihamieliset ryhmät ottavat julkista tilaa haltuunsa, on syytä miettiä, miten lakeja ja sääntöjä tulisi muuttaa.
Suomessa toimii monta ryhmää ja tahoa, jotka tekevät aktiivista antirasistista ja antifasistista työtä. Vastuullisina yhteiskunnan jäseninä voimme olla mukana tukemassa näiden ryhmien toimintaa mahdollisuuksiemme mukaan. Poliitikkojen muistuttaminen vaaliuurnilla siitä, että fasismin tukeminen ei ole ikinä hyväksyttävää, on myös yksi hyvä tapa estää ääriajattelun leviämistä.
Näiden tekojen lisäksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä yhteisöjemme hyvinvoinnin eteen. Jos vahvistamme yhteyksiä eri väestöryhmien välillä ja kasvatamme kukoistavia yhteisöjä ympäri maata, luomme yhteiskunnan, jossa jokainen voi viihtyä taustastaan ja elämäntilanteestaan riippumatta. Tällaisessa Suomessa äärioikeistolla ei ole maaperää, millä kasvaa.
Fasismin nousua ei pysäytetä sillä, että muutama tuhat ihmistä osallistuu vastamielenosoitukseen yhtenä iltana vuodessa. Siihen tarvitaan monenlaisia tekoja, monilla yhteiskunnan tasoilla, vuoden jokaisena päivänä. Toivon, että tähän yhteiseen talkootyöhön ryhdytään sankoin joukoin ennen, kuin on liian myöhäistä.
Arvind Ramachandran
Helsinki
lehti 