Ojajuni Olufunsho katsoi voimattomana, kuinka meri nielaisi hänen kotinsa Lounais-Nigerian Ayetorossa, Atlantin rannikolla. Hän joutui anelemaan majapaikkaa kauempana rannasta asuvilta sukulaisiltaan.
Nyt hän asuu puusta ja alumiinilevyistä tehdyssä hökkelissä ja yrittää elättää itsensä vaatteita korjaamalla, sillä hänen puotinsa tuhoutui kodin mukana.
– Olin räätäli ja myin vaatteita. Myymäläni oli aina täynnä asiakkaita, mutta vesi vei kaiken mennessään, Olufunsho sanoo.
Ayetoron kamppailu merenpinnan nousua vastaan alkoi jo 2000-luvun alussa, mutta sen vaikutukset ovat vain pahentuneet ajan myötä. Lähes 90 prosenttia kaupungista on nyt veden vallassa.
Vesi on nielaissut katuja, koteja, kouluja ja jopa hautausmaita, ja tuhannet asukkaat ovat joutuneet jättämään kotinsa. Monet ovat muuttaneet useasti paetessaan jatkuvasti nousevaa vettä. Valtaosa väestöstä on lähtenyt kokonaan. Väkiluku on pienentynyt vuoden 2006 noin 30 000:sta nykyiseen 5 000:een.
– Kiinteistöjä on menetetty miljoonien dollarien arvosta. Sadat kodit ja rakennukset, kuten synnytyssairaala ja tehtaita on tuhoutunut. Monet asukkaat asuvat nyt hökkeleissä, Ayetoron PR-vastaava Omoyele Thompson sanoo.
Ilmastonmuutos tuhoaa rannikkoyhteisöjä
Ayetoro ei ole kamppailussaan yksin. Ilmastonmuutoksen aiheuttama merenpinnan nousu aiheuttaa merkittävää tuhoa rannikkoyhteisöissä ympäri maailmaa, ja ennusteiden mukaan ongelma vain pahenee.
Afrikan strategisten tutkimusten keskuksen (African Centre for Strategic Studies) tietojen mukaan merenpinta on noussut tasaiseen tahtiin Afrikassa viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Jos suuntaus jatkuu, sen odotetaan nousevan 0,3 metriä vuoteen 2030 mennessä. Se uhkaa 117 miljoonaa ihmistä.
Nigeria on yksi herkimmistä maista ilmastonmuutokselle. Maan pohjoisosia uhkaa aavikoituminen ja eteläisiä rannikkoalueita merenpinnan nousu.
Monet merenpinnan noususta kärsivät maat, kuten Alankomaat ovat ryhtyneet ennakoiviin toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Nigerian hallitusta Ayetoron ahdinko ei näytä kiinnostavan, vaikka ilman kiireellisiä toimia kaupunki saattaa kadota kokonaan.
Kukoistuksesta tuhoon
Lähetyssaarnaajien vuonna 1947 perustama Ayetoro oli aikoinaan omavaraisuuden ja edistyksen kehto. Kaupungin uskonnollisiin arvoihin perustuva yhteisöllinen elämäntapa toi sille lempinimen ”onnellinen kaupunki”.
1960- ja 1970-luvuilla Ayetoro kehittyi maatalouden, teollisuuden ja koulutuksen aloilla. Kaupungissa sijaitsi Nigerian ensimmäinen telakka, joka edisti veneenrakennuksen ja kalastuksen kaltaista teollisuutta. Vuonna 1953 se sai sähköt toisena kaupunkina Nigeriassa. Edistysaskeleet tekivät Ayetorosta houkuttelevan kohteen sekä matkailijoille että uudisasukkaille.
Kaupungin kauniit rannat ja kukoistava infrastruktuuri ovat nyt kaukaisia muistoja.
Keskeiset maamerkit, kuten torit, jalkapallokenttä, kirjasto ja kirkko ovat jääneet meren alle tai tuhoutuneet. Jopa kaupungin rikkaan kulttuuriperinnön symboli, hallitsijan palatsi on nyt mutavellin ympäröimä.
Kaupungin ainoa säilynyt sairaala on hirvittävässä kunnossa ja huonosti varustettu. Ammattitaitoiset terveydenhuollon työntekijät ovat lähteneet. Hätätilanteissa asukkaiden on kuljetettava sairaat venekyydillä naapurikuntien sairaaloihin. Monet eivät selviä matkasta.
Elinkeinot uhattuina
Merenpinnan nousulla on tuhoisat vaikutukset rannikkoalueiden maatalouteen ja kalastukseen, jotka muodostavat myös Ayetoron talouden selkärangan.
Pitkään Ayetoron asukkaiden pääasiallisena elinkeinona ollut kalastus on uhattuna. Lisäksi suolavesi on pilannut viljelysmaat ja vesilähteet, mikä tekee maanviljelystä lähes mahdotonta.
– Asukkaat ovat menettäneet elinkeinonsa ja elävät nyt täydellisessä köyhyydessä, Thompson sanoo.
Toukokuussa 2024 hän järjesti rauhanomaisen mielenosoituksen, jossa tuhannet asukkaat vaativat hallitukselta toimia. Heidän plakaateissaan luki ”Pelastakaa sielumme” ja ”Pelastakaa Ayetoro nyt”. Hallitus ei ole toistaiseksi reagoinut avunpyyntöihin.
Korruptio vei korjausrahat
Vuonna 2000 kun merenpinnan nousu paheni, Ayetoro pyysi apua hallitukselta. Neljä vuotta myöhemmin hallitus käynnisti Ayetoron rannan suojeluhankkeen ja lupasi rakentaa meripenkereen suojaamaan kaupunkia. Hankkeeseen myönnetyt varat kuitenkin hävisivät, eikä työ tullut tehdyksi.
