”(…)
ei voi muuta kuin kuvitella
miten toisin olisi kaikki,
jos he olisivat nostaneet totuuden kunniaan,
sanoneet:
– Ole siunattu, avioton äiti.”
Eeva Kilpi: Neitseestä syntynyt. Terveisin 1976.
Niin meni paljon perään huudeltu ”joulun sanomakin” v…ksi kuin vapaussota jo ensimetreiltä, kun keskityttiin Jumalanäidin seksielämään. Käännösvirheet voivat joskus osoittautua kohtalokkaiksi. Siinä määrin merkittäviksi jouluevankeliumin kuvailemat tapahtumat joka tapauksessa 500-luvulla katsottiin, että niille main niitattiin ajanlaskun alku.
Riippumatta tarinan historiallisuuden asteesta ja siitä, juhlitaanko hengellistä vai maallista joulua vai ei joulua ollenkaan, ajatus on ilahduttava. Että kaivattu hallitsija olikin ihan jotain muuta kuin odotettiin: teiniäidin avioton rääpäle! Korskeaa kuningasta odottavat kansanjoukot saivat vauvanpyllerön.
Siinä on kaikki niin väärin kuin olla voi.
Ensimmäinen joulu sellaisena kuin se kerrotaan ei ollut idyllinen, hempeä ja lempeä, vaan yllättävä, raaka ja pelottavakin. ”Niinä aikoina”, kerrotaan, nuori äiti synnytti tien päällä aviottoman lapsen, jonka timpuri-isä epäili isyyttään eikä mennyt kauaakaan, kun heistä tuli pakolaisia. Kertomus on heijastunut myös kalevalaiseen taruun, jossa Marjatta matala neiti raskautuu puolukasta, häädetään kotoaan ja synnyttää lapsensa yksin hevoshaassa.
Jos jumalallisuus riisutaan pois, lähimmän vertailukohdan tälle löydän – antakaa kolumnistille anteeksi hänen subjektiivinen horinansa – isomummoni elämästä. Lapin sodan aikaan hän synnytti yhden lapsistaan evakkomatkalta palatessaan kuumeisena yksin hevostallissa, jossa asetteli vastasyntyneen ylle alushameensa suojaksi russakoilta.
Vanhimman lapsensa reppuun isoummo sitoi potan ja lähetti lopun katraan kulkemaan tämän johdolla takaisin kotiin, satojen kilometrien päähän Inariin. Siellä heitä odotti poltettu maa. Tuolle maalle, kutakuinkin entisen kodin paikalle, kirvesmies-isoukkini rakensi hät’hätää jonkinlaisen asumuksen. Siinä yhden huoneen mökissä asui äitinikin vielä 1970-luvulla, vailla vettä, sähköä ja viemäröintiä.
En voi olla ajattelematta palestiinalaisäitejä.
Näillä taustoilla en voi olla ajattelematta niitä palestiinalaisäitejä, jotka tänä päivänä joutuvat synnyttämään sodan jaloissa, yrittävät pitää lapsensa elossa elinkelvottomissa olosuhteissa ja joutuvat silti hautaamaan heitä – he, joilla ylipäänsä on mitä haudata, sillä kymmeniä tuhansia lapsia on myös kadonnut. Siinä on kaikki niin väärin kuin olla voi.
Tätä saatanallisuutta, tätä silmitöntä teurastusta, ovat myös suomalaiset veronmaksajat tahtomattaankin rahoittaneet. Ei liene sattumaa, että suomalaisten luottamus ulkopolitiikkaan on laskenut vuoden aikana huimat 12 prosenttia.
Betlehemin lastenmurhassa, johon jouluevankeliumissa viitataan, kuoli perimätiedon mukaan 14 000 lasta. Tapahtuman historiallisuus on varsin kyseenalainen, mutta sen me tiedämme, että juuri nyt, aivan silmiemme edessä, on Netanjahulla käsissään yli 14 000 lapsen verta.
Hoo, et sinä ole mikään kuningas vaan yksi styränki.
lehti 