– Luimme rakennushankkeesta lehdistä, mutta yksikään urakoitsija ei koskaan tullut paikalle, Thompson sanoo.
Vuonna 2009 hanke myönnettiin uudelleen toiselle yritykselle, Dredging Atlanticille, mutta työ ei edistynyt.
38-vuotias kolmen lapsen äiti Idowu Oyeneyin on vihainen, sillä ketään ole laitettu vastuuseen epäonnistuneista hankkeista. Hänen mukaansa poliitikot vierailevat kunnassa vain vaalien aikaan antamassa tyhjiä lupauksia.
– Merenpinnan nousu on aiheuttanut perheelleni suunnattomia vaikeuksia. Elätin lapseni elintarvikekaupallani, joka tuhoutui tulvissa. Se oli ensisijainen tulonlähteemme, eikä minulla ole enää varaa huolehtia lapsistani tai kouluttaa heitä, Oyeneyin sanoi.
Hänen lapsensa käyvät Ayetoron ainoaa jäljellä olevaa koulua tilapäisrakennuksessa, joka on tehty laudoista soiseen maahan juntattujen tolppien päälle. Koulua on siirretty useaan otteeseen merenpinnan noustessa. Kunnassa oli ennen kolme koulua. Ainoan koulun kuormituksen vuoksi sadat lapset ovat nyt poissa koulusta.
Fossiilisten polttoaineiden kirous
Ayetoron haavoittuvuutta pahentaa alueella tapahtuva öljynporaus. Kansainväliset yritykset saapuivat rannikolle 1990-luvulla. Siitä lähtien ongelmat ovat lisääntyneet. Vaikka öljy-yhtiöt kiistävät vastuun tuhosta, ympäristöasiantuntijat ovat toista mieltä.
– Vaikka merenpinnan nousu johtuu epäilemättä ilmaston lämpenemisestä, Ayetoron ja muiden Nigerin suistoalueen öljyrikkaiden yhteisöjen ahdinko on myös suora seuraus monikansallisten öljy- ja kaasuyhtiöiden holtittomasta toiminnasta. Vuosikymmeniä ne ovat toimineet lähes täysin rankaisematta ja jättäneet jälkeensä ympäristötuhoja, Zikora Ibeh yritysten vastuuvelvollisuutta valvovasta CAPPA -järjestöstä sanoo.
Ibehin mukaan Nigerian johto ei pidä öljy-yhtiöitä vastuullisina eikä vaadi korvauksia vahingoista, vaan hallitus toisensa jälkeen ajaa yritysten etuja Ayetoron kaltaisten yhteisöjen hyvinvoinnin sijaan.
– Hallituksen laiminlyönti on jättänyt Ayetoron alttiiksi ilmastonmuutoksen globaaleille vaikutuksille ja voittoa tavoittelevien, ympäristöä kertakäyttöisenä kohtelevien teollisuudenalojen hillittömälle ahneudelle, Ibeh sanoo.
Cynthia N. Moyo, Greenpeacen Afrikan ilmasto- ja energiakampanjajohtajan varoittaa, että lisääntyneet investoinnit öljyn ja kaasun poraamiseksi merellä johtavat vakaviin ympäristövahinkoihin niin merien ekosysteemeissä kuin rannikkoyhteisöissä.
– Äärimmäiset sääilmiöt ovat suora seuraus riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista. Afrikassa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tuhoisat. Pyörremyrskyt, taifuunit ja tulvat aiheuttavat vuosittain miljardien dollarien vahingot, Moyo sanoo.
Hänen mukaansa fossiiliset polttoaineet eivät ole vain uhka ympäristölle vaan myös sorron, riiston ja uuskolonialismin jatkumo.
Synkkä tulevaisuus
Hallituksen tuen puuttuessa Ayetoron asukkaat ovat yrittäneet löytää paikallisia ratkaisuja pahenevaan ahdinkoonsa.
– Olemme keränneet hiekkaa säkkeihin rantaviivan varrelle ja rakentaneet esteitä veden pysäyttämiseksi, mutta kun meri nousee, se hajottaa kaiken, Ojajuni Oluwale sanoo.
Hän on seitsemän lapsen isä, joka on menettänyt kaksi taloa tulvaveden takia. Hän tietää, että ongelman ratkaiseminen vaatii valtavia taloudellisia investointeja.
Bakussa, Azerbaidžanissa pidetyssä COP29-konferenssissa teollisuusmaat sopivat myöntävänsä vuosittain 300 miljardia dollaria kehitysmaiden auttamiseksi ilmastovaikutusten torjunnassa. Kehitysmaat kuitenkin kritisoivat tätä summaa riittämättömäksi, ja Nigeria kutsui sitä vitsiksi.
Yleisesti epäillään, että teollisuusmaat, jotka vastaavat lähes 80 prosentista kasvihuonekaasupäästöjä, tuskin kunnioittavat sitoumuksiaan. Vuonna 2009 ne lupasivat antaa vuosittain 100 miljardia euroa haavoittuville maille, jotka kamppailevat pahenevien ilmastokatastrofien kanssa. Lupaus toteutui hitaasti, vaikka OECD:n mukaan teollisuusmaat ylittivätkin lopulta summan.
Vuosien painostuksen jälkeen vuonna 2022 kehittyneet maat sopivat perustavansa tappio- ja vahinkorahaston tarjoamaan taloudellista tukea haavoittuvimmassa asemassa oleville valtioille jotka kärsivät vakavista ilmastonmuutoksen seurauksista. Rahastoon on nyt maksettu yli 70 miljoonaa euroa, ja maksujen odotetaan alkavan vuoteen 2025 mennessä.
uutiskirje 
